Lahjakortti myynninedistämis- ja verotusmuotona

Palveluvero

Myynnin lisäämiseksi yrittäjät järjestävät myynninedistämiskampanjoita. Hyvin usein osana tällaisia ​​kampanjoita myydään seteleitä suoritetuista palveluista tai myydyistä tavaroista. Kuten käytäntö osoittaa, yrityksillä on ongelmia selvityksen kanssa, ja ongelmia pahentavat lisäksi epäselvät säännökset tällä alueella. Katsotaan miten kampanjakampanjoiden osana myytävä kuponki selvitetään tulo- ja tavara- ja palveluveron perusteella!

Mikä on kuponki?

Puolan kielen sanakirjan mukaan kuponki on:

  • kirjallinen todiste,
  • asiakirja, joka vahvistaa liiketoimen tekemisen,
  • kirjallinen vakuutus tai valtuutus,
  • todistus, todennuskirje.

Yllä olevasta määritelmästä seuraa, että kuponki ei ole omaisuus eikä omistusoikeus, eikä se kuulu "palvelun" käsitteen alle. Se on vain asiakirja, joka vahvistaa sen haltijan oikeudet, esimerkiksi ostaa tietty etu (tai tavaroiden osto) tietyn ajan kuluessa.

Käyttämätön kuponki ja tulon syntymishetki PIT:n perusteella

Maatalouden ulkopuolisesta taloudellisesta toiminnasta saatava tulo katsotaan maksettavaksi, vaikka niitä ei olisi tosiasiallisesti saatu, sen jälkeen, kun palautetun tavaran arvoa ei ole huomioitu, myönnetyt alennukset ja alennukset.

Tärkeää on, että veronmaksajien osalta, jotka myyvät tavaroista ja palveluista verollisia tavaroita ja palveluita, tästä myynnistä saatua tuloa pidetään tulona vähennettynä tavaroista ja palveluista maksettavalla verolla. Tämä tarkoittaa, että tulot ovat pääsääntöisesti tavaran myynnin tai palvelun suorittamisen dokumentoivan laskun nettomäärä.

Taloudellisesta toiminnasta saadun tulon syntymisajankohdan määrittämistä koskeva yleinen sääntö on säädetty 1999/2004. 14 sek. PIT-lain 1c. Siinä määrätään, että tämän tulon syntymispäivä on tavaran luovutus, omistusoikeuden myynti tai palvelun suorittaminen tai palvelun osittainen suorittaminen, viimeistään:

  • laskun laatiminen tai
  • saamisten maksaminen.

Tulon syntymisajankohta määräytyy ensin tavaran toimituspäivän, omistusoikeuden myynnin tai palvelun suorittamisen perusteella. Näin on silloin, kun verovelvollinen laatii laskun tavaran toimituksen tai palvelun suorittamisen jälkeen.

Tavaroiden tai palvelujen vaihtoon tai alennukseen oikeuttavien asiakirjojen tai aineettomien lomakkeiden myynti ei synnytä verotettavaa tuloa tuloverotuksessa. Tästä syystä on pääteltävä, että tositteen antaminen (myynti) ei ole tavaroiden toimittamista tai palvelun tarjoamista. Yrittäjän puolelta ei siis kerry verotuloa kuponkipäivänä. Tällaiset tulot syntyvät pääsääntöisesti asiakirjan tai aineettoman muodon realisointihetkellä eli luovuttamalla tavarat tai palvelut vastineeksi tai alennus huomioiden.

Poznańin verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 12. joulukuuta 2013 antamassaan yksittäispäätöksessä, viite nro. ILPB1 / 415-1029 / 13-2 / AP, josta voimme lukea:

Koska verotulot tulee kirjata palvelun suorittamishetkellä, tulee seteleistä saatua maksua käsitellä myös ennakkomaksuna palvelun myöhempää suorittamista varten. Tällaiset lisäykset jätetään tulojen ulkopuolelle pykälän mukaan. 14 sek. Tuloverolain 3 §:n 1 momentti, jonka mukaan tuloverolain 3 momentissa tarkoitetut tulot on maksettava. 1 ja 2 (eli tulot muusta kuin maatalouden taloudellisesta toiminnasta), perittyjä maksuja tai kertyneitä saamisia tavaroiden luovutuksista ja palveluista, jotka suoritetaan seuraavina raportointikausina.

