Maksamattoman veroennakon koron laskentaperiaatteet

Palveluvero

Kaikki yritysveronmaksajat eivät ole täysin tietoisia kuukausittaisen veroennakon maksamatta jättämisen verovaikutuksista. Mahdollisten rikosoikeudellisten veroseuraamusten lisäksi kannattaa selvittää, miten veroviranomainen laskee maksamattomille ennakkomaksuille koron. Esittelemme artikkelissamme maksamattomien verojen ennakkomaksujen koron laskentasäännöt!

Korkoa maksamattomista ennakkomaksuista

Ajassa maksamatta jäänyt vero muuttuu verorästiksi. Art. Veroasetuksen 51 2 §:n mukaan verorästinä katsotaan myös maksamattomat veron ennakkomaksut, mukaan lukien 1 momentissa tarkoitettu ennakkomaksu. 23a tai veroerä. Tämä tarkoittaa, että maksamattomasta veroennakosta peritään myös viivästyskorkoa.

Ennakkomaksut ovat kuitenkin tunnetusti osavelvoite, joka on olemassa selvityskauden (esim. verovuoden) aikana. Toisaalta selvitysajan päätyttyä ennakkomaksujen laillinen olemassaolo lakkaa, koska ne muuttuvat veroiksi.

Esimerkki 1.

Maatalouden ulkopuolista liiketoimintaa harjoittava verovelvollinen ei maksa ALV-ennakkomaksua tammikuulta 2019. Veroviranomainen suorittaa tältä osin verotarkastuksen, mutta se voi vaatia maksamatta jääneen ennakkomaksun maksamista korkoineen vain vuoden 2019 loppuun asti. 2019. Tämän päivämäärän jälkeen syntyy vuosittainen verovelvollisuus henkilötuloveron piiriin.

Jos menettely suoritetaan verovuoden aikana, viranomainen päättää koron ennakon suuruutta koskevassa päätöksessä. Verovuoden päättymisen jälkeen veroviranomainen ei kuitenkaan voi enää antaa ennakkomaksun suuruutta koskevaa päätöstä. Tarkoittaako tämä, että et voi vaatia korkoa myös erääntyneistä ennakkomaksuista? Toimivaltainen viranomainen määrittää verovuoden aikana maksamatta jääneen ennakkoveron määrän, joka on verorästi. Veronmaksaja laskee tällaisen ennakkomaksun koron itse. Korkojakso kattaa ajanjakson ennakkomaksun maksupäivästä siihen päivään, jolloin verovelvollinen on sen tosiasiallisesti suorittanut.

Maksamattoman veroennakon koron laskentaperiaatteet - korkopäätös

Artiklan sisältämässä erityismääräyksessä Veroasetuksen 53 a §:n 1 momentissa todettiin, että jos veromenettelyssä verovuoden tai muun verokauden päättymisen jälkeen veroviranomainen toteaa, että verovelvollinen ei häntä velvoitteesta huolimatta jättänyt ilmoitusta, Ennakkomaksujen määrä on eri kuin ilmoituksessa ilmoitettu tai ennakkomaksuja ei ole maksettu kokonaan tai osittain, tämä viranomainen antaa päätöksen, jossa määritellään viivästyskoron määrä veroilmoituksen jättämispäivänä. verovuodelta tai muulta verokaudelta, ja jos veroilmoitusta ei ole toimitettu määräajassa - korkoa ilmoituksen jättöpäivän viimeisenä päivänä, olettaen, että veroennakot ovat oikeat.

Esitetyssä säännöksessä säädetään erityisestä rakenteesta, joka on veropäätös, jossa määritellään vain koron määrä. Tämän pykälän mukaan veroviranomaisella on oikeus määrätä koron määrä ennakkomaksuille, joita ei ole maksettu vuoden aikana tai jotka on maksettu pienempiä määriä kuin niiden pitäisi olla. Säännöksen sisällöstä käy selvästi ilmi, että tällainen päätös voidaan antaa vasta verovuoden päättymisen jälkeen, mikä vastaa aikaisempia järjestelyjämme. Veroviranomainen antaa viivästyskoron suuruuden määrittävän päätöksen, jos se havaitsee verovuoden päättymisen jälkeen virheitä verovelvollisen ennakkomaksun määrittämisessä tai maksuissa. Päätöksessä ei täsmennetä lähdeveron määrää, koska ne vanhenivat vuoden lopussa. On kuitenkin huomioitava, että ilman ennakkomaksun määrää ilmoittamatta veroviranomainen ei voi laskea viivästyskorkoa. Tämän seurauksena itse korkopäätöksen tekstissä tulisi tehdä matemaattinen laskelma tietyn ennakon määrästä, ja ne on määritetty vain koron määrän määrittämiseksi, ei sen täytäntöönpanoksi. Tämä näkyy myös Art:n sisällössä. Veroasetuksen 53a kohta, jossa käytettiin ilmaisua "olettaen, että veroennakot ovat oikeat".

