Tietokannan osto - onko se käyttöomaisuus?

Verkkosivusto

Yrittäjä, jolle aiheutuu toiminnastaan ​​tietty kulu, on kiinnostunut kirjaamaan kulun verokuluihin. Tämä asia on erilainen käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden hankinnassa, joista tehdään poistoja, ja eri tavalla muiden komponenttien osalta, joiden arvo voidaan kirjata kerran verokuluihin. Tässä artikkelissa pohditaan, mihin luokkaan tietokannan oston tulisi kuulua.

Onko tietokannan osto omaisuuden hankintaa?

Jotta tähän kysymykseen voidaan vastata, on syytä viitata 11 artiklan 1 kohdassa olevaan käyttöomaisuuden määritelmään. 22a kohta. PIT-lain 1 §. Säännöksen mukaan niistä tehdään poistoja 22 artiklan mukaisesti. 22 c, verovelvollisen omistama tai yhteisessä omistuksessa oleva, yksinään hankittu tai valmistettu, täydellinen ja käyttökelpoinen käyttöönottopäivänä:

  1. rakenteet, rakennukset ja tilat erillisenä omaisuutena;
  2. koneet, laitteet ja kuljetusvälineet;
  3. Muut tavarat

- jonka oletettu käyttöaika on yli vuosi, verovelvollisen käyttämä liiketoimintaansa liittyviin tarkoituksiin tai otettu käyttöön vuokra- tai leasingsopimuksen tai 11 §:ssä tarkoitetun sopimuksen perusteella. 23A, 1 kohta, jota kutsutaan käyttöomaisiksi.

Lisäksi taide. 22a kohta. 2 yllä Laissa todetaan, että niistä tehdään myös poistoja, jollei 22c, odotetusta käyttöajasta riippumatta:

  1. investoinnit käyttöön hyväksyttyyn ulkomaiseen käyttöomaisuuteen, jäljempänä "investoinnit ulkomaiseen käyttöomaisuuteen”;
  2. jonkun toisen maalle rakennetut rakennukset ja rakenteet;
  3. kohdassa luetellut varat 1, joka ei ole verovelvollisen omistusta tai yhteisomistusta, jota tämä käyttää 1 §:ssä tarkoitetun sopimuksen mukaiseen toimintaan liittyviin tarkoituksiin. 23A, 1 kohta, tehty näiden osien omistajan tai osaomistajien kanssa - jos luvun 4a määräysten mukaisesti poistot on tehtävä käyttäjän toimesta.

- tunnetaan myös käyttöomaisuutena.

Edellä olevien säännösten sisällön analyysi johtaa siihen johtopäätökseen, että virtuaalinen tietokanta ei kuulu mihinkään edellä luetelluista yritysomaisuusluokista.

Tuloverotuksen osalta tietokanta ei täytä kriteerejä, joiden perusteella sen voidaan katsoa olevan käyttöomaisuus.

Tietokanta aineettomana ja laillisena hyödykkeenä

On syytä muistaa, että käyttöomaisuuden lisäksi myös aineettomat hyödykkeet ovat poistoja.

Kuten voimme lukea Art. 22b kohta. ALV-lain 1 §:n mukaan niistä tehdään poistoja, jollei 22 c, hankittu toiselta yhteisöltä, soveltuva taloudelliseen käyttöön käyttöönottopäivänä:

  1. osuuskunnan omistusoikeus asuntoon,
  2. osuuskuntaoikeus toimitiloihin,
  3. oikeus omakotitaloon taloyhtiössä,
  4. tekijänoikeus tai lähiomaisuusoikeudet,
  5. lisenssit,
  6. 30. kesäkuuta 2000 annetussa laissa teollisoikeuslaissa määritellyt oikeudet,
  7. arvo, joka vastaa hankittua teolliseen, kaupalliseen, tieteelliseen tai organisatoriseen tietoon liittyvää tietoa (taitotietoa)

- jonka oletettu käyttöaika on yli vuosi, verovelvollisen käyttämä liiketoimintaansa liittyviin tarkoituksiin tai jonka hän on antanut käytettäväksi lisenssisopimuksen (alilisenssin), vuokrasopimuksen, vuokrasopimuksen tai määrätyn sopimuksen perusteella taiteessa. 23A, 1 kohta, joita kutsutaan aineettomiksi hyödykkeiksi.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Yllä olevan säännöksen yhteydessä voimme käsitellä kahta tietokannan ostotapaa.