Tilanteessa, jossa asiakas ei kuitenkaan käytä kupongista johtuvia oikeuksia tiettyyn palveluun tietyn ajan kuluessa, hakija on velvollinen kirjaamaan tuotot määrään, jota asiakas ei ole käyttänyt tilitysjakson viimeisenä päivänä. .

Yhteenvetona voidaan todeta, että jos kuponki myönnetään tiettyä palvelua varten, tulot tulee kirjata vasta palvelun suorittamishetkellä tai kupongin voimassaolon päättyessä - jos kuponkia ei käytetä säädetyn ajan kuluessa (...). Tilanteessa, jossa ostaja ei käytä myytyä asiakirjaa tai aineetonta lomaketta sen maksupäivänä (eikä ostosummaa palauteta hänelle), tulot tulee kirjata selvitysjakson viimeisenä päivänä. Kuten valtiovarainministerin 30.5.2012 päivätystä kirjeestä, joka merkitsee muutosta yksilölliseen tulkintaan (viitenumero DD9 / DD2 / 033/225 / BRT / 09 / PK-1280), todetaan:

(...) jos asiakas ei käytä korttia säädetyn kortin voimassaoloajan kuluessa, tulee kortin ostaneen asiakkaan maksama kortin määrä kirjata verotuloon kortin viimeiseen päivään mennessä. maksuaika (... ).

Esimerkki 1.

Rouva Anna johtaa kauneussalonkia ja myi kupongin toimenpiteeseen. Lahjakortti vanhenee 31. joulukuuta. Asiakas ei ollut käyttänyt sitä tähän päivämäärään mennessä. Pitäisikö Annan näin ollen maksaa myönnetty kuponki tuloveron perusteella?

Koska asiakas ei ole käyttänyt kuponkia, Annan tulee kirjata tuotot sen voimassaolopäivänä, mikä tarkoittaa, että tässä tapauksessa tulot syntyvät 31. joulukuuta.
Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Lahjakortti ja arvonlisäverovelvollisuus

Artiklan sisältämän yleissäännön mukaan. 19a kohta. Arvonlisäverolain 1 §:n mukaan verovelvollisuus syntyy, kun tavara luovutetaan tai palvelu suoritetaan.

Jos ennen palvelun suorittamista / tavaran toimitusta maksu on kokonaan tai osittain vastaanotettu, erityisesti ennakkomaksu, ennakkomaksu, käsiraha tai erä, verovelvollisuus syntyy sen vastaanottamisesta suhteessa määrään. otettu vastaan. Ennakkomaksun arvonlisäveron määrä lasketaan "sadassa" menetelmällä, mikä tarkoittaa, että saatua arvoa tulee käsitellä bruttomääränä. Ostajan seteleiden oston yhteydessä suorittamaa käteismaksua tulee käsitellä tulevan luovutuksen ennakkomaksuna, joka on vastaanottamishetkellä arvonlisäveron alainen. Bydgoszczin verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 26. syyskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä, tiedostoviite. ITPP1 / 443-623 / 14 / DM, josta luemme:

(...) Hakijan tekemä kauppa koskee "erityistä palvelua", tulee katsoa, ​​että asiakkaan suorittama maksu liittyy vain tähän toimintaan. Näistä syistä siirrettyä rahamäärää tulee käsitellä tietyn etuuden ennakkona/ennakkomaksuna.

Edellä mainitun huomioon ottaen on syytä mainita, että asiakas maksaa ennakkomaksun / ennakkomaksun - tässä tapauksessa 100 % palvelun maksusta, koska hakemuksen mukaan "maksettu summa on 100 % maksettava summa".

Näin ollen hakijan tietyn palvelun suorittamisesta saamat rahasummat muodostavat tavara- ja palveluveron alaisen liikevaihdon ja verovelvollisuuden 12 §:n mukaisesti. 19a kohta. 8 lainatun säädöksen, syntyy - kuten hakemuksessa oikein mainitaan - niiden vastaanottamisesta (...).

Esimerkki 2.

Herra Jan pitää kirjakauppoja ja myi 10. syyskuuta kirjojen ostokupongin. Lahjakortti vanhenee 15. joulukuuta. Asiakas ei ole käyttänyt lahjakorttia ennen sen voimassaoloajan päättymistä. Miten herra Janin tulisi verottaa kupongin myyntiä?

Arvonlisäverollisesti kupongin myynti on verovelvollinen maksun vastaanottopäivänä eli 10.9. Koska asiakas ei käyttänyt sitä ennen eräpäivää, syntyi verotettavaa tuloa tuloveron perusteella 15. joulukuuta.