Tulovakuutus – voiko se olla kustannuksia?

Palveluvero

Yritystä harjoittaessamme on riski, että tulomme riippuvat toiminnastamme. Koronaviruksen aikakaudella veronmaksajien on varauduttava toimintansa keskeytyksiin. Tämä johtaa tulojen menetyksiin, mikä voi tarkoittaa likviditeetin menetystä. Tällä hetkellä monet yrittäjät, jotka haluavat suojautua edellä mainituilta seurauksilta, ottavat vakuutuksen tulonmenetysten varalta.

Tulojen saamisen kustannukset

Art. 22 sek. Tuloverosta 26 päivänä heinäkuuta 1991 annetun lain 1 §:n - jäljempänä: ALV-laki - verovähennyskelpoisia kuluja ovat menot, jotka aiheutuvat tulon saamiseksi tai tulonlähteen ylläpitämiseksi tai turvaamiseksi, lukuun ottamatta 1 momentissa lueteltuja kustannuksia. . 23.

Edellä oleva lainsäätäjän määrittelemä määritelmä on yleinen. Siksi jokainen verovelvolliselle aiheutunut kulu olisi analysoitava yksilöllisesti, jotta se voidaan luokitella oikeudellisesti. Ainoa poikkeus on, kun laissa selvästi osoitetaan kuuluminen verotuksessa vähennyskelpoisten kustannusten luokkaan tai suljetaan pois mahdollisuus sisällyttää se tämäntyyppisiin kuluihin. Kaikissa muissa tapauksissa on tutkittava, onko aiheutuneiden kustannusten ja tulon syntymisen tai todellisen mahdollisuuden ansaita verotuloja tai tulonlähteen säilymisen tai turvaamisen välillä olemassa syy-yhteys.

Edellä esitetyn perusteella kulun oikeudellisen luokittelun kannalta on olennaista, mitä varten se on syntynyt. Kulu katsotaan verotuksessa vähennyskelpoiseksi kuluksi, jos sen syntymisen ja tulon syntymisen, lisääntymisen tai mahdollisuuden välillä on syy-yhteys.

Jotta kulua voidaan pitää verotuksessa vähennyskelpoisena kuluna, sen on yllä mainitun säännöksen mukaisesti täytettävä kaikki seuraavat ehdot:

  • olla syy-yhteydessä tuloon tai tulolähteeseen ja syntyä tulon saamiseksi tai tulolähteen säilyttämiseksi tai turvaamiseksi;

  • aiheutuu veronmaksajalle, eli se on viime kädessä katettava sen taloudellisilla resursseilla;

  • se on lopullinen (todellinen), eli aiheutuneiden menojen arvoa ei ole palautettu veronmaksajalle millään tavalla;

  • se on syntynyt tulojen saamiseksi, säilyttämiseksi tai turvaamiseksi tai sillä voi olla vaikutusta saatujen tulojen määrään;

  • on dokumentoitu asianmukaisesti;

  • ei voida sisällyttää kuluryhmään, joka pykälän mukaan. 23 sek. ALV-lain 1 §:n mukaan kustannuksia ei pidetä verotuksessa vähennyskelpoisina.

Yhteenvetona voidaan todeta, että verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia ovat siis kaikki saatuihin tuloihin liittyvät järkeviä ja taloudellisesti perusteltuja menoja, joiden tarkoituksena on tulonlähteen saavuttaminen, turvaaminen ja ylläpitäminen ja joita ei ole lueteltu §:ssä. 23 §:n 1 momentin mukaan. Veronmaksajalle aiheutuvia kustannuksia tulee arvioida niiden tarkoituksenmukaisuuden eli tulonhankinnan kannalta.

Vakuutussopimuksen määritelmä

Vakuutussopimus määriteltiin 23. huhtikuuta 1964 annetussa laissa - Siviililaki. Art. Siviililain 805 §:n 1 momentin mukaan vakuutuksenantaja sitoutuu vakuutussopimuksella yrityksensä toiminnan puitteissa suorittamaan sopimuksessa tarkoitetun tietyn etuuden onnettomuuden sattuessa ja vakuutuksenottaja sitoutuu maksa palkkio. Tämä tarkoittaa, että vakuutuksenantaja tarjoaa vakuutetulle suojan tietyn tapahtuman sattuessa riskiin ja saa vastineeksi tietyn korvauksen (vakuutusmaksun). Art. Siviililain 808 1 §:n mukaan vakuutuksenottaja voi tehdä vakuutussopimuksen toisen puolesta. Vakuutettua ei saa nimetä sopimuksessa, ellei vakuutuksen kohdetta ole tarpeen määritellä. Toisaalta vakuutuksenantaja sitoutuu vastuuvakuutussopimuksella maksamaan sopimuksessa määrätyn korvauksen kolmansille osapuolille aiheutetuista vahingoista, joita vastaan ​​vakuutuksenottaja tai vakuutettu on vastuussa vahingosta (ks. 822 §:n 1 momentti). siviililain mukaisesti).

