WDT ja ostaja ei ole rekisteröitynyt arvonlisäverovelvolliseksi - veron selvitys

Palveluvero

WDT on eräänlainen sisäinen tavaravienti, mutta rajoittuu pinta-alaltaan Euroopan unionin alueelle. On selvää, että sekä kotimaisten että yhteisön sisäisten luovutusten luonteenomainen piirre on maksu. Yksi yhteisön sisäisen luovutuksen muodollisista vaatimuksista on, että ostajalla on oltava asianmukainen tunnistenumero. Onko ostajalla kuitenkin aina velvollisuus saada se? Vastaus on alla!

WDT arvonlisäverotuksen kohteena

Art. 5 sek. arvonlisäverolain 1 §:n mukaan verotettavaa:

  1. maksullinen tavaroiden toimitus ja maksulliset palvelut maan alueella,
  2. tavaroiden vienti,
  3. tavaroiden tuonti maan alueelle,
  4. tavaroiden yhteisöhankinta vastiketta vastaan ​​maan alueella,
  5. yhteisön sisäinen tavaroiden luovutus.

Kuten Varsovan osavaltion hallintotuomioistuin totesi 24. huhtikuuta 2017 antamassaan tuomiossa, III SA / Wa 345/16:

"Yhteisön sisäinen tavaroiden luovutus on yksi tavaroista ja palveluista verotettavaa toimintaa, josta säädetään 1999/2003. 5 sek. 1 lain 5 kohta. 7 §:n mukaan eli tavaroiden toimittamista toisen jäsenvaltion alueella laissa määritellyin edellytyksin.

Tämän määritelmän mukaan tietyn toiminnan luokittelemiseksi yhteisön sisäiseksi tavaroiden luovutukseksi on välttämätöntä, että toiminta sisältää kaksi tarpeellista osatekijää. Ensimmäinen on tavaroiden vienti maan alueelta toisen EU-maan alueelle ja toinen on, että vienti tapahtuu toimituksen (todellinen teko) seurauksena.

Korkein hallinto-oikeus omaksui samanlaisen kannan 16.1.2019 antamassaan tuomiossa I FSK 2192/18, jossa se totesi, että verovelvollisen tulisi

"Hän teki yhteisön sisäisiä luovutuksia ja saattoi soveltaa 0 % arvonlisäverokantaa" on välttämätöntä viedä tavarat maan alueelta toisen EU-maan alueelle, ja tämän viennin on tapahduttava toimituksen seurauksena ", lisäksi" verovelvollisen on toimitettava tietylle ostajalle, jolla on asianmukainen ja asianmukainen voimassa oleva tunnistenumero yhteisön sisäisiä liiketoimia varten ja hänellä oli asianmukaiset asiakirjat, jotka vahvistavat toimitettavien tavaroiden viennin ja toimituksen alueella sijaitsevalle ostajalle muussa jäsenvaltiossa kuin maan alueella "".

Edellytykset toimittajan 0 %:n soveltamiselle

Yhteisön sisäistä tavaroiden luovutusta verotetaan 0 prosentin verokannan mukaan, jos:

  1. verovelvollinen on suorittanut luovutuksen ostajalle, jolla on ostajan jäsenvaltion myöntämä yhteisön sisäisiä liiketoimia varten voimassa oleva ja voimassa oleva tunnistenumero, joka sisältää arvonlisäveroon käytetyn kaksikirjaimisen koodin;
  2. verovelvollisella on ennen tietyn verokauden veroilmoituksen jättämisen määräajan päättymistä todisteet asiakirjoissaan siitä, että yhteisöluovutuksen kohteena olevat tavarat on viety maan alueelta ja toimitettu ostajalle alueella muussa jäsenvaltiossa kuin maan alueella;
  3. verovelvollinen on rekisteröity EU:n arvonlisäverovelvolliseksi jättäessään veroilmoituksen, josta ilmenee tämä tavaran luovutus.

Veronmaksajat voivat tarkistaa vastapuoli-ostajan tilan VIES-järjestelmän virallisilla verkkosivuilla tai ALV-tiedonvaihtotoimiston kautta.

