Kiinteistöjen vuokrauspalvelu - ALV-vaikutukset

Palveluvero

Arvonlisäveroon perustuva kiinteistövuokraus aiheuttaa tiettyjä veroseuraamuksia riippuen siitä, kenelle ja mihin tarkoituksiin sitä tarjotaan. Ja siten kiinteistönvuokrauspalvelu voidaan edellä mainitun lain perusteella verottaa 23 %:n perusverokannan mukaan, alennettua 8 % verokantaa tai se voidaan vapauttaa verosta.

Kiinteistöjen vuokrauspalvelu - verotus 23 %

Muistutetaan, että vuokrasopimus on siviilioikeudellinen sopimus, joka asettaa osapuolille - sekä vuokranantajalle että vuokralaiselle - velvoitteita. Art. Siviililain 659 1 §:n mukaan vuokranantaja sitoutuu antamaan vuokralaisen käyttöön kiinteistön määräajaksi tai toistaiseksi ja vuokralainen sitoutuu maksamaan vuokranantajalle sovitun vuokran.

Kiinteistönvuokrauspalvelun perusverotusta sovelletaan pääsääntöisesti silloin, kun kiinteistönvuokrauspalvelun kohteena on palvelutila.

Esimerkki 1.

Asunto-osuuskunnalla on resursseissaan asuntojen lisäksi myös palvelutiloja. Nämä tilat on vuokrattu yrityskäyttöön. Edellä mainitun yhteyteen art. Arvonlisäverolain 146a kohdan 1 ja 2 momentin mukaan 1.1.2011 - 31.12.2018 välisenä aikana veroprosentti on 23 %. Näin ollen yllä oleva liikekiinteistön vuokrauspalvelu on verotuksen alaista yleisen verokannan mukaan.

ALV-vapautus ja kiinteistöjen vuokrauspalvelu

Toisaalta kiinteistöjen vuokrauspalvelujen verovapaus koskee vain asuntoa.

Art. 43 sek. Lain 1 36 momentin mukaan asuinluonteisen kiinteistön tai kiinteistön osan vuokraamiseen tai vuokraamiseen omaan lukuun, yksinomaan asumiseen liittyvät palvelut ovat verovapaita.

Edellä mainitusta säännöksestä seuraa, että tavaroiden ja palveluiden verovapaus koskee vain asuinkiinteistöjen vuokrauspalvelujen tarjoamista asumiseen. Tämän veroetuuden soveltaminen riippuu vuokratilojen (asunnon) luonnetta koskevien objektiivisten ehtojen täyttymisestä ja vuokratilojen käyttötarkoitusta (asumisen käyttötarkoitusta) koskevien subjektiivisten ehtojen täyttymisestä. Näin ollen vapautus ei koske asuinkiinteistöjen vuokraamista muuhun tarkoitukseen kuin asumiseen. Säännös ei kuitenkaan aseta vapautuksen soveltamista riippuvaiseksi palvelun tarjoavan tahon tai palvelun ostavan tahon tyypistä tai oikeudellisesta muodosta.

Näin ollen poikkeuksen soveltamisen edellytykset ovat seuraavat:

  • palvelun tarjoaminen omaan lukuunsa,

  • kiinteistön asuinluonteisuus,

  • asunnon vuokra- tai vuokra-tarkoitus.

Kaikkien edellä mainittujen edellytysten täyttyminen johtaa verovapautuksen soveltamiseen. Jos mitään edellä mainituista seikoista puuttuu, vapautusta ei voida soveltaa, ja tämän seurauksena suoritettua palvelua verotetaan 23 prosentin verokannan mukaan.

Esimerkki 2.

Seurakunta on liiketoimintansa yhteydessä (mukaan lukien kiinteistöjen vuokrauspalvelut) ryhtynyt aktiiviseksi arvonlisäveron maksajaksi. Hän omistaa kiinteistökompleksin, jolla lomakeskus sijaitsee. Suurin osa kiinteistöistä on otettu yhtiön käyttöön pitkäaikaisen vuokrasopimuksen perusteella.

Pitkäaikaiset sopimukset solmitaan kolmeksi kuukaudeksi, jonka jälkeen ne muutetaan kolmen vuoden sopimuksiksi (jota voidaan sitten jatkaa). Sopimukset solmitaan vanhusten kanssa, joille keskustassa asuminen on vaihtoehto vanhustenkodissa tai muissa vanhusten asumisen mahdollistavissa tiloissa. Seurakunnan tarkoituksena on mahdollistaa pitkäaikainen oleskelu vuokralaisten oleellisesti toistaiseksi, mutta se ei pysty varmuudella ennustamaan vuokralaisten oleskeluaikaa vuokratiloissa.

