Kilpailukieltosopimus töiden aikana ja sen jälkeen

Palvelus

Etujensa turvaamiseksi työnantajat allekirjoittavat ns kilpailukieltosopimuksia. Ne voidaan tehdä työn tekijän kanssa sekä työsuhteen päätyttyä. Kuten käytäntö osoittaa, yrittäjillä on usein ongelmia sen suhteen, miten kilpailukieltosopimus tulisi kirjata.

Kilpailukieltosopimus töiden aikana ja sen jälkeen

Kilpailukieltosopimuksen työsuhteen aikana voi tehdä kenen tahansa työntekijän kanssa, joka siihen suostuu. Sen suorittamisesta ei tarvitse maksaa. Sen tarkoituksena on suojella työnantajan etuja työntekijöiden epälojaalilta toiminnalta koko työsuhteen ajan tai sen ajan, jona hän ei aloita työnantajan toimintaan nähden kilpailukykyistä toimintaa. Sen perusteella työntekijä ei saa tehdä työsuhteessa tai millään muulla perusteella (esim. toimeksianto- tai tehtäväsopimus) työtä sille työnantajalle kilpailukykyiselle yhteisölle, jonka kanssa hän teki kilpailukieltosopimuksen.

Kilpailutoiminnaksi katsotaan, kun:

  • sen aihe on ainakin osittain sama kuin työnantajan toiminnan kohde (sen perusteella tarjottavat palvelut on osoitettu samalle vastaanottajaryhmälle, kahden yksikön toiminnan välillä on kilpailua) ja

  • uhkaa tai loukkaa työnantajan etuja

Työsuhteen päättymisen jälkeiset kilpailukieltosopimukset voidaan tehdä vain sellaisen työntekijän kanssa, jolla on yritykselle erityisen tärkeitä tietoja. Työntekijän työllistämisen rajoittaminen kilpaileviin yrityksiin liittyy tässä tapauksessa taloudelliseen korvaukseen. Sopimuksessa määritellään kilpailukieltolausekkeen kesto ja työntekijälle työnantajalta maksettavan korvauksen määrä. Korvaus ei saa olla pienempi kuin 25 % työntekijän ennen työsuhteen päättymistä saamasta palkasta kilpailukieltolausekkeen kestoa vastaavalta ajalta. Riita-asioissa työtuomioistuin päättää korvauksesta. On korostettava, että työntekijälle työsuhteen aikana tehtävästä kilpailukieltosopimuksesta johtuvasta mahdollisesta korvauksesta osapuolet voivat sopia millä tahansa tasolla, joten se voi olla pienempi kuin 25 % palkasta.

PIT-lain mukainen kilpailukielto

Art. ALV-lain 12 §:n mukaan palvelussuhteesta, työsuhteesta, kotitehtävistä ja osuustoiminnallisesta työsuhteesta saaduksi tuloksi katsotaan kaikenlaiset rahasuoritukset ja luontoissuoritukset tai niitä vastaavat raha-arvot riippumatta näiden maksujen ja etuuksien rahoituslähteestä, erityisesti peruspalkat, ylityökorvaukset, erilaiset korvaukset, palkkiot, käyttämättömän loman vastineet ja muut määrät riippumatta siitä, onko niiden määrä etukäteen määritetty, sekä lisäksi työntekijälle maksettavat rahaetuudet sekä muiden maksamattomien tai osittain maksettujen etuuksien arvo .

Kuitenkin Art. ALV-lain 21 §:ssä luetellaan tulot, jotka on vapautettu tuloverosta. Ja niin Art. 21 sek. 1 piste 3 lit. d:n mukaan korvaus on tuloveroton, jos sen suuruus tai sen määräämissäännöt johtuvat suoraan näiden lakien perusteella annetuista erillisistä laeista tai toimeenpanomääräyksistä, lukuun ottamatta tämän perusteella myönnettyä korvausta. kilpailukieltosäännösten

Näin ollen on katsottava, että tehdyn kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettava korvaus on osapuolten välisestä työsuhteesta johtuva etu ja se on luokiteltava sellaiseksi. Tämän seurauksena tällaisen sopimuksen perusteella saatu maksu on yleisten periaatteiden mukaan veronalaista.

