Lopullisten päätösten muuttaminen ja vanhentuminen

Palveluvero

Veromenettely päättyy yleensä päätöksiin. Nämä ovat veromenettelyjen perusratkaisuja. Veropäätös ratkaisee asian olennaisesti tai muuten lopettaa oikeudenkäynnin tietyssä asiassa. Yksi veromenettelyn säännöistä on lopullisten päätösten pysyvyyden periaate. Lopullisia päätöksiä voidaan siirtää vain poikkeustapauksissa. Tässä artikkelissa kuvataan yksityiskohtaisesti, milloin lopulliset päätökset voidaan tehdä.

Päätösten korjaaminen

Päätös on veromenettelyn perusratkaisu. Veropäätöksen tyyppi ovat veropäätökset: määrittävät ja määrittävät. Käytännössä meillä on siis kahdenlaisia ​​päätöksiä.

Ratkaiseva päätös on veropäätös, jonka antamisesta syntyy verovelvollisuus.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja osti kiinteistön - asuintalon. Toimitettu kunnalle IN-1 Tiedot kiinteistöistä ja rakennuskohteista. Ilmoituksen jälkeen veroviranomainen teki päätöksen. Minkä päätöksen veroviranomainen teki?

Tässä tapauksessa kyseessä on ratkaiseva päätös, eli se, jonka tekeminen liittyy verovelvollisuuden syntymiseen. Näin ollen verovelvollisuus syntyy määräävän päätöksen tiedoksiantopäivänä. Päätös määrää sen määrän. Näin ollen meidän tapauksessamme kiinteistöveropäätös määrää veron määrän. Säännösten mukaan tässä päätöksessä mainittu vero on maksettava 14 päivän kuluessa päätöksen tiedoksiantamisesta. Kiinteistöpäätöksessä veronmaksu määräytyy tilikausilta.

Veroviranomaisen perustamispäätös voidaan antaa 5 vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verovelvollisuus on syntynyt, jos:

  • verovelvollinen ei antanut vaadittua ilmoitusta tai ei antanut ilmoituksessa kaikkia verovelvollisen määrittämiseksi tarvittavia tietoja,
  • päätös koskee tuloja, joita ei kata julkisista lähteistä tai jotka ovat peräisin julkistamattomista lähteistä,
  • verovelvollinen ei ole ilmoittanut veroviranomaiselle hyvitysoikeuden menettämisestä vähintään 2 kuukautta ennen tämän määräajan päättymistä.

Toisaalta päätös annetaan 3 vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana:

  • verovelvollisuus on syntynyt tai
  • veronmaksaja menetti oikeuden verohyvitykseen.

Päätöksiä päättävät

Ratkaiseva päätös, toisin kuin määräävä päätös, ei synnytä verovelvollisuutta. Se löytää vain maksuhäiriön ja määrittää siten verorästit. Jos verorästien määräämispäätös on tehty, se on maksettava välittömästi erääntyneen veron suuruutta koskevan lopullisen päätöksen vastaanottamisen jälkeen viivästyskorkoineen, jotka lasketaan veronmaksupäivää seuraavasta päivästä maksupäivään. .

Esimerkki 2.

Veronmaksaja on aktiivinen arvonlisäveron maksaja. Verotarkastuksen jälkeen veroviranomainen aloitti häntä vastaan ​​veromenettelyn. Se päättyi päätökseen, jossa määriteltiin arvonlisäverovelvollisuus elokuulle 2019. Päätöstä analysoituaan veronmaksaja päätti, ettei hän aio valittaa siitä. Mihin päivään mennessä hänen tulee maksaa verorästit?

Tässä tapauksessa verovelvollinen on saanut verovelvollisuutta koskevan päätöksen. Koska hän ei ole valittanut, hänen on maksettava siitä aiheutunut vero (verorävä) päätöksen vastaanottaessaan. Näin ollen veronmaksaja on velvollinen maksamaan rästit välittömästi.

Jos päätös on määrättävä, veroviranomaisella on oikeus antaa se 5 vuoden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana veronmaksuaika päättyi.

Lopullisen päätöksen kumoaminen - menettelyn jatkaminen

Yksi tapa peruuttaa lopullinen päätös on jatkaa menettelyä. Lainsäätäjä on määritellyt erittäin tarkasti, missä tapauksissa tätä menettelyä voidaan käyttää. Sitä voidaan käyttää, jos lopullisen päätöksen tekemisen jälkeen käy ilmi, että:

  • todisteet, joiden perusteella merkitykselliset tosiasiat todettiin, osoittautuivat vääriksi;
  • päätös on annettu rikoksen seurauksena;
  • päätöksen on antanut poissuljettava työntekijä tai veroviranomainen;
  • asianosainen ei osallistunut menettelyyn ilman omaa syytään;
  • tulee ilmi uusia asian kannalta merkityksellisiä seikkoja tai päätöksen tekopäivänä olemassa olevia uusia todisteita, joita päätöksen tehneen viranomaisen tiedossa ei ole;
  • päätös on annettu saamatta toisen lain edellyttämää viranomaisen asemaa;
  • päätös on annettu toisen päätöksen tai tuomioistuimen päätöksen perusteella, joka sitten kumottiin, muutettiin, kumottiin tai julistettiin pätemättömäksi tavalla, joka voi vaikuttaa annetun päätöksen sisältöön;
  • se on annettu sellaisen määräyksen perusteella, jonka perustuslakituomioistuin on julistanut Puolan tasavallan perustuslain vastaiseksi, tai perustuslakituomioistuin on vahvistanut sen tai ratifioimalla kansainvälisen sopimuksen;
  • ratifioitu kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskeva sopimus tai muu ratifioitu kansainvälinen sopimus, jonka osapuoli Puolan tasavalta on, vaikuttaa päätöksen sisältöön;
  • ratifioidun kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevan sopimuksen tai muun ratifioidun kansainvälisen sopimuksen, jonka osapuoli Puola on, perusteella suoritetun keskinäisen viestintä- tai välimiesmenettelyn tulos vaikuttaa annetun päätöksen sisältöön;
  • Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiolla on vaikutusta annetun päätöksen sisältöön.