WDT ja ostajan verot

Kuten Art. 42 sek. ALV-lain 1 §:n mukaan, jotta verovelvollinen hyötyisi 0 %:n verokannasta, urakoitsijalla (ostajalla) on toimitushetkellä oltava asianmukainen ja voimassa oleva tunnistenumero. Tämän vuoksi tällaisen luvun puuttuminen merkitsisi sitä, että veronmaksaja ei voi käyttää 0 prosentin verokantaa.

EU:n ja Puolan veroviranomaisten kanta näyttää kuitenkin lieventävän näitä muotovaatimuksia.

Yhden tärkeimmistä tuomioista antoi Euroopan unionin tuomioistuin, joka totesi 27. syyskuuta 2012 antamassaan tuomiossa C-587/10, että

"Vaikka arvonlisäverotunnistenumero todistaa verovelvollisen verotuksellisen aseman ja helpottaa yhteisön sisäisten liiketoimien valvontaa, se on kuitenkin muodollinen vaatimus, joka ei saa missään olosuhteissa kyseenalaistaa arvonlisäverovapautusta, jos aineelliset edellytykset täyttyvät. yhteisön sisäisen luovutuksen osalta täyttyvät".

Art. 138 sek.Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on vapautettava verosta tavaroiden toimittaminen, jotka lähetetään tai kuljetetaan määräpaikkaan tietyn maan alueen ulkopuolelle, mutta sen alueella. yhteisössä, myyjä tai tavaroiden ostaja taikka heidän puolestaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

  1. tavarat luovutetaan toiselle verovelvolliselle tai ei-verovelvolliselle oikeushenkilölle, joka toimii tässä ominaisuudessaan muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa;
  2. verovelvollinen tai ei-verovelvollinen oikeushenkilö, jonka puolesta luovutus suoritetaan, on arvonlisäverotunniste muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa tavaroiden lähetys tai kuljetus alkaa, ja se on antanut luovuttajalle kyseisen arvonlisäverotunnisteen.

Kun otetaan huomioon tämän säännöksen sisältö, ostajan rekisteröinti VIES-järjestelmään ei ole aineellinen peruste yhteisön sisäisen luovutuksen vapauttamiselle arvonlisäverosta. Tämän kannan omaksui myös Euroopan unionin tuomioistuin 9. helmikuuta 2017 antamassaan tuomiossa C-21/16, jossa todettiin, että

"131 artikla ja 138 sek. Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 1 §:n 1 momenttia olisi tulkittava siten, että se estää tietyn jäsenvaltion veroviranomaisia ​​kieltäytymästä vapauttamasta yhteisön sisäisiä luovutuksia arvonlisäverosta vain siksi, että Ostaja, joka asuu määräjäsenvaltiossa ja jolla on kyseisessä maassa liiketoimia varten voimassa oleva arvonlisäverotunniste, ei ole kyseisen luovutuksen ajankohtana rekisteröitynyt VIES-järjestelmään eikä kuulu yhteisön sisäisen hankinnan verotusjärjestelmään, vaikka veropetoksesta ei ole erityisiä viitteitä ja on todettu, että arvonlisäverosta vapauttamisen aineelliset oikeudelliset ehdot ovat täyttyneet. Tässä tapauksessa Art. 138 sek. Kyseisen direktiivin 1 § suhteellisuusperiaatteen valossa tulkittuina sulkee pois myös tällaisen kieltäytymisen, jos myyjä oli tietoinen ostajan arvonlisäverotilanteesta ja oli vakuuttunut siitä, että ostaja rekisteröidään myöhemmin takautuvasti yhteisön sisäiseksi taloudelliseksi toimijaksi. .' Se, että ostaja hankkii voimassa olevan arvonlisäverotunnisteen yhteisön sisäisiä liiketoimia varten, tai ostajan rekisteröinti VIES-järjestelmään eivät ole aineellisia perusteita vapauttaa yhteisön sisäinen luovutus arvonlisäverosta. Nämä ovat vain muotovaatimuksia, jotka eivät voi heikentää myyjän oikeutta arvonlisäverovapauteen. Tätä silmällä pitäen on syytä huomauttaa, että kansallisessa säännöksessä ei voida asettaa oikeutta soveltaa 0 %:n verokantaa yhteisön sisäisiin luovutuksiin muodollisten velvoitteiden täyttämisestä aineellisia vaatimuksia huomioimatta ja erityisesti huomioimatta. kysymys siitä, onko niitä täytetty. Liiketoimia tulee verottaa niiden objektiiviset ominaisuudet huomioon ottaen.
Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Toisaalta seuraavia tulee pitää objektiivisina piirteinä:

