Matkailupalvelut ja niiden luokittelu sekä ALV

Palveluvero

Viime vuosina olemme havainneet matkailupalvelujen voimakasta kehitystä. Nämä ovat aktiviteetteja, joilla pyritään tyydyttämään matkailijoiden aineellisia ja aineettomia tarpeita. Markkinoilla on erittäin laajat matkailupalvelut, jotka räätälöidään vaativien asiakkaiden tarpeisiin. Matkailutoimistot tarjoavat myös yksilöllisiä palveluita vähemmän varakkaille asiakkaille. Lainsäätäjä on arvonlisäverolaissa säätänyt niiden verotusta koskevista erityisistä menettelytavoista.Näin ollen matkatoimistoa pitävän verovelvollisen kannalta on erittäin tärkeää selvittää, tarjoaako hän todella matkapalveluja.

Matkailupalvelujen veropohja

Art. 5 sek. Tavara- ja palveluverosta 11 päivänä maaliskuuta 2004 annetun lain (eli vuoden 2017 lain 1221), jäljempänä "arvonlisäverolaki", 1 momentin 1 momentin 1 momentin 1 momentin mukaan veroa on suoritettu suoritettu tavaran luovutus ja maksullinen palvelujen tarjoaminen maan alueella.

Art.:ssa tarkoitettujen tavaroiden toimituksella. 5 sek. 1 kohta 1 - 1 artiklan valossa. 7 sek. Arvonlisäverolain 1 § - tarkoittaa tavaran määräysvallan siirtymistä omistajana. Art. 8 sek. 1 §:ssä tarkoitettujen palvelujen tarjoamisen kautta. 5 sek. Artiklan 1 alakohdan 1 alakohdalla tarkoitetaan luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, suoritettua palvelua, joka ei ole 11 artiklan mukainen tavaran luovutus. 7.

Pääsääntöisesti veron peruste 14 artiklan mukaisesti. 29a kohta. arvonlisäverolain 1 §, jollei 2-5, art. 30a-30c, art. 32, art. 119 ja art. 120 kohta 4 ja 5 on kaikki se maksu, jonka tavarantoimittaja tai palveluntarjoaja on saanut tai saavansa myynnistä ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta osapuolelta, mukaan lukien saadut avustukset, avustukset ja muut vastaavanlaiset maksut, jolla on välitön vaikutus verovelvollisen tarjoamien tavaroiden tai palvelujen hintaan.

Matkailupalvelujen osalta lainsäätäjä on säätänyt erityisistä menettelytavoista, jotka koskevat mm. näiden palvelujen veropohjan määrittämisestä.

Art. 119 kohta. arvonlisäverolain 1 §:n mukaan matkailupalvelujen tarjoamisen veron peruste on katteen määrä vähennettynä maksettavan veron määrällä, jollei 1 momentista muuta johdu. 5.

Matkailupalvelut - ALV-lain mukainen marginaali

Matkailupalvelujen marginaalin määritelmä sisältyy 7 artiklan 1 kohdan säännökseen. 119 kohta. arvonlisäverolain 2 §. Art. 119 kohta. 2 momentissa tarkoitetulla marginaalilla 1 tarkoittaa eroa palvelun ostajan maksaman summan ja veronmaksajan todellisten kustannusten välillä, jotka aiheutuvat tavaroiden ja palvelujen hankkimisesta muilta verovelvollisilta turistin välittömäksi hyödyksi; turistia suoraan hyödyttävillä palveluilla tarkoitetaan palveluja, jotka ovat osa tarjottua matkailupalvelua, erityisesti kuljetus, majoitus, ruokailu ja vakuutus.

Art. 119 kohta. arvonlisäverolain 3 §:n säännös. 1 säännöksiä sovelletaan riippumatta siitä, kuka matkailupalvelun ostaa, jos verovelvollinen:

  • toimii palvelun ostajan puolesta omaan lukuunsa ja omaan lukuunsa;

  • Palvelua tarjoaessaan se ostaa tavaroita ja palveluita muilta veronmaksajilta matkailijan välittömäksi hyödyksi.