Esimerkki 3.

Veronmaksaja sai päätöksen, josta hän ei valittanut. Siitä on siis tullut lopullinen. Säännös, jonka perusteella päätös tehtiin, oli perustuslain vastainen. Perustuslakituomioistuin ratkaisi Puolan tasavallan perustuslain, säädöksen tai ratifioidun kansainvälisen sopimuksen vastaisen säännöksen. Voiko verovelvollinen tällaisessa tapauksessa pyytää menettelyn aloittamista uudelleen?

Tässä tapauksessa verovelvollinen voi pyytää menettelyn aloittamista uudelleen, koska säännös, jonka perusteella päätös on annettu, on perustuslain vastainen.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Päätöksen kumoaminen menettelyn uudelleen aloittamisena

Mitättömäksi julistamista koskeva menettely voidaan aloittaa osapuolen pyynnöstä tai viran puolesta. Ensimmäisessä tapauksessa vireillepanopäivä on päivä, jona pyyntö on toimitettu veroviranomaiselle, ja jos osapuoli lähettää pyynnön sähköisessä viestinnässä, vireillepanopäivä on pyynnön tietojärjestelmään syöttämispäivä. veroviranomaisilta. Toisaalta viran puolesta aloitetussa menettelyssä mitättömyysmenettelyn alkamispäivä on päivä, jona menettelyn aloittamista koskeva päätös annetaan tiedoksi asianosaiselle.Lopullisten päätösten kumoamisen yhteydessä lainsäätäjä on määritellyt tapaukset, joissa tällainen menettely on sallittu:

  • päätös on tehty toimivallan säännösten vastaisesti;
  • päätös tehtiin ilman laillista perustetta;
  • päätös on tehty törkeästi lain vastaisesti;
  • päätös koskee asiaa, joka on aiemmin ratkaistu toisella lopullisella päätöksellä;
  • päätös oli osoitettu henkilölle, joka ei ollut asianosainen;
  • ei ollut täytäntöönpanokelpoinen sen myöntämispäivänä ja sen täytäntöönpanokelvottomuus on pysyvä;
  • se sisältää virheen, joka tekee siitä pätemättömän selvästi ilmoitetun lain määräyksen mukaisesti;
  • jos se pannaan täytäntöön, se johtaisi rangaistavaan tekoon.

Päätöksen kumoamismenettely päättyy johonkin seuraavista päätöksistä:

  • päätös lopullisen päätöksen kumoamisesta, jos viranomainen on todennut kumoamismenettelyn aikana jonkin edellä mainituista ehdoista; viranomainen on tähän säännökseen sisältyvän määräyksen liitännäisluonteen vuoksi velvollinen analysoimaan lopullista päätöstä kaikkien edellytysten kannalta myös siinä tapauksessa, että asianosaisen pyyntö ei kattanut tätä laajuutta;
  • päätös, jolla kieltäydytään kumoamasta päätöstä edellä mainittujen edellytysten puuttumisen vuoksi;
  • päätös, jolla kieltäydyttiin kumoamasta päätöstä vanhentumisajan vuoksi.

Vanhentumisaika ja lopullisten päätösten kumoaminen

Veronmaksajat, joilla on mahdollisuus peruuttaa päätös, eivät toisinaan voi tehdä sitä ajan kulumisen vuoksi.

Esimerkki 4.

Verovelvollinen jätti hakemuksen arvonlisäveromenettelyn aloittamisesta uudelleen. Päätöksessä täsmennetään verovelkaa joulukuulta 2010. Näin ollen verovelvollisuus oli hakemuksen jättämishetkellä vanhentunut. Pitäisikö viranomaisen harkita tällaista pyyntöä?

Tässä tapauksessa vanhentumispäivä on tärkeä hakemuksen käsittelytavan kannalta. Näin ollen jos viranomainen päättää, että vanhentumisaika on ollut ennen menettelyn aloittamista koskevan hakemuksen jättämistä, se ei voi muuttaa lopullista päätöstään. Tässä tapauksessa viranomaisen olisi aloitettava menettely uudelleen ja sen jälkeen annettava päätös, jolla kieltäydytään kumoamasta aikaisempaa päätöstä vanhentumisajan umpeutumisen vuoksi (veroasetuksen 245 §:n 1 momentin 3 alakohdan b alakohta). Toimia). Tällaisessa tilanteessa viranomaisen ei pitäisi keskeyttää menettelyä. Edellä oleva tarkoittaa, että velvoitteen rajoitus tarkoittaa, että lopullinen päätös ei muutu menettelyn aloittamisesta huolimatta. Näin ollen vanhentumisaika tarkoittaa, että lopullisia päätöksiä ei voida siirtää.

Edellä esitetyn vahvistaa korkeimman hallinto-oikeuden 23.1.2019 antama tuomio (tiedostoviitenumero II FSK 253/17).

Yhteenvetona voidaan todeta, että veronmaksaja voi tiukasti määritellyissä tilanteissa peruuttaa lopullisen päätöksen. Se ei kuitenkaan voi vaikuttaa päätöksiin, joissa verovelvollisuus on vanhentunut.