Perinnön ilmoittaminen vanhentumisajan ja verotuksen jälkeen

Palveluvero

Perinnön saamiseen liittyy mm. ja se on ilmoitettava verovirastolle antamalla asiaankuuluva lausunto. Sattuu kuitenkin niin, että perillinen ei täytä edellä mainittua velvollisuuttaan eikä veroviranomainen pane sitä täytäntöön.

Veronmaksaja olettaa usein, että odottava asenne ja verovelvollisuuden vanhentumisajan umpeutuminen tuhoavat maksamattoman veron kokonaan. Käytännössä voi käydä ilmi, että verovelvollisuuden uusimiselle on perusteita, ja verovirastolla on taas mahdollisuus antaa ja toimittaa perintö- ja lahjoitusveron suuruuden vahvistava päätös.

Vastaamme myöhemmin tässä artikkelissa siitä, miten verovelka syntyy ja milloin se vanhenee. Selvitys käsittelee myös tärkeää näkökohtaa, joka on perinnön julkistaminen vanhentumisajan jälkeen ja siten verovelvollisuuden uusiminen perintö- ja lahjoitusveron perusteella.

Perinnön julkistaminen vanhentumisajan ja verovelvollisuuden uusimisen jälkeen

Perinnön vastaanottamiseen liittyvä verovelvollisuus syntyy periaatteessa perinnön vastaanottamisesta, kuten pykälässä nimenomaisesti todetaan. 6 sek. Perintö- ja lahjoitusverolain 1 kohta 1. Tällaisessa tilanteessa §:n mukaisesti. 17a kohta. Edellä mainitun lain 1 §:n mukaan verovelvollisen on kuukauden kuluessa verovelvollisuuden syntymispäivästä toimitettava veroviraston toimivaltaiselle päällikölle vahvistetun kaavan mukainen veroilmoitus omaisuuden tai omaisuusoikeuksien hankinnasta. . Veropohjan määrittämiseen vaikuttavat asiakirjat on liitettävä veroilmoitukseen. Perintö- ja lahjoitusverolain mukainen ilmoitusvelvollisuus ei koske tapauksia, joissa veron perii maksaja, joka käytännössä on notaari. Puolestaan ​​artiklan määräysten mukaisesti. 6 sek. Perintö- ja lahjoitusverolain 4 §:n mukaan, jos hankintaa ei ole ilmoitettu verotettavaksi myöhemmin kirjeellä, verovelvollisuus syntyy kirjettä laadittaessa; jos tällainen kirje on tuomioistuimen päätös, verovelvollisuus syntyy heti, kun päätös tulee lainvoimaiseksi. Jos hankintaa ei ole ilmoitettu verotettavaksi, verovelvollisuus syntyy, kun verovelvollinen vetoaa hankintaan veroviranomaisessa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että perintöverovelvoite voi syntyä periaatteessa kolmena itsenäisenä päivänä:

  1. saatuaan perinnön,
  2. kirjeen päivämääränä - (verovelvollisuuden uusiminen),
  3. kun verovelvollinen vetoaa hankintaan ennen verovelvollisen viranomaista - (verovelvollisuuden uusiminen).

Yhteenvetona edellä esitetystä ja olettaen hypoteettisen tilanteen, jossa veroviranomainen menetti veron määräämisoikeuden veron suuruuden määräämispäätöksen vanhentumisesta johtuen, verovelvollisuus voidaan käytännössä uusia. Verovirastolla on tällöin oikeus panna vero täytäntöön edellä mainitun lain nojalla. 6 sek. Perintö- ja lahjoitusverolain 4 §. Tällaisessa tilanteessa pohdintaa vaatii kysymys määräajoista, joissa veroviranomainen voi tehdä niin - siitä lisää alla!

Verovelvollisuuden syntyhetki ja sen rajoitus riippuu veroilmoituksen toimittamisesta

Periaatteessa Art. Veroasetuksen 21 §:n 1 momentin mukaan verovelvollisuus syntyy:

  1. sellaisen tapahtuman toteutuminen, johon verolaki yhdistää tällaisen velvoitteen syntymisen;
  2. veroviranomaisen päätöksen, jossa vahvistetaan tämän velan määrä, toimittaminen.

Sitä vastoin veropäätöksen antamisen vanhentumisaikaan liittyvää kysymystä säätelee 3 §:ssä. Veroasetuslain 68 §, jossa käsitellään periaatteessa kahta vanhentumisaikaa. Verovelvollisuutta ei synny, jos:

  1. päätös tämän velvoitteen vahvistamisesta on annettu 3 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verovelvollisuus on syntynyt Kolmen vuoden vanhentumisaika koskee tapauksia, joissa verovelvollisuus syntyy veropäätöksen tiedoksiantopäivänä viranomainen, joka määrittää tämän velvoitteen määrän (veroasetuslain 21 §:n 1 momentin 2 alakohta);
  2. Päätös tämän velan määrän vahvistamisesta on annettu 5 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verovelvollisuus on syntynyt Verovelan määrän määrittämiseksi tarvittavat tiedot.