Korkopäätös on riippumaton. Se ilmenee siinä, että se voidaan antaa, vaikka veroviranomainen ei olisi antanut päätöstä veron määrästä tietyltä vuodelta. Kuten Gliwicen läänin hallinto-oikeuden 6.5.2019 antaman tuomion perusteluista luetaan, tiedostoviite. I SA / Gl 1204/18:

"Maksamattomien (tai erääntyvien) henkilöveroennakkojen viivästyskoron suuruuden määrittämisestä tehdyn päätöksen antaminen ei riipu aiemmasta lopullisesta päätöksestä tämän veron vuosittaisesta vastuusta. Vaikka "korkopäätös" on usein seurausta arviointipäätöksen tekemisestä, 1 artiklan mukaisesti. 53a O.p. korkoetuista on tietty riippumattomuus (riippumattomuus) ja mahdollisuus ratkaista niiden määrä erillisellä ja itsenäisellä päätöksellä. Päätös tuloverovelvollisuudesta ei ole ennakkokysymys korkopäätöksen antamisen mahdollisuudelle.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Ennakkokoron laskemisen määräaika

Ajanjakso, jolta ennakkomaksut lasketaan, johtuu suoraan artiklan sisällöstä. Verolain 53 a §. Säännöksen mukaan ennakkomaksun koron määrä on ilmoitettava veroilmoituksen tekopäivänä ja, jos veroilmoitusta ei ole toimitettu määräajassa, veroilmoituksen jättöpäivän viimeisenä päivänä. Säännös vaikuttaa kuitenkin yksiselitteiseltä, mutta tosiasioiden analyysi tekee siitä erittäin kiistanalaisen.

Esimerkki 2.

Elinkeinoelämää harjoittava verovelvollinen ei maksanut veroennakkoa vuonna 2018. Verovelvollinen maksoi 20.2.2019 viivästyskorkoa maksamattomille ennakkomaksuille ja teki 30.4.2019 PIT-36-ilmoituksen. Veroviranomainen antoi ennakkomaksun korkopäätöksen 30.4.2019 mennessä.

Veroviranomaisen toiminta yllä olevassa esimerkissä oli säännösten mukaista. Vaikka verovelvollinen maksoi koko rästin 20. helmikuuta, verovirastolla oli oikeus tehdä ennakkomaksuja veroilmoituksen tekopäivänä. Mihin optimaalisiin toimenpiteisiin verovelvollisen tulisi ryhtyä yllä olevassa tapauksessa? Yrittäjän ei tule antaa veroilmoitusta 30. huhtikuuta, vaan helmikuun 20. päivänä, koska asetuksen mukaan ennakkomaksut lasketaan veroilmoituksen antopäivänä. Korkopäätöksessä veroviranomainen veloittaa selvittämättömälle ennakkomaksulle korkoa verovuoden tai muun tilikauden veroilmoituksen antopäivänä ja mikäli veroilmoitusta ei ole toimitettu veroilmoituksen jättämisen määräajan viimeinen päivä. Veronmaksajan tosiasiallisen maksun ajoituksella ei ole merkitystä. On hyvä muistaa, että ennakon koron vanhentumisaika on sama kuin veron osalta ja on 5 vuotta sen kalenterivuoden lopusta, jolloin ennakkomaksun määräaika päättyi.

Maksamattoman veroennakon koron laskentasäännöt on kuvattu erityisellä tavalla veroasetuksessa. Veronmaksajien on huomioitava, että vaikka veroennakot vanhenevat vuoden lopussa, veroviranomaisella on oikeus tehdä korkopäätös. Myös koron laskentasäännöt ovat erittäin epäsuotuisat, minkä vuoksi on niin tärkeää tehdä vuosiilmoitus mahdollisimman pian lisäkoron veloittamisen välttämiseksi.