Kattavat palvelut - erittely komponentteihin ALV-laskussa

Palveluvero

ALV-laskun tulee kuvastaa todellista taloudellista tapahtumaa tai tapahtumia. Veroviranomaisen ja sen kanssa tehtyjen selvitysten näkökulmasta laskun tulee sisältää tietyt erät, mikä puolestaan ​​mahdollistaa sen tarkistamisen ja tietyn veroprosentin määrittämisen tietylle tapahtumalle. Kun kyseessä on tiettyjen tavaroiden myynti tai tiettyjen palvelujen tarjoaminen, jossa verokanta on tiukasti määritelty, verokannan ilmoittaminen ei aiheuta epäilyksiä. Ongelma syntyy, kun veronmaksaja tarjoaa tietyn tavaran (tuotteen) myynnin lisäksi ns lisäpalveluita, kuten esimerkiksi toimitus, jotka ovat lisämaksullisia (liitännäispalvelut), mutta ovat kuitenkin kokonaispalveluita. Joten miten dokumentoit liiketoimesi? Onko mahdollista jakaa arvonlisäverolaskun kokonaispalvelu yksittäisiin osiin ilman, että huomataan, että myynnin kohteena oli useita erillisiä palveluita, ei yksi kokonaisuus? Löydät vastauksen tästä artikkelista!

ALV-laskun muoto ja sisältö - tärkeimmät tiedot

Kuten johdannossa mainittiin, tämän artikkelin ALV-laskun on heijastettava todellista taloudellista tapahtumaa. Art. Arvonlisäverolain 106b pykälän mukaan verovelvollisella on velvollisuus laatia lasku, josta käy ilmi myynti sekä tavaroiden toimittaminen ja 11 §:ssä tarkoitettu palvelujen suorittaminen. arvonlisäverolain 106a 2 momentin mukaan tekemänsä toisen veron, arvonlisäveron tai vastaavan verovelvollisen hyväksi taikka ei-verovelvollisen oikeushenkilön hyväksi.

Art. ALV-lain 2 31 momentin mukaan laskulla tarkoitetaan paperilla tai sähköisessä muodossa olevaa asiakirjaa, joka sisältää lain ja sen perusteella annettujen määräysten edellyttämät tiedot. Toisaalta sähköisellä laskulla tarkoitetaan sähköisessä muodossa olevaa laskua, joka on laadittu ja vastaanotettu missä tahansa sähköisessä muodossa (arvonlisäverolain 2 § 32 kohta).

ALV-laissa on siis kaksi arvonlisäverolaskumuotoa: perinteinen (paperi- tai sähköinen asiakirja) ja sähköinen. Lakisääteiset määritelmät sisältyvät arvonlisäverolakiin. ALV-laskussa tulee olla muodosta riippumatta tietyt perustiedot, jotka mahdollistavat taloudellisen tapahtuman todentamisen. Heille kuuluvat:

  1. myöntämispäivä;
  2. järjestysnumero yhdestä tai useammasta sarjasta, joka yksilöi laskun;
  3. verovelvollisen ja tavaroiden tai palvelujen ostajan etu- ja sukunimet tai nimet ja heidän osoitteensa;
  4. numero, jolla verovelvollinen tunnistetaan verotuksessa, jollei 24 kohdan a alakohdasta muuta johdu. ja;
  5. numero, jolla tavaroiden tai palvelujen ostaja tunnistetaan veroa tai arvonlisäveroa varten, jolla hän vastaanotti tavarat tai palvelut, jollei 24 kohdan a alakohdasta muuta johdu. b;
  6. tavaran toimituksen tai toimituksen suorittamisen tai palvelun suorittamisen päivämäärä tai 11 §:ssä tarkoitetun maksun vastaanottopäivä. 106b kohta. 1 kohta 4, jos sellainen päivämäärä on ilmoitettu ja se poikkeaa laskun päiväyksestä;
  7. tavaroiden tai palvelujen nimi (tyyppi);
  8. toimitettujen tavaroiden mitta ja määrä (lukumäärä) tai tarjottujen palvelujen laajuus;
  9. tavaran tai palvelun yksikköhinta ilman veroa (nettoyksikköhinta);
  10. mahdollisten hintaalennusten tai -alennusten määrä, mukaan lukien ennenaikaisen maksun alennukset, edellyttäen, että ne eivät sisälly nettoyksikköhintaan;
  11. liiketoimen kattamien toimitettujen tavaroiden tai suoritettujen palvelujen arvo ilman veron määrää (nettomyyntiarvo);
  12. veroaste;
  13. nettomyyntiarvon summa eriteltynä yksittäisiin verokantoihin ja verovapaisiin myyntiin;
  14. veron määrä nettomyyntiarvon summasta eriteltynä yksittäisiin verokantoihin liittyviin määriin;
  15. maksettava kokonaissumma.

