Oikeudenkäyntikulut onnistuneiden ja hävittyjen oikeudenkäyntien yhteydessä

Verkkosivusto

Liiketoiminnassa tapahtuu, että yrittäjät joutuvat viemään asiansa oikeuteen. Oikeudenkäyntikulut voivat siten koskea sekä voittaneita että häviäviä oikeudenkäyntejä. Herää kysymys, voivatko oikeudenkäyntimaksuista aiheutuvat kulut muodostaa tulon kustannukset?

Oikeudenkäyntikulut - yleiskulut

Yrittäjä saa käsitellä verokuluina vain ne menot, jotka liittyvät tulonhankintaan tai tulonlähteiden suojaamiseen. Yllä olevan suhteen pitäisi johtua myytyjen palvelujen/tavaroiden luonteesta.

Mahdollisuus luokitella tietty kulu verotuksessa vähennyskelpoiseksi ei ole riippuvainen tietyn tulon saamisesta, vaan ainoastaan ​​mahdollisuudesta (ennusteesta) saada tämä tulo, pitää se tai turvata se.

Tämän seurauksena yrityksillä on mahdollisuus sisällyttää kaikki kulut verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin, mikäli ne osoittavat yhteytensä harjoitettuun liiketoimintaan ja niiden syntymisellä on tai voi olla vaikutusta kertyneen tulon määrään.

Oikeuksiensa toteuttamiseen tuomioistuimessa liittyvät oikeudelliset palvelut täyttävät epäilemättä edellä mainitun kriteerin, koska ne ovat syntyneet veronmaksajan etujen suojaamiseksi ja epäilemättä liittyvät verovelvollisen kokonaistoimintaan, mikä ehdollistaa mahdollisuutta jatkaa toimintaansa ja ansaita tuloja. Ottaen huomioon edellä mainitut mahdolliset oikeutesi harjoittamisesta tuomioistuimessa liittyvät kulut voivat olla verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja

Veroviranomaiset eivät pääsääntöisesti kyseenalaista oikeudellisten palveluiden kustannuksia, joista esimerkkinä on Katowicen verokamarin johtajan yksittäinen tulkinta 3.9.2014, tiedostoviite. IBPBI / 2 / 423-704 / 14 / CzP, josta voimme lukea:

"(...) huolimatta siitä, että oikeudenkäyntiin liittyvien oikeudellisten palveluiden kustannuksia (laitteiden panttioikeuden ylläpito) ja muutoksenhakukustannuksia ei voida sitoa tiettyyn tuloon, ne liittyvät sen toimintaan ja ovat aiheutuneet sen etujen suojelemiseksi, koska Yhtiön toiminnalla pyrittiin osoittamaan, että vastapuolen kanta oli perusteeton. Samalla nämä eivät olleet irrationaalista tai laitonta toimintaa. Näin ollen ei voi olla kysymys yhteyden puutteesta edellä mainittujen välillä menot tuloineen. Yhtiölle edellä mainituista aiheutuneet kulut nimike täyttää 11 artiklassa asetetut ehdot. 15 sek. 1 updop, joten ne muodostavat verotuksessa vähennyskelpoisen kulun (...) ”.

Menetettyjen oikeudenkäyntien kustannukset

Epäonnistuneiden oikeudenkäyntien tapauksessa veroviranomaiset asettavat epäedullisen kannan. Ne osoittavat, että oikeudenkäyntikuluja, oikeudellisia edustajia ei aiheudu verovelvolliselle puolustaakseen oikeuksiaan urakoitsijan perusteettomilta vaatimuksilta tai yrityksen normaalin toiminnan kustannuksina. Menetetyn oikeudenkäynnin vuoksi johtuvien summien maksutarve on seurausta toimivaltaisten tuomioistuinten päätöksestä, jonka mukaan verovelvollinen ei ole noudattanut asianmukaista huolellisuutta liikesuhteissaan. Kustannuksia ei edellä mainituista syistä käytetty verovelvollisen elinkeinotoiminnan tuottamiseen.

Syntyneitä menoja ei voida pitää menoina tulonlähteen säilyttämisestä tai turvaamisesta, vaan tulonlähteen säilyttämisen tai turvaamisen on oletettava olevan olemassa olevan tulolähteen turvaamisesta aiheutuvia kustannuksia, jotka mahdollistavat sen edelleen toiminnasta.

