Pääsy asiakirjoihin veromenettelyn aikana - se kannattaa tietää

Palveluvero

Asian pohdiskelun lähtökohta: asiakirjojen tarkastaminen veromenettelyn aikana on Art. Veroasetuslain 123 §. Edellä mainitun säännöksen sisältämä ohje velvoittaa veroviranomaisen varmistamaan, että asianosaiset osallistuvat aktiivisesti menettelyn jokaiseen vaiheeseen, ja ennen päätöksen antamista viranomainen on velvollinen antamaan heille mahdollisuuden kommentoida kerättyjä todisteita ja aineistoja sekä esitetyt vaatimukset.

Yllä olevan oikeusnormin käytännön täytäntöönpano yhtenä veromenettelyn pääperiaatteista tapahtuu mm. toimittamalla asianosaisille asiakirjoihin kerätyt asiakirjat. Asiakirjojen analyysi antaa usein paljon tärkeää tietoa, joka voi osoittautua ratkaisevaksi mahdollisessa oikeusriidassa veroviranomaisten kanssa. Menettelyvirheet, esimerkiksi koskien kirjeiden laitonta jakelua tai sääntöjenvastaisuuksia kerättyjen todisteiden laajuudessa, muodostuvat todelliseksi työkaluksi veroviranomaisen suorittaman menettelyn tai verotarkastuksen vaikutusten poistamisessa. Myöhemmin artikkelissa käsitellään useita tähän asiaan liittyviä tärkeitä kysymyksiä.

Viranomainen on velvollinen asettamaan asiakirjat saataville lain mukaan

Asiakirjojen jakamista koskevat säännöt johtuvat Art. Verolain 178 §:ssä. Nämä säännökset antavat verkkosivustolle mahdollisuuden:

  1. asiakirjojen tarkastus, muistiinpanojen, kopioiden ja kopioiden tekeminen omilla kannettavilla laitteilla (esim. kamera, matkapuhelin). Tämä oikeus koskee myös menettelyn päätyttyä. Edellä mainitut toiminnot voidaan suorittaa veroviranomaisen tiloissa tämän viranomaisen työntekijän läsnä ollessa;
  2. pyytää jäljennöstä asiakirja-aineistosta tai oikeaksi todistettuja jäljennöksiä asiakirja-aineistosta tai asiakirjakopion oikeaksi todistamista.

Veroasetuslain säännösten mukaan asianosainen voi ryhtyä prosessitoimiin nimetyn asianajajan välityksellä, joka voi erityisesti hankkia ja tarkastella asiakirjoissa olevia tietoja. Lopuksi on mainittava, että veroviranomainen voi antaa asianosaiselle edellä tarkoitettuja toimintoja eli saattaa asiaaineistot saataville tieto- ja viestintäjärjestelmässään tunnistettuaan asianosaisen pykälässä tarkoitetulla tavalla. 20a kohta Julkisia tehtäviä suorittavien yksiköiden toiminnan tietokoneistamisesta annetun lain 1 tai 2 §.

Viranomainen asettaa tiedostot saataville sähköisenä versiona vain, jos sillä on ne sellaisessa muodossa. Sivusto voi pyytää vain tiettyjen asiakirjojen skannauksia.

Veroasetuksen säännökset eivät edellytä veroviranomaista digitoimaan eli pitämään asiakirjoja sähköisenä. Näin ollen jos osapuoli pyytää viranomaiselta pääsyä koko tiedostoon sähköisessä muodossa, viranomainen ei todennäköisesti täytä verovelvollisen tahtoa viitaten pykälän 2 momentin sisältöön. 178 Op. Tämä asia oli oikeudenkäynnin kohteena. Varsovan läänin hallinto-oikeus 28.3.2019 antamassaan tuomiossa, tiedostoviite. VIII SAB / Wa 2/19, katsoi erityisesti, että

”Tämä säännös ei velvoita digitoimaan viranomaisen hallussa olevia asiakirjoja. Siten tilanteessa, jossa viranomainen ei kyennyt täyttämään pyyntöä omien tietojärjestelmiensä puutteen vuoksi, josta se ilmoitti hakijalle asiaankuuluvalla kirjeellä vastauksena tämän pyyntöön, se tarkoittaa, että sen toiminta oli oikein.