  1. tavaran määräämisoikeuden siirtyminen omistajana ostajalle;
  2. myyjä osoittaa, että tavarat on lähetetty tai kuljetettu toiseen jäsenvaltioon;
  3. se on fyysisesti poistunut toimitusjäsenvaltion alueelta lähetyksen tai kuljetuksen seurauksena.

Tästä seuraa, että verotuksen neutraalisuuden periaate, joka ilmaistaan ​​art. Arvonlisäverodirektiivin 138 § edellyttää, että arvonlisäverovapautus myönnetään, kun aineelliset edellytykset täyttyvät, vaikka verovelvolliset olisivat jättäneet tietyt muotovaatimukset huomiotta.

Kuitenkaan kumpikaan Art. 138 sek. arvonlisäverodirektiivin 1 §:n 1 momentissa ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä ei mainita yhteisöluovutuksen aineellisten oikeudellisten edellytysten joukossa ostajan velvollisuutta hankkia arvonlisäverotunniste, ja vielä vähemmän velvollisuutta rekisteröidä ostaja yhteisön sisäisiä liiketoimia varten ja rekisteröityminen VIES-järjestelmään.

Edellä esitetyt seikat huomioon ottaen on huomattava, että 0 prosentin verokannan soveltaminen riippuu siitä, onko todella tapahtunut yhteisön sisäinen tavaroiden luovutus yhteisön oikeuden säännöksissä tarkoitetulla tavalla. Luovutuksen luokittelun yhteisön sisäiseksi liiketoimeksi on perustuttava objektiivisiin tekijöihin, kuten tavaroiden fyysiseen liikkuvuuteen maiden välillä, eikä pelkästään muodollisten velvoitteiden noudattamiseen.

Puolan yrittäjyys- ja teknologiaministeriön kanta näyttää kuitenkin erilaiselta. Kuten edellä on selitetty ministeriö:

"Rekisteröityminen arvonlisäverovelvolliseksi EU-tarkoituksiin koskee liiketoimia, kuten yhteisön sisäisiä luovutuksia, yhteisön sisäisiä palvelujen suorituksia tai yhteisöpalveluja. NIP-EU-numeroiden ansiosta voit tunnistaa tavarasi tai palvelusi ostajan aktiiviseksi verovelvolliseksi, mikä on perusedellytys tietyn arvonlisäverokannan soveltamiselle. Jos tavaroidesi tai palveluidesi ostajalla ei ollut NIP-EU [VAT-EU] -numeroa, sinun on tavaroiden tai palveluiden myyjänä verotettava kauppaa Puolassa sovellettavan verokannan mukaan. Se merkitsisi suurempia kustannuksia ostajalle, koska hän ei voisi vähentää Puolan arvonlisäveroa maassaan."

Tämän kannan mukaan vaikka ostaja olisi arvonlisäverovelvollinen, mutta hänellä ei ole ALV-EU-numeroa, tavaroiden myynti Puolan alueelta toisen jäsenvaltion alueelle on yhteisön sisäistä tavaroiden luovutusta, mutta toimittaja ei voi soveltaa 0 %:n verokantaa, vain toimitus olisi arvonlisäverokannan alainen. tietylle tuotteelle sopiva. Tällöin toimittaja ei ilmoita laskussa 0 % (edullista) arvonlisäverokantaa, vaan esim. 23 %. 0 %:n soveltaminen johtaa lähes varmasti verotarkastuksen aloittamiseen, jos ostajan ALV-EU-numeroa ei ole laskussa.