Yllä olevan lausunnon vahvistava kanta löytyy Bydgoszczin verokamarin johtajan yksittäisestä tulkinnasta 27. tammikuuta 2015, viite nro. ITPB1 / 415-1079 / 14 / WM, josta voimme lukea:

"(...) tulonhankintakustannuksiin kaikista sellaisista menoista, joita ei ole lueteltu artiklassa. 23 sek. Tuloverolain 1 § merkitsisi harjoitettuun liiketoimintaan liittyvän riskin siirtämistä veronmaksajalta Valtiokonttoriin. Toisin sanoen jokainen elinkeinonharjoittaja kantaa riskin liiketoiminnan harjoittamisesta, joten tähän toimintaan liittyviä kuluja aiheuttavia päätöksiä ei voida kompensoida verosäännöksillä, koska käytännössä tämä merkitsisi tiettyyn liiketoimintaan liittyvän riskin siirtämistä Valtiokonttorille. aiheittain toteutettu hanke.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hakemuksessa tarkoitetut kulut eivät täytä ehtoa, joka on aiheutunut säännöksestä johtuvan tulon saamiseksi tai tulonlähteen ylläpitämiseksi tai turvaamiseksi. 22 sek. Henkilön tuloverolain 1 § (...) ”.

Esimerkki 1.

Yrittäjä käytti tiloja laittomasti, joten vuokranantaja nosti häntä vastaan ​​kanteen. Vuokralainen menetti sen. Tällaisessa tilanteessa prosessin kustannuksia ei ole mahdollista luokitella kustannuksiksi.

Oikeudenkäynnin voittamisen kustannukset

Tällaista kulua ei kuitenkaan aseteta kyseenalaiseksi, jos oikeusjuttuja voitetaan. Veronmaksajan sekaantuminen riitaan, jossa veronmaksaja oli oikeassa, on suojella ja ylläpitää tulolähdettä. Tästä syystä aiheutuneilla kuluilla on järkevät ja taloudelliset perusteensa, ja ne voivat siten muodostaa kustannuksia.

Tätä suhdetta ei kyseenalaista myöskään veroviranomaiset. Esimerkiksi Łódź Bałutyn ensimmäinen verotoimisto 26. maaliskuuta 2008, nro I USB II / 423/3/06, tulkinnassa totesi, että:

”(…) Jotta kulu voidaan sisällyttää kuluihin, on tarpeen arvioida sen suhdetta liiketoimintaan ja mahdollisuutta saada sen kautta tuloja. Tässä lähestymistavassa kustannukset ovat sekä suoraan että välillisesti saatuihin tuloihin liittyviä kuluja.Johtuen siitä, että edellä mainitut määräykset Lait eivät sisällä erityisiä säännöksiä velkojalle aiheutuneiden menettelykulujen tai perintäyhtiön palkkaamisesta aiheutuneiden kustannusten kirjaamisesta vähennyskelpoisiksi kuluiksi - näihin kuluihin sovelletaan yleisiä menojen kuluksi kirjaamisen sääntöjä.

Esitetyt tosiasiat osoittavat, että Veronmaksajan toimet perintäyhtiön palkkaamisen, asian siirtämisen oikeudenkäyntiin ja oikeudenkäyntikulut olivat kohtuulliset ja tarkoituksenmukaiset. Nämä kulut on tehty veronmaksajien laillisten etujen suojelemiseksi ja niillä pyrittiin saamaan takaisin hänelle kuuluvat rahat. Edellä esitetyn perusteella sekä perintäkulut että tuomioistuimen määräämät oikeudenkäyntikulut muodostavat 1999/2004 8 artiklan mukaisesti. 15 sek. Yritysverolain 1 §:n mukaan verotuksessa vähennyskelpoiset kulut niiden syntymispäivänä (...) ”.

Esimerkki 2.

Veronmaksaja haki velallista vastaan ​​vaatimuksia tuomioistuimessa. Hänelle aiheutui kuluja oikeudellisista palveluista ja menettelyistä. Nämä kulut voidaan luokitella verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi.