Korvaus siirtorasitteen perustamisesta

Palveluvero

Siirtolaitteiden, kuten johtojen, sähköpylväiden, kaasuputkielementtien, pohjalla oleva perustus on eräänlainen rajoitus kaiken maankäytön mahdollisuudelle. Äärimmäisissä tapauksissa tämä voi rajoittaa merkittävästi oman kiinteistön käyttöä. Siviililaissa (jäljempänä siviililaki) säädetään mahdollisuudesta saada kantajalta asianmukainen korvaus, jonka tarkoituksena on jossain määrin kompensoida omistusoikeuden käyttämisestä aiheutunutta heikkenemistä. Miten siirtoratsutteen perustamisesta saatua korvausta tulee käsitellä ja miten sitä verotetaan? Vastaus on alla.

Siirtoratsutteen käsite ja sen perustamismuoto

Art. Siviililain 305 §:n mukaan "kiinteistö voidaan rasittaa sellaisen yrittäjän hyväksi, joka aikoo rakentaa tai jonka omaisuutta on pykälässä tarkoitettu kalusto. Siviililain 49 §:n 1 momentin mukaan laki koostuu siitä, että yrittäjä saa käyttää rasitettua omaisuutta tietyssä määrin näiden laitteiden käyttötarkoituksen mukaisesti (siirtorasitus).

Kuten Varsovan muutoksenhakutuomioistuin totesi 5.7.2019 antamassaan tuomiossa V ACa 54/19, "siirtoratsutuslain ydin on siirtoyhtiön oikeus käyttää jonkun muun maata siinä määrin, että se mahdollistaa toiminnan tämän maan läpi kulkevista höyryn ja kaasun siirtolaitoksista, vedestä tai sähköstä".

Siirtoyritys olisi määriteltävä kahden näkökohdan perusteella: toiminnallinen ja subjektiivinen. "Yrittäjän" subjektiivisessa merkityksessä Art. Siviililain 43 §:ssä tarkoitettu luonnollinen henkilö, oikeushenkilö ja organisaatioyksikkö. Siviililain 33 §:n mukaan harjoittaa liiketoimintaa tai ammattitoimintaa omaan lukuunsa. Yrittäjä voi siis olla sekä pääsääntöisesti täysi oikeuskelpoinen luonnollinen henkilö, oikeushenkilö perustamisen tavasta ja tarkoituksesta riippumatta että pykälän mukainen organisaatioyksikkö. Siviililain 33 §. On osoitettu, että tässä tapauksessa kyseessä on yhtiö- ja pääomayhtiöt organisaatiossa.

Toiminnallinen merkitys puolestaan ​​liittyy tiukasti toiminnan aiheeseen, eli toimintaana, joka koostuu nesteiden, höyryn, kaasun ja sähkön syöttämisestä ja purkamisesta siirtolaitteiden avulla.

Siirtorajattumusta voidaan perustaa neljällä tavalla: sopimus-, perustuslain-, hallinto- ja vanhentumispäätös, joista kahdella ensimmäisellä on keskeinen merkitys.

Sopimusmuotoon liittyy erityisesti siirtorajattuuden perustamisen verotuskysymys.

Vitsi. Siviililain 305 §:stä seuraa, että rajoitetulla omistusoikeudella rasitetun kiinteistön omistaja voi vaatia korvausta. Tämä koskee kuitenkin tilanteita, joissa siirtorajattuuden sisältö päätetään oikeudenkäynnin kautta. Edellä esitetyn perusteella, koska palkkio on mahdollista määrittää perustuslakituomioistuimen päätöksellä, sitä enemmän se on mahdollista määrittää tämän oikeustoimen osapuolten välisellä sopimuksella. Tämä on kuitenkin vain rasitetun omaisuuden omistajan oikeus, josta hän voi vapaaehtoisesti luopua.

Korvaus siirtoratsutteen perustamisesta - kuinka paljon?

