Siviilioikeudelliset kumppanuustoimet ja liikekumppani

Palveluvero

Puolan lain mukaan liiketoimintaa voidaan harjoittaa eri muodoissa. Mikään säännös ei myöskään kiellä useiden toimintojen harjoittamista erilaisissa oikeudellisissa rakenteissa. Tämän seurauksena on mahdollista, että sama henkilö johtaa samanaikaisesti omaa yksityisyritystään ja on osakas siviilioikeudellisessa yhtiössä. Tässä artikkelissa käsitellään mahdollisia veroseuraamuksia, kun kumppanin kanssa tehdään parisuhteita.

Siviilioikeudellisen kumppanuuden erityispiirteet

Ennen kuin ryhdymme tarkastelemaan yksityiskohtaisesti edellä mainittujen tahojen välisiä liiketoimia, on kuitenkin pohdittava siviilioikeudellisen kumppanuuden rakennetta.

On syytä huomata, että artiklan 1 kohdan mukaisesti Siviililain 860 §:n mukaan osakkaat sitoutuvat siviilioikeudellisella yhtiösopimuksella pyrkimään yhteisen taloudellisen päämäärän saavuttamiseen määrätietoisella toiminnalla, erityisesti lahjoittamalla. Lisäksi, kuten Art. Siviililain 863 §:n mukaan kumppani ei saa luovuttaa osuutta osakkaiden yhteisestä omaisuudesta tai osuutta tämän omaisuuden yksittäisistä osista. Hän ei voi parisuhteen aikana vaatia yhtiömiesten yhteisomaisuuden jakamista.

Edellä mainittujen säännösten yhteydessä on korostettava, että siviilioikeudellinen yhtiö ei ole oikeuskelpoinen eikä oikeushenkilö. Tällainen yhtiö ei ole erillinen oikeushenkilö, mikä tarkoittaa, että osakkaat itse, eivät osakkeenomistajat, ovat kaikkien oikeuksien ja velvollisuuksien subjekteja. Lisäksi sillä ei ole omaa erillistä omaisuutta. Se kuuluu kaikille kumppaneille, mutta on yhteisomistuksessa. Se ei ole osakkeenomistaja ja jokaisella osakkaalla on yhtäläiset oikeudet koko omaisuuteen.

Siksi, koska siviilioikeudellinen yhtiö ei ole erillinen oikeushenkilö, koska yhtiömiehillä on tämä ominaisuus, herää kysymys, eikö osakkaan yksityisen yrityksen ja siviiliyhtiön välinen liiketoimi ole hänen kanssaan tehty sopimus?

Siviiliyhtiön liiketoimet - kumppanin ja yhtiömiehen välisten liiketoimien hyväksyminen

Ensinnäkin on huomattava, että mikään siviililain säännös ei kiellä kumppanin ja yrityksen välisiä liiketoimia. Tärkeää voi myös olla, että siviilioikeudellisen yhtiömiehen omaisuus erotetaan heidän yksityisomaisuutensa suhteen. Kuten on jo todettu, vaikka siviilioikeudellisella yhtiöllä ei ole omaa erillistä omaisuutta ja se on yhtiömiesten omaisuutta, se on yhteisomistuksessa. Tämä tarkoittaa, että kukaan yhtiömies ei saa vapaasti määrätä osuudestaan ​​siviilioikeudellisen yhtiömiehen omaisuudesta.



Edellä olevan väitteen puolustamiseksi viitataan useimmiten korkeimman oikeuden 20.6.2007 päätökseen V CSK 132/07, josta luetaan:

"Siviilioikeudellisen henkilöyhtiön perustamisen yhteydessä yksittäisille yhtiömiehille kuuluva erillinen omaisuus ja yhtiö toimivat rinnakkain (yhteisosakkaiden yhteiskunta), eikä laki sulje pois omaisuuden siirtoja näiden varojen välillä. Tällaisten luovutusten kielto ei voi olla johdettu siviilioikeudellisen parisuhteen tai laajemmin velkasuhteen sisällöstä.

Kulujen tekeminen siviiliyhtiön omaisuudesta sellaiseen omaisuuteen, joka muodostaa tämän yhtiömiehen osaomistuksen, ei ole tämän velvoitesuhteen luonteen vastaista.

Vaikka parisuhde ei ole oikeushenkilö, parisuhdetta ei voida rinnastaa tiettyyn yhtiömieheen, eikä parisuhteen etua voida rinnastaa tämän yhtiömiehen etuun. On tärkeää, että kun kyseessä on siviilioikeudellinen yhtiökokous, olemme tekemisissä yhtiömiesten henkilökohtaisesta omaisuudesta erillään olevalla omaisuudella”. Osakeyhtiöiden yhteisomistuksessa olevan siviilioikeudellisen yhtiöyhteisön omaisuuden rakenne huomioon ottaen on sallittua tehdä sopimuksia yhtiömiehen ja hänen yksityisyrityksensä välillä.