Henkilökohtaiset kulut

Muistutettakoon, että pelkkä sellaisten kustannusten laskeminen, joita ei pidetä verotuksessa vähennyskelpoisina kustannuksina, ei luo olettamusta, että muut kustannukset, jotka eivät sisälly 1999-2010 23 §, kirjataan lain mukaan vähennyskelpoisiksi kuluiksi. Monissa tapauksissa on erittäin vaikeaa erottaa henkilökohtaiset kulut yrityskuluista.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja on myyntiedustaja. Pukukoodi on tärkeä tälle ammatille. Tämän seurauksena hän osti uudet puvut. Voidaanko yllä oleva osto laskea verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi?

Tässä tapauksessa kulu ei ole verotuksessa vähennyskelpoinen kustannus. Vaatteiden hankintamenot vastaavat ihmisen normaaleja, normaaleja tarpeita ammatista riippumatta. Ne eivät myöskään riipu suoritetun työn luonteesta. Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä mainitut kulut ovat henkilökohtaisia, eikä niitä voida pitää tuloihin liittyvinä kuluina.

Vakuutus tulonmenetyksen varalta

Tulonmenetysvakuutuksen ostavat yrittäjät ihmettelevät, voivatko he laskea sen verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi.

Esimerkki 2.

Epidemiologisen tilanteen vuoksi yrittäjä veroneuvoja päätti ottaa vakuutuksen tulonmenetyksen varalta. Yrittäjä maksaa vakuutusmaksut kuukausittain. Tärkeää on, että se koskee vain veroneuvojaa (työntekijät eivät ole vakuutuksen piirissä). Voidaanko edellä mainitut vakuutusmaksukulut luokitella verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi?

Kustannukset, jotka aiheutuvat vakuutussopimuksen mukaisen työkyvyttömyydestä johtuvan ansionmenetyksen vakuutuksen hankkimisesta itselle yksityisenä elinkeinonharjoittajana, voidaan luokitella verotuksessa vähennyskelpoisiksi kuluiksi viitaten pykälän 1 momenttiin. 23 sek. 1 PI-lain 57 kohta. Kuitenkin tämän säännöksen mukaan vain osa työnantajan työntekijöiden hyväksi tehdyistä tai uusituista sopimuksista suorittamista maksuista voi olla verotuksessa vähennyskelpoista kulua. Tässä tapauksessa verovelvollinen ei kuitenkaan suorita maksuja työntekijöille, vaan omasta puolestaan. Edellä esitetyn perusteella pykälän säännökset ovat voimassa. 23 sek. Ostettuun vakuutukseen ei sovelleta ALV-lain 1 57 momenttia. Näin ollen edellä mainitut kulut eivät sisälly Art. PIT-lain 23 §.

On todettava, että veroneuvojan ostaman vakuutuksen tarkoituksena on itse asiassa tarjota henkilökohtainen taloudellinen lisäturva mm. johtuen hänen kyvyttömyydestään harjoittaa toimintaansa sairauden tai onnettomuuden vuoksi. Tämän vakuutuksen tarkoituksena ei siis ole turvata toimeentulonlähdettä, joka on ei-maataloustoimintaa. Näin ollen edellä mainittujen maksujen maksamisesta aiheutuneet kulut Vakuutus ei ole kuluja tulonlähteen turvaamisesta, vaan verovelvollisen henkilökohtaisiin tarkoituksiin liittyviä kuluja, joiden tarkoituksena ei ole huonontaa hänen taloudellista tilannettaan sopimuksessa määrätyssä tapauksessa.

Edellä mainittu huomioon ottaen ei ole kohtuutonta sisällyttää hakemuksessa mainittuun vakuutukseen kuukausimaksua veroneuvojan harjoittaman liiketoiminnan verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina.

Yllä olevan kannan vahvistaa 14.9.2020 annettu yksittäispäätös numero 0114-KDIP3-1.4011.445.2020.1.EC, jossa lukee: ”On syytä huomauttaa, että koska ansionmenetysvakuutuksen hankintaan liittyvät menot ovat henkilökohtaisia ​​menoja, ne eivät myöskään liity tulolähteeseen, joka on ei-maatalouden taloudellinen toiminta. Näin ollen kaikki edellä mainituista hakijalle maksetut summat vakuutus ei myöskään liity edellä mainittuun tulonlähde ".

Yhteenvetona voidaan todeta, että tällä hetkellä suositun tulonmenetysvakuutuksen kulut ovat henkilökohtaisia ​​kuluja, emmekä voi ottaa niitä huomioon