Art. 119 kohta. 3a 1 kohdassa tarkoitettuja verovelvollisia. 3, on velvollinen pitämään 1 §:ssä tarkoitettua kirjanpitoa. 109 Myyntikirjanpidon velvollisuus, § 3, ottaen huomioon määrät, jotka on käytetty tavaroiden ja palvelujen ostoon muilta verovelvollisilta matkailijan välittömäksi hyödyksi, ja hankkia asiakirjoja, joista nämä määrät johtuvat.

Huomio

1 §:ssä tarkoitetut verovelvolliset. 119 kohta. Arvonlisäverolain 3 §:n mukaan matkailijan välittömäksi hyödyksi ostettujen tavaroiden ja palvelujen ostoihin sisältyvän veron määrästä ei ole oikeutta alentaa veron määrää.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Matkailupalvelun määritelmä

Puolan lainsäätäjä ei ole antanut arvonlisäverolaissa oikeudellista määritelmää termille "matkailupalvelut". Laissa ei myöskään viitata muiden säädösten sisältämiin määritelmiin.

Matkailupalvelun määritelmä löytyy 8 artiklan sisällöstä. 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 307 (Lakilehti UE L 347, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna) - aiemmin art. 26 sek. 2 kuudennen direktiivin ensimmäinen virke. Mainitun art. Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 307 §:n mukaan matkatoimistojen matkan toteuttamisessa suorittamia liiketoimia pidetään yhtenä matkatoimiston turistille tarjoamana palveluna. Tässä säännöksessä tarkoitettu "yhtenäisen palvelun" käsite sisältää suoritukset, jotka on hankittu muilta verovelvollisilta.

Puolan kielen sanakirja (Wydawnictwo Naukowe PWN, Varsova 2005, s. 1052) puolestaan ​​määrittelee tämän käsitteen seuraavasti: "Pidemmälle tai lyhyemmälle oleskelulle järjestetyt matkat vakituisen asuinpaikan ulkopuolelle, vaeltaminen vieraalla alueella nähtävyyksien katseluun tai terveystarkoituksiin".

Maailman matkailujärjestö (WTO) suosittelee seuraavaa matkailun määritelmää tilastotarkoituksiin: "Matkailu kattaa kaiken sellaisen henkilön toiminnan, joka matkustaa ja oleskelee virkistys-, ammatti- tai muussa tarkoituksessa enintään vuoden ilman taukoa jokapäiväisen ympäristönsä ulkopuolella, lukuun ottamatta matkoja, joiden päätarkoituksena on ansiotoiminta."

Tästä syystä on oletettava, että matkailupalvelulla tarkoitetaan matkailijalle tarjottavaa palvelua, joka kattaa osittaiset palvelut, joita ilman tiettyä matkailutapahtumaa ei voisi tapahtua. Näin ollen paketti- tai yksittäiset vapaa-ajan matkat, jotka yhdistetään virkistykseen ja viihteeseen (eli kattava tapahtumaohjelma), on katsottava matkailupalveluiksi. Se on myös yhdenmukainen sanan turismi yleisen käsityksen kanssa - puolan sanakirjassa "matkailu" tarkoittaa pidempiä tai lyhyempiä vapaa-ajan matkoja, jotka yleensä yhdistetään nähtävyyksien katseluun, urheiluun, retkiin jne. (Puolan kielen sanakirja, PWN Library of Gazeta Wyborcza) .

Taiteen sisällöstä. Matkailupalveluista 29. elokuuta 1997 annetun lain 4 § (eli vuoden 2016 lain 187 kohta, koska matkailupalvelujen tarjoaminen on säänneltyä toimintaa taloudellisen toiminnan vapaudesta 2. heinäkuuta 2004 annetussa laissa tarkoitetulla tavalla) ja edellyttää merkintää matkailun järjestäjien ja matkanvälittäjien rekisteriin, jäljempänä "rekisteri".

Laissa käytetyt termit tulee ymmärtää seuraavasti:

  • matkailupalvelut - opaspalvelut, hotellipalvelut ja kaikki muut turisteille tai vierailijoille tarjottavat palvelut;

  • matkailutapahtuma - vähintään kaksi yhtenäisen ohjelman muodostavaa ja yhteishintaista matkailupalvelua, jos nämä palvelut sisältävät yöpymisen tai kestävät yli 24 tuntia tai jos ohjelmassa määrätään oleskelupaikan vaihdosta (3 §:n 1 momentti). ja (2) edellä mainitun lain).