Yllä olevassa esimerkissä kaikki lain edellyttämät edellytykset poikkeuksen soveltamiseksi art. 43 sek. Tavara- ja palveluverosta annetun lain 1 § 36 kohta. Samalla on huomioitava, että yllä oleva palvelu ei ole alla kuvattu lyhytaikainen kiinteistönvuokrauspalvelu.

Kiinteistöjen vuokrauspalvelu 8 % arvonlisäverolla

Kolmas mahdollisuus kiinteistönvuokrauspalvelun verottamiseksi liittyy alennetun 8 prosentin verokannan soveltamiseen.

On syytä huomata, että artiklan 1 kohdan mukaisesti 43 sek. Tavara- ja palveluverosta annetun lain 20 §:n momentissa tarkoitettu vapautus 1 36 kohta, ei koske kohdassa lueteltuja palveluja. Lain liitteen 3 163 kohta. Tämä liite on "Luettelo 7 %:n verokannassa verotetuista tavaroista ja palveluista" (1.1.2011-31.12.2018 - 8 %, lain 146a §:n 2 kohdan mukaisesti), joka luetellaan palvelut, jotka on luokiteltu Puolan tuote- ja palveluluokituksen luokkaan 55 - "Majoituspalvelut".

Perustuu artikkeliin. 5a yllä toimi, tavarat tai palvelut ovat 1 artiklassa tarkoitettujen toimintojen kohteena. 5, jotka luetellaan virallisesta tilastosta annettujen säännösten perusteella annetuissa luokitteluissa, tunnistetaan näiden luokittelujen avulla, jos näille tavaroille tai palveluille laissa tai sen perusteella annetuissa määräyksissä säädetään tilastollisista tunnuksista.

Yllä olevan säännöksen seuraus on se, että kun lainsäätäjä viittasi arvonlisäverosäädöksissä tietylle tuotteelle tai palvelulle sopivaan PKWiU-tunnukseen, luokitus tulee tehdä tämän luokituksen perusteella. Tämä koskee majoituspalveluita - PKWiU 55.

Muussa tapauksessa luokittelu tehdään kyseisen etuuden ominaisuuksien perusteella. Tästä esimerkkinä ovat mm palvelut asuinkiinteistön tai kiinteistön osan vuokraamiseksi omaan lukuunsa yksinomaan asumistarkoituksiin, joiden osalta lainsäätäjä ei ole viitannut julkisiin tilastoihin.

PKWiU:n pykälän 55 selityksissä todettiin, että tämä kohta kattaa mm. - tilapäinen tai pitkäaikainen majoitus opiskelija-asunnoissa, täysihoitolassa ja koulujen asuntoloissa, työntekijähotelleissa, kerrostaloissa. Lisäksi muistiinpanot osoittavat, että majoitusliikkeet ja lyhytaikaiset majoituspaikat tarjoavat majoitusta päivittäin tai viikoittain.

Tärkeä!

Lyhytaikaisen asumisen tarkoitus on erilainen kuin asumisen. Se liittyy tilapäiseen oleskeluun, ei asumiseen. Siksi se ei viittaa tietyn kerrostalon huoneen vuokralaisen henkilön tavanomaisiin elämänintresseihin.Asunnon lyhytaikaisella vuokrauksella on ensisijaisesti tarkoitus tarjota määräajaksi paikka, jossa vuokralainen oleskelee asuinpaikkaansa riippumattomana. Vuokralaisen tavoitteena ei ole siirtää kiinnostusta tietylle paikkakunnalle, vaan se voi oleskella siellä eri syistä (sesonkityön, lomien, kokousten jne. vuoksi), eli vain tietyn ajan.

Esimerkki 3.

Veronmaksaja tarjoaa majoituspalveluita kausityöntekijöille. Tämän palvelun päätarkoituksena on ensisijaisesti tarjota määräajaksi paikka, jossa tietty työntekijä oleskelee tilapäisesti tehtävän työn yhteydessä. Työntekijät eivät siirrä elinehtojaan tietylle paikkakunnalle, vaan mahdollisuutta oleskella siellä tehdyn kausityön yhteydessä, eli vain sen suorittamisen ajaksi. Lisäksi työntekijät ovat yksin tietyssä paikassa - ilman, että perhe asuu muualla.

Yllä olevassa esimerkissä arvonlisäverokanta on 8 %. Verovapautta koskevia säännöksiä ei kuitenkaan sovelleta, koska tällöin yksi vuokrakiinteistön asumistarkoitukseen liittyvistä ehdoista ei täyty, eikä peruskorkoa eli 23 % voida soveltaa kuvatussa todellisessa tilassa. , koska vuokrasopimuksen kohde ei ole liiketila.