Näin ollen veroilmoitusvelvollisuus tai sen puuttuminen vaikuttaa merkittävästi sen ajanjakson pituuteen, jonka kuluessa veroviranomainen voi tehokkaasti antaa päätöksen perintö- ja lahjoitusveron määrästä. Yllä oleva argumentti on tärkeä tässä artikkelissa tehtyjen lisäpohdinnan kannalta.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Verovelvollisuuden uusiminen tarkoittaa sitä, että veroilmoitusta ei tarvitse tehdä ja siten vanhentumisaika lyhenee

On korostettava, että perintö- ja lahjoitusverolain mukainen veroilmoituksen tekemisvelvollisuus ei koske tilannetta, jossa verovelvollisuus on uusittu 1999/2004 13:n mukaan. 6 sek. Perintö- ja lahjoitusverolain 4 §.

Edellä oleva tarkoittaa, että tällaisessa tilanteessa veroviranomaisella on vain kolme vuotta aikaa toimittaa verovelvolliselle päätös perintö- ja lahjoitusveron verovelvollisuuden suuruudesta. Tätä korosti erityisesti Rzeszówin osavaltion hallinto-oikeus 4.7.2019 antamassaan tuomiossa, tiedostoviite. I SA / Rz 1028/18:

Tuomioistuin yhtyy korkeimman hallinto-oikeuden vakiintuneeseen, verovelvolliselle suotuisaan oikeuskäytäntöön, jonka mukaan pykälässä tarkoitetussa oikeudellisessa tilanteessa. 6 sek. 4 u.p.s.d. §:ssä tarkoitettu 5 vuoden vanhentumisaika. O.p.:n 68 §:n 2 momentin 1 ja 2 alakohta, kuten 6 sek. 4 u.p.s.d. ei ole säännös, joka asettaisi verovelvolliselle toisen velvollisuuden antaa veroilmoitus ja luovuttaa kaikki verovelvollisen määrän määrittämiseen tarvittavat tiedot (ks. Korkeimman hallinto-oikeuden tuomiot 17.7.2015, viite II FSK 1485/ 13, 6. lokakuuta 2017. , viitenumero II FSK 2366/15, 19. syyskuuta 2017, viitenumero II FSK 2120/15 ja 17. heinäkuuta 2015, viitenumero II FSK 1485/13, http://orzeczenia .nsa.gov.pl ) ".

Tilanne, jossa verovelvollinen ottaa perinnön vastaan ​​ja huomattavan ajan kuluttua siitä laaditaan kirje (esim. perinnön saamisen vahvistava lainvoimainen tuomioistuimen päätös) ja verovelvollisuus uusitaan, antaa veron. viranomaiselle toinen mahdollisuus arvioida vero. Tässä tilanteessa ei ole väliä sillä, että perinnön vastaanottamishetkestä laskettu vanhentumisaika on jo umpeutunut, sillä uusi ja itsenäinen määräaika on avattu (Poznańin läänin hallinto-oikeuden tuomio 13.3.2019, tiedostoviite numero I SA / Po 57/19). Käsiteltyä asiaa havainnollistetaan alla olevassa esimerkissä.

Esimerkki 1.

Marek otti vastaan ​​kuolleen isänsä perinnön vuonna 2008 eikä antanut ilmoitusta tästä seikasta. Vuonna 2015 tuomioistuimen päätös perinnön hankinnasta tuli lainvoimaiseksi, mikä johti uuden verovelvollisuuden avautumiseen huolimatta siitä, että perinnön vastaanottamisesta on kulunut 6 täyttä kalenterivuotta.

Marekille toimitettiin vuoden 2018 lopussa päätös perintö- ja lahjoitusveron verovelvollisuuden suuruudesta.

Jos se kuitenkin toimitettaisiin vuonna 2019, verovelan määräytymisoikeus vanhentuisi kolmen täyden kalenterivuoden kulumisen vuoksi, laskettuna vuoden 2015 lopusta eli sen vuoden lopusta, jona vero on suoritettu. velvoite uusittiin.

Joten ei kannata odottaa ja täyttää velvollisuuttasi

Yhteenvetona edellä esitetyistä on todettava, että perintö- ja lahjoitusverolain säännösten rakenne sisältää edellytykset, joiden täyttäminen johtaa verovelvollisuuden uusimiseen.

Veronmaksajien, jotka eivät todellisuudessa ilmoittaneet perintöä ja omaksuneet odottelevan asenteen, on syytä muistaa, että verovelvollisuus voidaan määrätä jopa 5 vuoden kuluttua perinnön vastaanottamisvuoden lopusta lukien. .

Tässä artikkelissa kuvattujen velvollisuuksien täyttäminen veroviranomaisia ​​kohtaan on suositeltavaa varsinkin, jos verovelvolliset saavat perinnön läheiseltä perheenjäseneltä. SD-Z2-veroilmoituksen toimittaminen tällaisessa tilanteessa laissa säädetyssä määräajassa mahdollistaa saadun perinnön täydellisen vapautuksen verotuksesta.Perinnön ajoissa ilmoittamatta jättäminen johtaa yleensä peruuttamattomaan mahdollisuuteen saada verovapaus ja saadun perinnön verotus yleisten sääntöjen mukaisesti.