Tässä yhteydessä on korostettava, että yllä oleva kanta on valitettavasti moniselitteinen ja veroviranomaisten näkemys saattaa olla erilainen. Onneksi löytyy myös sellaisia ​​tulkintoja, joissa veroviranomaiset vahvistavat tämäntyyppisen liiketoimen hyväksyttävyyden. Esimerkiksi Poznańin verokamarin johtajan tulkinnasta 23. helmikuuta 2012, nro ILPB1 / 415-1367 / 11-2 / AA, voimme lukea, että:

"Henkilöverolain säännökset eivät rajoita mahdollisuutta tehdä sopimuksia erillisten taloudellisten yksiköiden välillä, joissa sama yksittäistä liiketoimintaa harjoittava luonnollinen henkilö tarjoaa palveluja siviiliyhtiölle, jossa hän on myös yhtiömies. Tämäntyyppisten liiketoimien tekeminen edellyttää kuitenkin tiettyjä vaatimuksia.

On syytä huomauttaa, että pelkästään se, että siviilioikeudellisen yhtiömiehen yhtiömies on sama henkilö, joka tarjoaa palveluja yhtiömiehelle, ei estä yhtiömiehen palvelujen hankintamenojen sisällyttämistä verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin - jos hän osana erillistä, yksilöllistä toimintaansa. taloudellinen".

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Verovähennyskelpoiset kulut siviilioikeudellisissa yhtiökunnissa

Verovähennyskelpoisten kustannusten osalta on muistettava, että 1999/2004 1 momentin mukaan. 8 sek. ALV-lain 1 ja 2 §:n mukaan kumpikin yhtiömiehelle määräytyy kumppanuuteen osallistumisesta saatavat tulot ja kustannukset suhteessa heidän oikeuteensa osallistua yhtiön voittoon. Siviilioikeudellinen yhtiökokous on verotuksellisesti läpinäkyvä, mikä tarkoittaa, että kumpikin yhtiömiehistä vastaa yrityksen ansaitsemaan tuloon siinä määrin kuin sillä on osuus voitosta.

Tämän seurauksena, kun siviilioikeudellisen yhtiömiehen yhtiömies myy tavaraa tai tarjoaa yritykselle palvelun osana omaa elinkeinonharjoittajaansa, herää kysymys siitä, millä menetelmällä kustannukset lasketaan yhtiössä.

Vaikka asiaa on vuosien varrella käsitelty eri tavoin ja veroviranomaiset ovat esittäneet erilaisia ​​näkemyksiä, on viime aikoina havaittavissa, että veroviraston epäsuotuisa asema tässä suhteessa on nousemassa vallitsevaksi.

Esimerkkinä voidaan mainita Verohallinnon johtajan tulkinta 23.10.2018, nro 0115-KDIT3.4011.336.2018.1.DP:

"Hakemuksessa esitetystä tosiseikkojen kuvauksesta käy ilmi, että hakija harjoittaa yksityistä yritystä ja on yhtiömies yhtiömies. Hakija on myös yksityisyrityksen tarkoituksiin ostetun kiinteistön omistaja. Kiinteistöt jäävät hakijan käyttöomaisuuteen. Hän on vuokrannut kyseessä olevan kiinteistön varastoosan helmikuusta 2017 alkaen solmitun sopimuksen perusteella siviiliyhtiölle. Hakija laatii kuukausittain arvonlisäverolaskun yrityksen vuokrasta osana liiketoimintaansa.

Ottaen huomioon hakemuksessa esitetty tosiseikkojen kuvaus ja sovellettava lainsäädäntö on todettava, että jos joku siviiliyhtiön yhtiömiehistä (Hakija) vuokraa kiinteistöjä osana omissa nimissään harjoitettavaa liiketoimintaa , sille parisuhteelle, jossa hän on yhtiömiehenä, kulut ovat kiinteistön vuokraavasta yhtiömiehestä (Hakija) kuuluvasta osasta, ne eivät ole hänelle verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja. Jos siviilioikeudellinen yhtiömies ostaa tavaroita tai palveluita yhdeltä omaa liiketoimintaa harjoittavalta osakkaalta, verovähennyskelpoiset kulut voivat hyväksyä vain muut osakkaat.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja on osakas siviiliyhtiössä ja johtaa samalla yksityistä yritystä. Yhtiössä on neljä henkilöä ja jokainen osakas omistaa 25 % osakkeista. Veronmaksaja myi osana omaa toimintaansa yritykselle tuotteen 10 000 zlotyn arvosta. Siinä tapauksessa jokainen kolmesta jäljellä olevasta kumppanista kirjaa verokulun 2 500 zlotya. Veroviranomaisten viimeksi esittämän kannan mukaan tavarat yritykselle myynyt kumppani ei voi ottaa huomioon 2 500 zlotyn kustannuksia yrityksen tulojen selvittämisessä.