Yksittäisten asiakirjojen skannattujen sähköisten lähetysten sovellus on hieman erilainen. Tällöin viranomaisen ei pitäisi kieltäytyä luovuttamasta asiakirja-aineiston asiakirjoja sellaisessa muodossa, varsinkin, että valtiovarainministerin 18.12.2015 antama asetus jäljennösten tekomaksun suuruudesta ja jäljennökset art. IP:n 270b mukaan skannatun paperiasiakirjan yhdestä sivusta veloitetaan 0,40 PLN. Jos veroviranomainen kieltäytyy toimittamasta asiakirjaa/asiakirjoja skannatun asiakirjan muodossa, asianosainen voi tehdä muistutuksen ja sen jälkeen valituksen menettelyn toimimattomuudesta tai liiallisesta kestosta. Väitös, jonka mukaan viranomainen ei saa kieltäytyä toimittamasta sähköisessä muodossa (esim. ePUAP-alustan kautta) skannattuja asiakirjoihin kerättyjä asiakirjoja, on vahvistettu Varsovan läänin hallinto-oikeuden 26.4.2019 antamassa tuomiossa, tiedostoviite . VIII SAB / Wa 9/19.

Asiakirjojen tarkastus veromenettelyn aikana - viranomainen ei saa luovuttaa tiettyjä asiakirjoja tiedon luottamuksellisuuden ja tärkeän yleisen edun vuoksi

Veroasetuslain (179 §) seuraava toimituksellinen yksikkö sisältää edellytykset, joiden täyttyessä viranomainen kieltäytyy luovuttamasta tiettyjä asiakirjojen sisältämiä asiakirjoja tai ainakin poistaa pysyvästi tiettyjä tietoja.

Asianosainen ei pääse tutustumaan turvaluokiteltuja tietoja sisältäviin asiakirjoihin eikä muihin asiakirjoihin, jotka veroviranomainen jättää asiakirja-aineiston ulkopuolelle yleisen edun vuoksi.

Turvaluokiteltu tieto on tietoa, jonka luvaton luovuttaminen aiheuttaisi tai voisi aiheuttaa vahinkoa Puolan tasavallalle tai olisi sen edun kannalta epäedullista (laki turvaluokiteltujen tietojen suojaamisesta). Toisaalta tieto, jonka paljastaminen saattaisi loukata yleistä etua, sisältää erityisesti sellaisten muiden tahojen tunniste- ja taloudellisia tietoja, jotka eivät vaikuta tosiseikkojen toteamuksiin ja joiden paljastaminen saattaisi loukata yhteisön etua. kolmannet osapuolet. Tiettyjen asiakirjoihin sisältyvien tietojen luovuttamatta jättämiseen liittyvät ongelmat ilmenevät erityisesti silloin, kun viranomainen suorittaa yhteismenettelyä eli useiden asianosaisten kanssa. Tällaisissa tilanteissa viranomainen arvioi, mitä tietoja se voi antaa asianosaiselle tai edustajalle, jotta se ei paljasta tietoja muista verovelvollisista / menettelyn osapuolista.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Viranomainen kieltäytyy päätöksellä luovuttamasta asiakirjoja

Art. Op. 179 §:n 2 ja 3 §:n mukaan. Asiakirjojen luovuttamatta jättämisestä tiedon luottamuksellisuuden tai tärkeän yleisen edun vuoksi viranomaisen on annettava päätös, johon voi hakea muutosta valituksena.

Veronmaksajat joutuvat riita-asioihin veroviraston kanssa, koska verovirasto usein kieltäytyy luovuttamasta asiakirjoja edellä mainituista syistä, erityisesti yleiseen etuun vedoten. Käsite "yleinen etu" on epämääräinen käsite, koska sitä ei ole selkeytetty ja säännelty millään tavalla säädöksissä. Veroviranomainen ei kuitenkaan saa mielivaltaisesti ja perusteettomasti kieltäytyä luovuttamasta tiettyjä asiakirja-aineistoon sisältyviä asiakirjoja tai niiden osia. Jos viranomainen tekee päätöksen, josta asianosaisella on oikeus valittaa, siihen tulee sisältyä tosiseikkoja ja oikeudellisia perusteita (asiakirja-aineistossa 217 §:n 2 momentti yleisen edun turvaamisen vuoksi).

Tätä korostivat mm Gliwicen läänin hallinto-oikeus 24. lokakuuta 2017 antamassaan tuomiossa, tiedostoviite. I SA / Gl 655/17, huomauttaen erityisesti, että

"On yhdyttävä valituksen väitteeseen, että veroviranomaiset eivät päätöksissään arvioineet kyseisten asiakirjojen luovuttamisesta kieltäytymisen kannalta merkityksellistä yleisen edun edellytystä eivätkä osoittaneet erityistä yleistä etua ja sen olemassaoloa asiassa. tutkittavana ei ole esittänyt vakuuttavia perusteita sille, miten tämä etu loukkaisi, eikä sitä muuten olisi mahdollista suojata, eikä se määrittele pääsyrajoituksen kestoa.