Kysymys korvauksen määrästä on yleensä pitkälti osapuolten, siirtoverkonhaltijan ja kiinteistönomistajan, tahdosta kiinni.
Paljon suurempi vapaus palkkion määrän muotoilussa on huomattavissa sopimuksella määrätyssä siirtoratsutteessa. Tällöin palkkiokysymys jää osapuolten harkintaan. Tuomioistuin ottaa palkkion suuruutta määrittäessään huomioon kaikki olosuhteet, kuten rauhanrajatteen haitallisuuden tai omistusoikeuden rajoittamistavan, määrittäessään palkkion määrää tuomioistuimessa. Voidaan uskaltaa väittää, että palkkion määräytymistä tuomioistuimen päätöksessä voidaan muotoilla alemmalle tasolle kuin jos siitä on sovittu osapuolten sopimuksessa.

Kuten Varsovan muutoksenhakutuomioistuin totesi 8. helmikuuta 2019 antamassaan tuomiossa, I ACa 691/18, "korvaukseen tulisi sisältyä tällainen vahinko (kaikki haitat), joka johtuu rautatien perustamisesta maa-alueelle siirtotilojen tarkoituksenmukaisen käytön kannalta tarpeellisia, kun otetaan huomioon rasitteen aktiivisuus. Korvattavan vahingon lähteen tulee siis olla siinä tapauksessa, joka on lain syntyminen, tässä: helpotteet, jotka tekevät vahingosta pysyvän ja peruuttamattoman, eikä muissa tosiasiallisissa tai oikeudellisissa tapahtumissa tai lain säännöksissä.

Esimerkki 1.

Jan Kowalski päätti hakea GAZ S.A. palkkion määräämisestä siirtorajatteen perustamisesta sille kiinteistölle, jonka omistaja se on. Rangaistuksena oli kiinteistön keskustan läpi kulkevan putkilinjan perustus 3 m maanpinnan alapuolelle. Osapuolet sopivat, että GAZ S.A. maksaa 20 000 PLN kertamaksun Jan Kowalskille. Jos asia päätyisi oikeuteen, tuomioistuin voisi ottaa huomioon sen, että rauhoitus ei ole Jan Kowalskille raskas, ja määrätä sen vuoksi asianmukaiseksi korvaukseksi 10 000 zlotya. Sopimusjärjestelyssä otetaan yleensä huomioon molempien osapuolten edut ja se on paljon nopeampi tapa ratkaista mahdolliset riidat.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Korvaus siirtorajattuuden perustamisesta - veroselvitys

Veroviranomainen oli ennen 4.10.2014 sitä mieltä, että verovelvollisen siirtorajattuuden perustamisesta saama korvaus on verotettava yleisperiaatteella 11.1.2014 säädetyllä veroasteella. 27 sek. 1 §:ssä tarkoitettuna tulona muista lähteistä. 20 kohta PIT-lain 1 §.

Edellä oleva vahvistettiin muun muassa valtiovarainministerin 10.7.2013 antamalla yleismääräyksellä DD3 / 033/101 / CRS / 13 / RWPD-48186 / RD-70022/1, joka perustui valtiovarainministeriön kantaan. Oikeusministeri totesi, että siirtorajattuuden perustamisesta saatu korvaus ei ole vapautettu tuloverosta 11 §:n mukaisesti. 21 sek. PIT-lain 1 kohta 120.

Yllä esitetty kanta muuttui dramaattisesti 12 artiklan käyttöönoton jälkeen. 21 sek. 1 120a alakohta, jonka mukaan vero on vapautettu siviilioikeudellisissa säännöksissä tarkoitetusta siirtorajattuuden perustamisesta saadusta korvauksesta.

Johdatus PIT-lakiin, art. 21 sek.1 momentin 120a pakotti hallintotuomioistuinten melko selkeä ja täsmällinen kanta, jonka mukaan pykälässä tarkoitettu vapautus koskien korvausta helpotuksen perustamisesta. 21 sek. 1 piste 120 lit. ja PH-lakia, sovelletaan myös siirtorajattuuden perustamisesta maksettavaan korvaukseen.

Lainsäätäjä muutti hallintotuomioistuinten näkemykset huomioon ottaen PI-lakia ja otti käyttöön verovapautuksen palkkiosta.

Käyttöön otetun poikkeuksen johdosta korvauksen maksavalla taholla - siirtoyrittäjällä - ei ole velvollisuutta antaa PIT-8C -tietoja muista lähteistä saaduista tuloista.