Autonomiset palvelut ja kokonaisvaltaiset palvelut

Art. 5 sek. Palvelun tarjoamisella tarkoitetaan arvonlisäverolain 1 §:n mukaan mitä tahansa palvelua luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai oikeushenkilöllisyyttä vailla olevalle organisaatioyksikölle, joka ei ole tavaran luovutusta. Verohallinnon johtajan 7.8.2017 antaman yksilöllisen tulkinnan mukaan: "Pääsääntöisesti jokaista arvonlisäverolla verotettavaa luovutusta on käsiteltävä erillisenä ja itsenäisenä.".

Edellä mainitun yhteydessä itsenäisestä palvelusta on kyse silloin, kun se voi olla olemassa itsenäisesti, eikä sen toteuttamiseksi ole tarpeen suorittaa aputoimintoja (palveluita), jotka edellyttävät pääpalvelun (erillisen) suorittamisen mahdollisuutta. Tilanne on toinen kokonaisvaltaisen (kompleksin) palvelun osalta. Monimutkainen hyöty koostuu erilaisten toimintojen yhdistelmästä, joka johtaa tietyn tavoitteen saavuttamiseen, esimerkiksi pääpalvelun suorittamiseen, joka koostuu erilaisista oheistoiminnoista. Sitä vastoin toimintaa on pidettävä liitännäisenä, jos se ei ole päämäärä sinänsä, vaan keino toteuttaa tai hyödyntää olennainen palvelu.

Yksittäistä toimintaa käsitellään siten kokonaisvaltaisen toiminnan osana, jos oheistoiminnan harjoittamisen tarkoitus määräytyy päätoiminnan perusteella eikä sitä voida harjoittaa tai käyttää ilman päätoiminnan aputoimintaa.

Esimerkki 1.

Jan Kowalski harjoittaa metallien tukkukauppaa eli valmiiden elementtien, metallilevyjen valua ja metallurgisten tuotteiden myyntiä. Osana metallurgisten tuotteiden myyntiä Jan Kowalski tarjoaa lisäpalveluita niiden leikkaamiseen, polttamiseen ja kuljetuksen järjestämiseen asiakkaalle (toimituskulut).Onko Jan Kowalskin tavaramyynti lisäpalveluineen kokonaisvaltainen palvelu? Voivatko lisäpalvelut olla olemassa yksinään tässä tapauksessa? Miten lisäpalvelut sisällytetään ALV-laskuun?

Tarjotut lisäpalvelut eivät ole itsenäisiä, vaan ne tarjotaan yhden tavarantoimitustilauksen puitteissa. Tästä syystä niitä ei pidä jakaa verotuksellisesti, koska ne muodostavat yhden kokonaispalvelun, joka kattaa useita oheispalveluita. Sillä, että lisäpalvelu kirjataan laskuun erillisenä eränä, ei ole verotustavan kannalta merkitystä. Lisäpalvelut, ei vain kuljetuksen järjestäminen, ovat olennainen osa yksittäisen tilauksen perusteella tapahtuvaa tavarantoimitusta.