Ensinnäkin yrittäjä voi hankkia omistusoikeuden omistusoikeuteen, joka on tietokanta. Tällainen tietokanta voi olla tekijänoikeus- ja lähioikeuksista annetussa laissa tarkoitettu teos. Art. 1 lauseke Tämän lain 1 §:n mukaan tekijänoikeuden kohteena on mikä tahansa yksilöllisen luovan toiminnan ilmentymä, joka on todettu missä tahansa muodossa, riippumatta sen arvosta, tarkoituksesta ja ilmaisutavasta (teos).

Toiseksi yrittäjä voi ostaa tietokantalisenssin. Muistakaamme, että artiklan 1 kohdan mukaisesti. 41 sek. Tekijänoikeuslain 2 §:n mukaan sopimus taloudellisten tekijänoikeuksien luovuttamisesta tai sopimus teoksen käytöstä, jäljempänä "lisenssi”Kattaa siinä nimenomaisesti mainitut hyödyntämisalat. Lisenssisopimus on periaatteessa teokseen tai tavaramerkkiin liittyvän oikeuden käyttöä koskeva sitova sopimus, jolla ei ole kertakäyttövaikutusta.

Tästä johtuen suurin ero esitettyjen vaihtoehtojen välillä on se, että lisenssin ostamisen yhteydessä veronmaksaja ei joudu teoksen omistajaksi - omistusoikeus säilyy kuitenkin tekijällä.

Tätä osaa koskevien huomioidemme päätteeksi huomauttakaamme, että Art. PIT-lain 22b kohta koskee tapauksia, joissa aineettomien hyödykkeiden hankintaa muilta yhteisöiltä. Vain tässä tapauksessa WNiP:n poisto on mahdollista. Tämän määräyksen valossa sisäisesti tuotetuista aineettomista hyödykkeistä ei tehdä poistoja.

Ostettu tietokanta on aineeton ja laillinen hyödyke, johon sovelletaan poistoja. Tässä tapauksessa voimme käsitellä sekä tietokannan tekijänoikeuksien hankintaa että tietokannan käyttöön oikeuttavan lisenssin ostamista.

Tietokannan osto - kuinka tehdä poistot?

Tähän mennessä tehdyt havainnot johtavat siihen johtopäätökseen, että tietokannan hankinnasta aiheutuneita kustannuksia ei voida sisällyttää kustannuksiin kerran, vaan se tehdään tekemällä poistoja.

Joten siirrytään keskustelemaan poistojen kirjaamisen periaatteista tällaisessa tapauksessa. Art. 22 m kappaleesta PIT-lain 1 kohdan 1 momentin mukaan aineettomien hyödykkeiden poistot tehdään tietokoneohjelmistojen ja tekijänoikeuksien lisenssien (alilisenssien) osalta enintään 24 kuukautta. Veronmaksajat määräävät yksittäisille aineettomille hyödykkeille poistoprosentit koko poistoajalle ennen poistojen alkamista (HV-lain 22m § 3 momentti).

Näin ollen tietokannan poistoissa (sekä hankittujen tekijänoikeuksien muodossa että lisenssin oston yhteydessä) vuotuinen poistoprosentti voi olla jopa 50 % vuodessa. Tämä tarkoittaa, että hankitun tietokannan täysi kuolettaminen tapahtuu kahdessa vuodessa. Veronmaksaja voi luonnollisesti omaksua toisenlaisen poistoprosentin, mutta on muistettava, että kerran hyväksyttyä poistoprosenttia ei voi muuttaa.

Lisätään vielä, että veronmaksajien on sisällytettävä ostettu tietokanta WNiP-tietueisiin. Merkintä on tehtävä kirjanpitoon viimeistään sinä kuukautena, jolloin ne asetetaan käyttöön.

Poistot tehdään aineettomien hyödykkeiden alkuarvosta arvon kirjaamiskuukautta seuraavasta ensimmäisestä kuukaudesta sen kuukauden loppuun, jolloin poistojen summa tasataan alkuperäisen arvon kanssa.

Veronmaksajat voivat tehdä poistoja tasaerissä kuukausittain, tasaerissä neljännesvuosittain tai kerran verovuoden lopussa. Ensimmäisenä verovuonna, jona ne on kirjattu kirjanpitoon, tehtyjen aineettomien hyödykkeiden poistojen summa ei saa ylittää näiden poistojen arvoa niiden kirjaamisesta (luetteloon) lukien. tämän verovuoden lopussa.

Verovelvollinen voi soveltaa 50 prosentin poistoprosenttia tietokannan poistoihin.

Siksi alussa esitettyyn kysymykseen vastattaessa on syytä huomauttaa, että ostettu tietokanta ei ole käyttöomaisuus, vaan aineeton ja laillinen omaisuus. Tämän tyyppisistä komponenteista tehdään myös poistoja.