Korvaus siirtorajatuksesta ja arvonlisävero

Kiinteistöliiketoimintaa harjoittaville yhteisöille tai maatilalle, jonka kautta siirtoraja on tarkoitus kulkea, arvonlisäveroon perustuvat veroseuraamukset ovat tärkeä kysymys.

Art. 5 sek. Arvonlisäverolain 1 momentin 1 alakohta, edellä mainittujen verotus vero on maksettu tavarantoimituksesta ja maksullisesta palvelujen suorittamisesta maan alueella.

Art. 7 sek. Lain 1 §:n mukaan tavaran luovutuksella tarkoitetaan tavaran omistajalle kuuluvan määräysvallan siirtoa.

Tavarat on ymmärrettävä esineiksi ja niiden osiksi sekä kaikkina energiamuotoina, kuten pykälässä säädetään. 2 lain 6 kohta.

Art. 8 sek. Palvelun tarjoamisella tarkoitetaan lain 1 §:ssä tarkoitettua palvelua luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöä, joka ei ole pykälässä tarkoitettua tavaran luovutusta. 7, mukaan lukien:

  1. aineettomiin hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien siirto riippumatta siitä, missä muodossa oikeustoimi on suoritettu;
  2. velvollisuus pidättäytyä toimenpiteen suorittamisesta tai sietää toimintaa tai tilannetta;
  3. palvelujen tarjoaminen sen puolesta toimivan viranomaisen tai yhteisön määräyksen tai laista johtuvan määräyksen mukaisesti.

Yllä olevan kanssa Säännöksessä todetaan, että palvelulla tarkoitetaan mitä tahansa palvelua, joka tarjotaan tietylle taholle, ja on kiinnitettävä huomiota sek. Tämän pykälän 1 momentin 2 kohta, jossa säädetään velvollisuudesta pidättäytyä toiminnan suorittamisesta tai suvaita toimintaa tai tilannetta tarjoamalla palveluja. Näin ollen palvelujen tarjoaminen on ymmärrettävä kaikenlaisena käyttäytymisenä toisen henkilön hyväksi. Tämä käyttäytyminen voi koostua sekä toiminnasta (tekeminen, tekeminen toisen puolesta) että hylkäämisestä (jota ei tehdä tai sietää tiettyjä tilanteita).

Siirtorajattuuden määrääminen liittyy maanomistajan velvollisuuteen pidättäytyä toimenpiteen suorittamisesta tai sietää toimenpide tai tilanne. Näin ollen, koska se on samalla toimintaa, joka koostuu tavaroiden (tavaralain 2 §:n 6 momentin mukaan myös maa-alueen) jatkuvasta käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin (josta luovutetaan korvausta vastaan), se saa luonteen. maksullisen palvelun pykälässä tarkoitetulla tavalla. 8 sek. arvonlisäverolain 1 momentin 2 kohta.

Kuten Varsovan korkein hallinto-oikeus huomautti 9. syyskuuta 2011 antamassaan tuomiossa I FSK 362/10, "siirtorajattajan perustaminen hakijan tontille tarkoittaa, että hakija käyttää maata jatkuvasti tai pidättäytyy viljelemästä maata. osana sen ylläpitämää maatilaa. Rajahuomautus tehtiin kertakorvausta vastaan, joka täyttää etuuden maksamisen ehdon.
Maksullisen luonteensa vuoksi siirtorajattuuden perustamistoimi on pykälän mukaan veronalaista tavaroista ja palveluista. 5 sek. arvonlisäverolain 1 1 kohta. Saatu rahaetu on itse asiassa palkkio suoritetusta palvelusta, joka antaa maksajalle selkeät ja välittömät edut kiinteistön tietyssä määrin käyttömahdollisuuden muodossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että veroselvityksen perusteella siirtorajattuuden perustamisesta saatu korvaus liittyy joka kerta tiettyyn tosiasialliseen tilaan. Kun luonnollisten henkilöiden osalta tämä ongelma on ratkaistu vapauttamalla korvaus alv:sta, niin arvonlisäverolain mukaan arvonlisävero voi olla tarpeen laskea ja siirtää veroviranomaiselle. Kuitenkin myös tässä tapauksessa kaikki riippuu siitä, käytetäänkö omaisuutta liiketoiminnassa vai ei.