Internetin kautta tarjottavat palvelut - hetki, jolloin verovelvollisuus syntyy

Palveluvero

Nykyään yhä useammat ostavat verkosta. Tähän asti ne koskivat lähinnä tavaroita. Yhä useammin ostamme kuitenkin myös verkkopalveluita. Veronmaksajilla, jotka myyvät palveluja Internetin kautta, on usein ongelmia verotuksen kanssa. Verovelvollisuuden syntyhetken määrittäminen on erityisen ongelmallinen. Selitämme Internetin kautta tarjottavien palvelujen verovelvollisuuden!

Palvelujen tarjoamisen käsite

ALV on maksullisten palvelujen alainen. Art. 8 sek. 1 § arvonlisäverolain (jäljempänä arvonlisäverolaki) 1 momentissa tarkoitettujen palvelujen tarjoamisen kautta. 5 sek. 1 kohdan 1 alakohta on ymmärrettävä luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, tarkoitettua palvelua, joka ei ole 11 artiklan mukainen tavaran luovutus. 7.

On huomattava, että palvelu on määritelty hyvin laajasti. Tämän tyyppinen palvelujen määritelmä mahdollistaa arvonlisäveron sisällyttämisen kaikkiin liiketoimiin, jotka suoritetaan osana taloudellista toimintaa. Se on myös epäilemättä laajempi kuin tämän käsitteen soveltamisala sen yleisessä käsityksessä. Määritelmä ei kata ainoastaan ​​liiketoimia, jotka koostuvat palveluntarjoajan toimesta, vaan myös joukon liiketoimia, jotka eivät edellytä palveluntarjoajan aktiivista toimintaa. Palvelujen tarjoamisena pidetään myös ostettujen palvelujen jälleenmyyntiä. Internetin kautta tarjottujen palvelujen arvonlisäverotukselle ei ole laillisia esteitä. Edellä mainittujen lakisääteisten säännösten valossa niitä tulee käsitellä kuten perinteisellä tavalla annettuja.

Sähköisiä palveluja

Art. arvonlisäverolain 2 §:n 26 momentin mukaan sähköisillä palveluilla tarkoitetaan 17 §:ssä tarkoitettuja sähköisen viestinnän keinoin suoritettuja palveluja. asetuksen 282/2011 7 §. Art. 7 sek. Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 15 päivänä maaliskuuta 2011 annetun direktiivin 2006/112/EY täytäntöönpanotoimenpiteistä "sähköisesti suoritettujen palvelujen" osalta 15 päivänä maaliskuuta 2011 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 282/2011 1–3 kohta. Direktiiviin 2006/112/EY sisältyvät Internetin tai sähköisten verkkojen kautta tarjottavat palvelut, joiden tarjoaminen on luonteensa vuoksi pääosin automatisoitua ja vaatii vain vähän ihmisen toimia ja joita ei voida suorittaa ilman tietotekniikan käyttöä.

Suurin osa Internetissä tarjottavista palveluista ei kuitenkaan täytä näitä kriteerejä, koska ihmisten osallistuminen on edelleen merkittävää. Yllä oleva koskee erityisesti neuvonta-, laki-, kieli- ja terveyspalveluja (laihdutuspalveluita), jotka ovat erittäin suosittuja Internetissä.

Hetki, jolloin verovelvollisuus syntyy

Verovelvoite syntyy, kun tavara on toimitettu tai palvelu on suoritettu 120 artiklan mukaisesti. 19 kohta arvonlisäverolain 1 §, jollei 5 ja sek. 7-11, art. 14 sek. 6, art. 20 ja taide. 21 sek. 1.

Arvonlisäverolain rakenne osoittaa, että sen säännösten alaista toimintaa harjoittava verovelvollinen on velvollinen verottamaan tiettyä toimintaa verovelvollisuuden syntyhetkellä. Edellä oleva säännös muodostaa yleissäännön, jonka mukaan tämä velvollisuus syntyy tavaran toimittamisesta tai palvelun suorittamisesta. Tämä tarkoittaa, että verosaatava syntyy sillä ajanjaksolla, jona tavaroiden luovutus tai palvelujen luovutus on suoritettu, ja se on maksettava tälle ajanjaksolle.