Edellä esitetyt määritelmät huomioon ottaen on vaikea vastata yksiselitteisesti kysymykseen, mitä voidaan pitää matkailupalveluna arvonlisäverolain valossa.

Voiko vain kokonaisvaltaista palvelua pitää matkailupalveluna?

Veroviranomaiset ovat sitä mieltä, että katteen perusteella verotettava matkailupalvelu ei voi olla hotellipalvelun jälleenmyyntiä (ilman matkailupalveluun liittyviä lisäpalveluita). Matkatoimistoa pyörittäessään veronmaksajat ostavat hotellipalveluita maailmanlaajuisilta toimittajilta. Turistit ostavat yleensä kokonaispalvelun (hotellipalvelun lisäksi se sisältää vapaa-ajan lisäpalveluita). Joskus matkatoimistot myyvät kilpaileessaan vain aiemmin ostettuja hotellipalveluita. Jälleenmyynnin tapauksessa vain hotellipalvelu, asiakkaat saapuvat lepopaikalle ja järjestävät ateriansa itse. Yllä oleva virkistysmuoto on suunnattu vähemmän varakkaalle asiakkaalle. Tällaisissa tapauksissa veroviranomaiset katsoivat, että hotellipalvelua myytiin edelleen, eikä sitä voitu pitää matkailupalveluna.

Edellä olevaa kantaa ei hyväksynyt hallinto-oikeus sekä ensimmäisen että toisen asteen hallinto-oikeudessa.

Korkeimman hallinto-oikeuden 15.2.2017 antamassa tuomiossa tiedostoviite. laki I FSK 1554/15, luemme:

”KHO:n edellä mainitusta tuomiosta johtuva kanta on jaettava, kun otetaan huomioon veroviranomaisen näkemys siitä, että pykälässä tarkoitettu matkailupalvelu. arvonlisäverolain 119 §:n tulee olla kattava, eli hotellipalvelun yhteydessä se on yhdistettävä johonkin toiseen palveluun. Tätä näkemystä ei voida perustella lainsäädännöllisillä määräyksillä, mukaan lukien art. Direktiivin 112 pykälä 307. Tämän säännöksen säännöksessä ei määritellä matkatoimiston matkailijalle tarjoamaa palvelua kokonaispalveluksi, vaan siinä viitataan näiden palvelujen verotustarkoituksessa käsittelemiseen yhtenä palveluna (riippumatta niiden koostumus) verotetaan marginaalijärjestelmän mukaisesti.

Kuten yhteisöjen tuomioistuin totesi 12. marraskuuta 1992 antamassaan tuomiossa, johon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on viitannut asiassa C-163/91, verotusryhmä Beheermaatschappij Van Ginkel Waddinxveen BV, Reisen Passagebureau Van Ginkel BV ym., art. Jäsenvaltioiden liikevaihtoverolainsäädännön yhdenmukaistamisesta - yhteinen arvonlisäverojärjestelmä: yhtenäinen veron peruste (77/388 / ETY - jäljempänä "VI-direktiivi") - 17 päivänä toukokuuta 1977 annetun kuudennen neuvoston direktiivin 26 §. tulkittava siten, että se kattaa myös matkatoimistot ja matkatoimistot, jotka tarjoavat matkustajalle vain majoituksen ja jotka eivät tarjoa matkustajan palveluita. Tuomioistuimen mielestä se, että matkatoimisto ja matkatoimisto tarjoavat matkustajalle vain majoituspalvelua, ilman matkapalvelua (turisti saapuu ja lähtee majoituksestaan ​​itse), ei sulje pois sen tunnustamista, että tällainen palvelu kuuluu 1 artiklan soveltamisalaan. VI-direktiivin 26 artikla. Tämä tuomio annettiin Art. VI-direktiivin 26 artikla, joka vastaa tässä tapauksessa analysoituja direktiivin 112 säännöksiä.

Tämä tuomio johtaa siihen, että matkatoimistot verottavat yksittäisiä palveluja, jotka on ostettu matkailijan hyväksi. Tietenkin on muistettava, että veroviranomaisten ei välttämättä tarvitse ohjata edellä mainitun tuomion teesiä, vaan verovelvollisilla on mahdollisuus valittaa kielteisistä päätöksistä tuomioistuimeen viitaten valituksessaan yllä olevaan tuomioon.