Korvaus työsuhteen päättymisen jälkeen

Kilpailukieltokorvauksen maksaminen on seurausta yrityksen ja työntekijän välisestä työsuhteesta, on syytä olettaa, että maksetut määrät muodostavat entiselle työntekijälle tuloa työsuhteesta. Tärkeä argumentti tällaisten etuuksien määrittelyn puolesta on se, että kilpailukieltosopimusten tekemisen periaatteita säätelevät työlain säännökset.

Näin ollen on katsottava, että tehdyn kilpailukieltosopimuksen perusteella maksettava korvaus on osapuolten välisestä työsuhteesta johtuva etu ja se on luokiteltava sellaiseksi. Näin ollen tällaisen sopimuksen perusteella saatu maksu olisi luokiteltava työsuhteesta saaduksi tuloksi myös tilanteessa, jossa sen maksaminen tapahtuu työsuhteen päättymisen jälkeen.

Myös veroviranomaiset vahvistavat edellä mainitut huomautukset. Esimerkiksi Katowicen verokamarin johtaja ilmoittaa 7. tammikuuta 2010 päivätyssä kirjeessä nro.IBPBII / 2 / 415-1000 / 09 / NG:

"(...) Kyseessä oleva korvaus on siis luokiteltava tuloverolain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetuksi työsuhteesta saaduksi tuloksi, koska sen maksamisen ehtona on osapuolten välinen työsuhde. , tulot työsuhteesta saatavaksi katsotaan kaikenlaiset rahasuoritukset ja luontoisetujen tai niitä vastaavien rahallisten etujen rahallinen arvo näiden maksujen ja etuuksien rahoituslähteestä riippumatta, erityisesti: peruspalkat, ylityökorvaukset, erilaiset palkkiot. , palkkiot, vastineet käyttämättömästä lomasta ja kaikki muut määrät riippumatta siitä, onko niiden määrä etukäteen määritetty, sekä lisäksi työntekijälle maksetut rahaetuudet sekä muiden maksamattomien tai osittain maksettujen etuuksien arvo (.. .) ".

Palkanmaksua laskettaessa ns Työntekijän verotuksessa vähennyskelpoiset kulut, ja ellei työntekijä peruuta PIT-2:lle toimitettua kantaansa verohelpotuksen vähentämisestä, se tulee myös ottaa huomioon. Veroviranomaiset vahvistavat tämän kannan, esimerkiksi Varsovan toisen Mazowieckin verotoimiston johtajan kirjeessä nro 1472 / DPC / 415-29 / 06 / PK, 27. huhtikuuta 2004, voimme lukea:

"(...) Yritys on oikein tunnustanut, että on tarpeen laskea ja periä henkilötuloveron ennakko verovähennyskelpoiset kulut huomioon ottaen. Maksaja voi alentaa laskettua tuloveron ennakkomaksua määrällä, joka on 1/12 veroa alentavasta määrästä (yhtiön kutsuma verohelpotus), joka määritellään sovellettavan veroasteikkon ensimmäisessä osassa vain, jos verovelvollinen toimitti asianmukaisen lausunnon eikä ilmoittanut Yhtiölle näistä lausunnoista johtuvista tosiseikkojen muutoksista.

Velvollisuus ottaa huomioon 1 §:ssä tarkoitetut vähennyskelpoiset kulut. 22 sek. Tuloverolain 2 §:n mukaan se johtuu siitä, että säännökset eivät aseta niiden laskentaa riippuvaiseksi työn tekemisestä tulon ansaintahetkellä, vaan itse tulon saamisesta työsuhteen lähteestä. .Ja kun kyseessä on veroa alentava määrä, sen sisällyttämisen ehtona on vain se, että veronmaksaja saa tuloa työsuhteesta ja tekee asianmukaisen ilmoituksen. Jos entinen työntekijä ei ole peruuttanut tätä lausuntoa, oletetaan, että lausunnosta johtuvat tiedot eivät ole muuttuneet (...) ”.