Työntekijän väliaikainen pidätys ja velvollisuus palata työhön

Palvelus

Työnantajalla on oikeus ryhtyä työsuhteeseen valitsemansa työntekijän kanssa. Hänellä on kuitenkin samanaikaisesti useita työsuhteeseen ja työoloihin liittyviä velvollisuuksia. Näitä ovat velvollisuus ottaa palvelukseen työntekijä, jonka työsuhteen päättyminen väliaikaisen pidätyksen seurauksena on vaikuttanut.

Lainsäätäjä on määritellyt tämän periaatteen, ja sen perusta on 1999/2004. Työlain 66 §. Tämän säännöksen mukaan työsopimus päättyy 3 kuukauden kuluttua siitä, kun työntekijä on ollut poissa työstä tilapäisen pidätyksen vuoksi, ellei työnantaja irtisanonut työsopimusta aikaisemmin ilman irtisanomisaikaa työntekijän tuottamuksesta.

Säännöksen takuun luonne

Korkein oikeus totesi 7.11.2018 antamassaan tuomiossa II PK 211/17, että

"Työlain 66 §:n 1 momentti on takuuluonteinen erityismääräys. Tässä säännöksessä säädetään poikkeuksesta työsuhteen kestävyyden periaatteeseen, jonka mukaan työsuhde päättyy kolmen kuukauden tilapäisen pidätyksen vuoksi poissaolosta. Työsuhteen päättäminen tapahtuu ex lege, eikä se edellytä työnantajalta lisätoimenpiteitä työsuhteen päättymisen toteamisen lisäksi. Erityisesti Korkeimman oikeuden näkemyksen mukaan sekä tämän säännöksen sanamuoto että sen toiminnallinen tulkinta estävät sen soveltamisen analogisesti tapauksiin, joissa työntekijä on poissa työstä muiden turvaamistoimenpiteiden kuin väliaikaisen pidätyksen soveltamisen vuoksi. Mikäli lainsäätäjä haluaa työsuhteen päättämiseksi riittävän pitkää muita ei-eristtäviä turvatoimia, hän sisällyttäisi asiaa koskevan määräyksen työlain säännöksiin tai ammattipragmatiikkaan tiettyjen ammattien suorittamisesta."

Sopimuspäivät

Säännös koskee toistaiseksi voimassa olevia (määräaikaisia) sekä määräaikaisia ​​(määräaikaisia) sopimuksia. Määräaikaisiin sopimuksiin hakemisen edellytyksenä on ilmoitus siitä, että määräaikainen työsopimus jatkuisi silloin, kun työntekijä ilmoitti palaamisestaan ​​työhön (vapauttamisen tai rikosoikeudenkäynnin keskeyttävän tuomion jälkeen).

Tämä pätee silloin, kun työsopimus ei ole päättynyt työntekijän tilapäisen pidätyksen vuoksi kolmen kuukauden poissaoloajan umpeutumisen vuoksi - Korkeimman oikeuden tuomio 12.8.2015, asia nro I PK 256/14.

Työntekijän väliaikainen pidätys - työsuhteen palauttaminen keskeytyksen tai vapauttamisen jälkeen

Entisellä työntekijällä on oikeus palauttaa työsuhde, jos rikosoikeudenkäynti, jossa hänet on pidätetty, on keskeytetty tai annettu vapauttava tuomio. Tämä ei koske tilanteita, joissa rikosoikeudenkäynti on keskeytetty vanhentumisen tai armahduksen vuoksi. Tätä säännöstä ei myöskään sovelleta menettelyn ehdolliseen keskeyttämiseen.

Työnantajalla on tilapäisen pidätyksen vuoksi päättyneestä työsuhteen päättymisestä huolimatta velvollisuus ottaa työntekijä uudelleen töihin, jos työntekijä ilmoittaa palaamisestaan ​​työhön 7 päivän kuluessa päätöksen lainvoimaisuudesta.

Määräajan ylittäminen johtaa työnantajan oikeuteen kieltäytyä uudelleentyöllistämisestä, ellei määräaikaa ole ylitetty työntekijästä riippumattomista syistä.

Aiheeseen liittyvä kirjallisuus viittaa siihen, että työntekijä voi ilmoittaa paluustaan ​​millä tahansa käytöksellä, erityisesti kirjallisesti, mutta se voi tapahtua faksilla, sähköpostilla tai jopa tekstiviestillä. Todistusta varten on suositeltavaa toimittaa kirjallinen ilmoitus, jonka avulla voidaan riitatapauksissa osoittaa tiukan 7 päivän määräajan noudattaminen.

Halu aloittaa työt

Korkein oikeus on 5. kesäkuuta 2007 antamassaan tuomiossa III PK 10/07 selittänyt, että pykälässä tarkoitettujen töiden tekeminen on valmis. Työlain 48 §:ssä on oikeudellinen, ei tosiasiallinen merkitys. Siksi on kiistatonta, että pelkkä sairauden aiheuttama työkyvyttömyys ei ole este työhönottovalmiuden ilmoittamiselle tällä tavalla, koska työsuhteen jatkamisaikeen ilmaiseminen ei vaadi erityistä muotoa, joten se voi Se on tehtävä joko kirjallisesti, suullisesti tai muulla tavalla osoittaen työnantajalle riittävästi työntekijän tahtoa (siviililain 60 § yhdessä työlain 300 §:n kanssa). Varsinaista työn aloittamista ei vaadita, koska oikeudellisesti sitä tasapainottaa työntekijän irtisanominen sen suorittamisvelvollisuudesta.

Kieltäytyminen uudelleenpalkkaamisesta

Jos työnantaja kieltäytyy ottamasta työntekijää uudelleen työhön, hänellä on oikeus valittaa työoikeuteen. Työntekijän voi nostaa vaatimuksia työsuhteen solmimisesta olemassa olevaan vastaavaan työhön tai korvausvaatimuksen. Korkein oikeus totesi 19. joulukuuta 1980 antamassaan päätöksessä I PZP 42/80, että

– Velvollisuus palkata työntekijä uudelleen ei riipu työpaikan kyvystä. Työpaikka on velvollinen ottamaan työntekijän uudelleen palvelukseen nykyiseen, vastaavaan tai muuhun hänen pätevyytensä mukaiseen, periaatteessa aikaisempia palkkaehtoja vastaaviin tehtäviin, jos erityiset olosuhteet eivät tätä estä."

Työntekijä, joka ennen työhön paluuta on ottanut työsuhteen toisen työnantajan palvelukseen, voi ilman irtisanomisaikaa kolmen päivän irtisanomisajalla irtisanoa työsopimuksen tämän työnantajan kanssa 7 päivän kuluessa työhönpalauttamisesta. Työsopimuksen tällä tavalla irtisanomisesta aiheutuu työnantajan irtisanomista koskevasta lain säännöksestä johtuvat seuraukset.

Työnantaja on velvollinen sallimaan työntekijän tehdä työtä siitä hetkestä lähtien, kun hän ilmoittaa olevansa valmis työskentelemään - kuten Korkeimman oikeuden 19.6.2012 antamassa tuomiossa II PK 272/11 todetaan.

Oikeusperusta:

Laki, annettu 26. kesäkuuta 1974, työlaki (Journal of Law 2019.1040 t.).