Tavaroiden myyntiin liittyvät lisäpalvelut liittyvät erottamattomasti pääsuorituksiin. Asiakkaan tavoitteena ei ole ostaa toimituspalvelua tai leikkauspalvelua, vaan ostaa tietty tuote. Siksi olisi keinotekoista jakaa kyseinen liiketoimi yksittäisiin osiin, eli tavaroiden myyntiin, leikkauspalveluun, toimituspalveluun. Kaupan pääkohde on tavaroiden myynti, kun taas toissijainen (lisä)palvelu on toimitus- tai leikkauspalveluun liittyvät kustannukset.

Liitännäispalvelu ei ole päämäärä sinänsä, vaan keino toteuttaa tai hyödyntää täysin peruspalvelu. Yksittäistä toimintaa käsitellään kokonaisvaltaisen toiminnan osana, jos aputoiminnan harjoittamisen tarkoitus määräytyy päätoiminnan perusteella.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Kokonaispalvelun dokumentointitapa ALV-laskulle

Korkein hallinto-oikeus (viitenumero I FSK 661/17) totesi 5.6.2019 antamassaan tuomiossa, että: "Jos kokonaispalvelu koostuu useista palveluista, mikään ei estä sen jakamista yksittäisiin osiin arvonlisäverolaskuun".

Koko palvelun käsitteleminen pääpalveluna ei sulje pois pääpalvelun osien (tavaroiden myynti, kuljetuspalvelut, näiden myytyjen tavaroiden leikkaaminen) ilmoittamista erillisissä arvonlisäverolaskun erissä. Ei ole merkitystä, sisällytetäänkö kokonaisuuden (pää)palvelun osat yhteen laskuerään kokonaisuutena vai kahteen laskuerään tavarantoimituksena ja kuljetuspalveluina vai erillisinä laskuina.

Tässä tapauksessa lasku on itse tapahtuman toissijainen tosite. Sen pitäisi vahvistaa tiettyjen toimien toteuttaminen, eikä päättää niiden verotusmenetelmästä. Ei ole esteitä sille, että monimutkaisen palvelun elementit (tavaroiden myynti ja kuljetus) esitetään erillisinä erinä. Tähän viittaa muun muassa Bydgoszczin läänin hallinto-oikeuden tuomio 27.11.2014 (viitenumero I SA / Bd 969/14), jossa todettiin, että koko palvelun näyttäminen yhdessä kohdassa johtaisi epäsuotuisa käsitys tarjouksesta kilpailluilla markkinoilla, koska kuljetuspalvelu olisi näkymätön. Lisäksi on huomioitava, että arvonlisäveron selvityssäännöt johtuvat lain säännöksistä, eivät laskujen laatimisen teknisestä näkökulmasta. Jos kaupan osapuolet sopivat, että tiettyyn toimitukseen liittyvien yksittäisten osien arvo esitetään erillisinä erinä, sillä ei ole merkitystä kokonaiskaupan veron selvittämisen kannalta.

ALV-laskun laatiminen on luonteeltaan tekninen. Jos osapuolet haluavat näyttää arvonlisäverolaskuun yksittäisten palveluiden, eli pääpalvelun ja lisäetujen, arvon, mutta pääpalveluun liittyvän, niin kyseessä ei ole veropohjan muuttaminen, vaan ainoastaan ​​materiaalitekninen toiminta, puhdasta tietoa näiden kahden palvelun kustannuksista, jotka yhdessä muodostavat yhteisen edun.

Lopuksi osavaltion hallinto-oikeuden Bydgoszczissa 19. marraskuuta 2014 antaman tuomion, viite nro. I SA / Bd 969/14:

”(...) että osapuolen monimutkaiset toiminnot eli tavaroiden myynti ja kuljetuspalvelu muodostavat verotuksellisesti periaatteessa yhtenäisen kokonaisuuden. Molemmat edut liittyvät toisiinsa, mikä tarkoittaa, että ne muodostavat myös taloudelliselta kannalta kokonaisuuden. Kuljetuksen muodossa oleva apupalvelu täydentää tavaroiden myyntiä eli pääpalvelua. Kuljetus ilman myyntiä ei ole itsetarkoitus ilman myyntiä, ja siksi kuljetuspalvelu palvelee parasta mahdollista myyntiä tavaran ostajan eduksi.