Oikeuden menetys kiinteään verotukseen

Palveluvero

Yleisten sääntöjen eli tasaveron lisäksi yrittäjä voi verottaa toimintaansa tuloista maksettavalla kiinteämääräisellä verolla. Tietyissä tilanteissa tämä voi keventää verorasitusta. Todetuista tuloista kiinteällä verokannalla verotetut verovelvolliset voivat kuitenkin tietyissä tilanteissa johtaa kiinteän verotusoikeuden menettämiseen.

Oikeuden menetys kiinteään verotukseen

Kirjattujen tulojen kertasummaverotuksen perusominaisuus on, että liiketoiminnasta aiheutuneet kustannukset eivät vaikuta maksettavan veron määrään. Rekisteröidyssä kertasummassa ei ole (oikeudellisessa mielessä) vähennyskelpoisten kustannusten luokkaa. Lainsäätäjä yhdistää veron määrän vain tulojen määrään. Ne ovat kertasummaveron perusta.

Kiinteä korko on lineaarinen ja kiinteä tulojen määrästä riippumatta. Tietenkin erityyppisille toimille vahvistetaan erilaiset kertakorvaukset. Niiden määrä mukautetaan tietyntyyppisen toiminnan keskimääräiseen kannattavuuteen.

Oikeus kertasummaiseen verotukseen voidaan kuitenkin menettää verovuoden aikana, kun 20.11.1998 annetussa laissa säädetyt edellytykset tiettyjen luonnollisten henkilöiden ansaitsemien tulojen kertaluontoisesta verotuksesta täyttyvät. Syyt kertakorvauksen menettämiseen ovat:

  • saada tuloja:
  • apteekkien, panttilainaamojen tai valuutanvaihtopisteiden pitäminen,

  • muuhun kuin maatalouteen liittyvän taloudellisen toiminnan harjoittaminen muiden vapaiden ammattien kuin 11 artiklassa määriteltyjen ammattien alalla. 4 sek. 1 lain 11 kohta,

  • toiminta moottoriajoneuvojen osien ja tarvikkeiden kaupan alalla,

  • lain liitteessä 2 lueteltujen palvelujen tarjoaminen,

  • valmisteveron alaisten tuotteiden tuotanto erillisten määräysten perusteella, lukuun ottamatta sähkön tuotantoa uusiutuvista energialähteistä,

  • verovuonna toimintansa aloittaneiden verovelvollisten kaupallisten tavaroiden tai tuotteiden myynti tai palvelujen tarjoaminen entiselle tai nykyiselle työnantajalle.

Oikeuden menettämisen jälkeen jäljellä olevaksi verovuodeksi olemassa olevista kertakorvauksista on maksettava tuloveroasteikon mukaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että verovelvollista verotetaan yleisten sääntöjen mukaan osan vuodesta ja kertakorvauksena osan vuodesta. Tällaisessa tilanteessa tuloveron määräytymisperusteena on veroehtojen menettämisen jälkeen kertasuorituksena saatu tulo. Kertakorvauksen oikeuden menettämistä edeltävältä ajalta on vero maksettava kertakorvauksena. Tästä seuraa, että tietystä verovuodesta on annettava kaksi ilmoitusta: PIT-28 siltä vuoden ajalta, jolta verovelvollinen on maksanut kertakorvauksen, ja PIT-36 siltä vuoden ajalta, joka verotetaan yleisten sääntöjen mukaan.

Kuten käytäntö osoittaa, läpinäkyvältä vaikuttavista säännöksistä huolimatta sekä veroviranomaisilla että veronmaksajilla on ongelmia niiden tulkinnassa. Alla esittelemme niistä yleisimmät.

Kiinteällä verolla verotettu yksityinen elinkeinonharjoittaja ja kiinteämääräisellä verolla verotettu yritys

Art. 6 sek. Lain 1 §:n mukaan kirjattujen tulojen kertasummaverotusta sovelletaan luonnollisten henkilöiden muusta kuin maatalouden taloudellisesta toiminnasta saamiin tuloihin, myös silloin, kun tätä toimintaa harjoitetaan luonnollisten henkilöiden siviiliyhtiön tai luonnollisten henkilöiden avoimen yhtiön muodossa.

Kuitenkin Art. 6 sek. Edellä mainitun lain 4 §:n mukaan verovelvolliset maksavat verovuonna kertakorvauksen momentissa mainitusta toiminnasta kirjatuista tuloista. 1 (muu kuin maataloustoiminta), jos:

  • verovuotta edeltävänä vuonna

  • he ovat saaneet tästä yksinomaan harjoittamasta toiminnasta tuloja enintään 250 000 euroa, tai

  • he saivat tuloja vain yhtiön muodossa harjoitetusta toiminnasta, ja yhtiön osakkaiden tästä toiminnasta saatujen tulojen summa ei ylittänyt 250 000 euroa,

  • he aloittavat toimintansa verovuonna eivätkä hyödy verokortin muodossa - tulojen määrästä riippumatta.

Lisäksi Art. 6 sek. Lain 5 §:n mukaan, jos verovelvollinen verovuotta edeltävänä vuonna harjoitti liiketoimintaa itsenäisesti sekä yhtiömuodossa, maksaa verovuonna kertasuorituksen kirjatuista tuloista:

  • erillään itsenäisesti harjoitettavasta toiminnasta ja erillään yhtiömuodossa harjoitettavasta toiminnasta, jos se täyttää momentissa asetetut ehdot 4 kohta 1 tai

  • itsenäisesti suoritetusta toiminnasta, kun se täyttää kohdassa määritellyn ehdon. 4 piste 1 lit. a) ja yhtiömuodossa harjoitettava toiminta - jos se täyttää kohdassa mainitun ehdon 4 piste 1 lit. b).

Tästä seuraa, että verovelvolliset voivat maksaa kertasuorituksena sekä itsenäisestä toiminnasta että liiketoiminnasta, jota harjoitetaan luonnollisten henkilöiden yhtiöyhteisönä, edellyttäen että verovuotta edeltävänä vuonna kertyneet tulot eivät ylitä 250 000 euroa, joka lasketaan erikseen heidän itsenäisesti harjoittamastaan ​​toiminnasta ja erikseen kumppanuussuhteessa toteutetulle. Näin ollen kiinteämääräisen veron maksaminen omatoimisuudesta ei johda kertakorvausoikeuden menettämiseen.

Poznańin verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 15. maaliskuuta 2016 antamassaan yksittäispäätöksessä, tiedostoviite. ILPB1 / 4511-1-127 / 16-4 / AA, josta voimme lukea:

"(...) Hakijan itsenäisesti harjoittamasta liiketoiminnasta saamia tuloja voidaan verottaa ns. kiinteä vero art. Tuloverolain 30c §:n mukaista tuloa saamalla tuloa parisuhteessa harjoitetusta toiminnasta, jota verotetaan kertakorvauksella kirjatuista tuloista (...) ”.