Lainsäätäjä on säännellyt erityisesti tiettyjen palvelujen verovelvollisuuden syntymistä (ks. ALV-lain 19 a §:n 5 kohta). Art. 19a kohta. 5 piste 4 lit. arvonlisäverolain b kohdan mukaan verovelvollisuus syntyy palvelun suorittamisesta laskun laatimisesta:

  • tietoliikenne;
  • lueteltu kohdassa lain liitteen 3 140–153, 174 ja 175 kohdat;
  • vuokraus-, leasing- tai vastaavat palvelut;
  • henkilöiden suojelu ja turvapalvelut, omaisuuden valvonta ja varastointi;
  • pysyvät laki- ja toimistopalvelut;
  • sähkön, lämmön tai jäähdytyksen ja kaasun jakelu. Poikkeuksena ovat palvelut, joille Art. 28b.

Kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 5 kohdan 3 ja 4 alakohdan mukaan, jos verovelvollinen ei ole antanut laskua tai on antanut sen myöhässä, verovelvollisuus syntyy 11.1. 106 sek. 3 ja 4 ja jos tällaista määräaikaa ei ole asetettu, 3 artiklan mukaisen maksumääräajan päätyttyä. 19 kohta arvonlisäverolain 7 §.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Internet-palvelut – milloin verovelvollisuus syntyy?

Verovelvollisuuden syntyhetki Internetin kautta tarjottavien palvelujen osalta on sama kuin perinteisten palvelujen tapauksessa. Tällaisten palvelujen tarjoamisen osalta ei kuitenkaan usein tiedetä, milloin ne on suoritettu.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja tarjoaa kodinkoneiden korjauspalveluita Internetin kautta. Tätä tarkoitusta varten sillä on alusta, jolla asiakkaat voivat tilata hänet suorittamaan palvelun. Koko tilaus tapahtuu veronmaksajan pajassa. Laitteet noudetaan asiakkaan ovelta ja toimitetaan veronmaksajan tiloihin, missä ne korjataan ja palautetaan omistajalle. Lisäksi asiakastyytyväisyyden mittaamiseksi veronmaksaja lähettää asiakkaalle erityisen verkkokyselyn. Säännösten mukainen täyttäminen tarkoittaa palvelun hyväksymistä ja lopettamista. Määrittääkö kyselyn täyttäminen tällaisessa tilanteessa verovelvollisuuden syntyhetken?

Tässä tilanteessa erityinen korjauspalvelu on ratkaiseva. Pelkästään kyselyn täyttäminen voisi vain siirtää verovelvollisuuden määräämättömäksi ajaksi. Tämä tarkoittaa, että myymälän katsastusmääräysten määräyksiä on pidettävä lain sisällön vastaisena. Nämä säännökset voivat johtaa tilanteeseen, jossa arvonlisäverovelvollisuuden syntyhetki olisi virheellinen. Tämän tulkinnan vahvistaa korkeimman hallinto-oikeuden 5.4.2017 antama tuomio, tiedostoviite. I FSK 1684/15:

”Siksi se, onko tietty palvelu todella suoritettu, määräytyy sen luonteen perusteella, objektiivisin kriteerein arvioituna. Ja vaikka sen suorittamisen luonteesta ja ajoituksesta päättävät siviilioikeudellisen sopimuksen osapuolet, he eivät voi todeta, että verovelvollisuus olisi syntynyt muuna kuin palvelun tosiasiallisen suorittamisen aikana. Koska palvelu määriteltiin kaluston korjaukseksi, sen suorittamisesta aiheutuu verovelvollisuus, eikä järjettömyyden vuoksi voida olettaa, että vain työn vastaanottaminen on laitteiston korjausajankohta. Ei myöskään voida etukäteen olettaa, mitä osapuoli näyttää tavoittelevan, että palveluntarjoaja, ennen kuin hän hyväksyy tekemänsä, ei tiedä, mikä hänen velvollisuutensa on, eikä tiedä hänelle kuuluvaa korvausta.

Väitteet siitä, että palkkion lopullinen määrä selviää vasta, kun tieto palvelun vastaanottajan suorittaman työn vastaanottamisesta on tiedossa, koskevat osapuolten välistä sovintoratkaisua, sillä palvelun maksaminen on kiistatonta. mikä tarkoittaa, että palveluntarjoaja tietää palveluidensa hinnan alusta alkaen. Tämä tarkoittaa, että hakijan konseptia omaksuttaessa päätettäisiin viime kädessä, että palkkio, ei palvelun suorittaminen, vaikuttaa verovelvollisuuden ajoitukseen, mikä on lain ulkopuolella.

Yhteenvetona näkemyksemme, Internetin kautta tarjotun palvelun selvitys tulisi selvittää arvonlisäverolla samalla tavalla kuin sen suoritus perinteisellä tavalla.