PUP-rahat yrityksen perustamiseen ja tuloverovapaus

Palvelus

Voidaanko PUP-rahastoista yrityksen perustamista varten tehdyt ostot käsitellä verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina?
Yrityksen perustaminen perustuu usein Poviatin työvoimatoimistolta saatuihin tukiin. PUP:n varat on tarkoitus käyttää yrityksen pyörittämiseen tarvittavien laitteiden hankintaan. Tällaiset kulut on myös mahdollista luokitella tuloverolain mukaisiksi verokuluiksi. Veroviranomaisten kanta on tässä suhteessa varsin myönteinen.

Luettelo ja tulkinta PUP:n määräyksistä ja rahastoista

Taiteen tarjoaminen. 9 sek. Tuloverolain 1 §:ssä (Lakilehti 2019, kohta 1387 muutoksineen) todetaan yksiselitteisesti, että kaikki tulot ovat tuloverotuksen alaisia, lukuun ottamatta pykälässä lueteltuja tuloja. 21, 52, 52a ja 52c sekä tulot, joista veron kantamisesta luovuttiin verolain säännösten mukaisesti. Tältä osin Art. 10 sek. Mainitun lain 1 momentin 3 kohta - yksi tulonlähteistä on tuensaajan harjoittama maatalouden ulkopuolinen taloudellinen toiminta.

Nämä apurahat myönnetään 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti. 46 sek. Työllisyyden edistämisestä ja työmarkkinainstituutioista annetun lain 1 momentin 2 kohta. Näin ollen ne voidaan luokitella kertaluonteisiksi varoiksi, jotka on myönnetty 1997/2003:ssa tarkoitetun toiminnan aloittamiseen. 46 sek. Työllistymisen edistämisestä ja työmarkkinainstituutioista annetun lain 1 momentin 2 ja 3 momenttia, joka pätevöittää ne 15 §:n mukaisesti. 21 sek. PI-lain 1 121 momentin mukaan verovapaana tulona. Analysoitaessa edellä esitettyjä tuloverolain säännöksiä todetaan, että verovelvollisella - tuensaajalla ei ole esteitä laskea verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja omaisuuden hankintaan, jonka arvo on enintään 10 000 zlotya, ei sisälly käyttöomaisuuteen tai aineettomiin hyödykkeisiin ja laillisiin ja jotka on rahoitettu työvoimatoimistolta saadulla tuella.

Verokulut

Perustuu artikkeliin. 23 sek. 1 56 §:ssä tarkoitetuista tuloista (tuloista) suoraan rahoitettavista kuluista ja kuluista. 21 sek. 1 kohta 29 b, 46, 47 a, 47 d, 116, 122, 129, 136 ja 137. 21 sek. 1 momentin 121 kohta, jossa puhutaan työllisyyden edistämisestä ja työmarkkinainstituutioista annetun lain perusteella Työrahastosta myönnettävistä varoista. Tämä tarkoittaa, että tällä tavalla rahoitetut kulut voivat olla verokuluja.

Tällainen kanta on jo vahvistettu useissa veroviranomaisten tulkinnoissa, mukaan lukien Verohallinnon johtajan 7.1.2019 tai sitä aikaisemmin 16.12.2019 antama 0112-KDIL2-2.4011.33.2019.1.MC. nro 0115- KDIT3. 4011.357.2019.1.JŁ ja 13. joulukuuta 2019 nro 0113-KDIPT2-1.4011.531.2019.1.RK.

Yleiset säännöt, jotka muodostavat perustan tietyn kulun määrittämiselle verokuluiksi. Taiteen mukaisesti. 22 sek. Tuloverolain 1 § (Lakilehti 2019, kohta 1387 muutoksineen): verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja ovat menot, jotka aiheutuvat tulon saamiseksi tai tulonlähteen ylläpitämiseksi tai turvaamiseksi, lukuun ottamatta §:ssä lueteltuja kuluja. 23.

Verovähennyskelpoiset kulut

Verovähennyskelpoisia kustannuksia ovat kaikki harjoitettuun liiketoimintaan liittyvät järkevät ja taloudellisesti perusteltuja kuluja. Kriteeri "yhteys suoritettuun toimintaan" on tässä tärkeä, mikä osoittaa, että aiheutuneet menot voivat objektiivisesti edistää tulojen saamista tietystä lähteestä. Jotta kulua voitaisiin pitää verotuksessa vähennyskelpoisena kuluna, sen on täytettävä seuraavat ehdot:

  • olla syy-yhteydessä tuloon tai tulolähteeseen, syntynyt tulon saamiseksi tai tulonlähteen säilyttämiseksi tai turvaamiseksi;

  • eivät ole 1 artiklassa tarkoitetussa luettelossa kustannuksista, joita ei ole hyväksytty verotuksessa vähennyskelpoisiksi kustannuksiksi. 23 sek. Tuloverolain 1 §;

  • olla asianmukaisesti dokumentoitu.

Edellytyksenä kulun sisällyttämiselle verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin on syntyneiden kulujen ja verovelvollisen harjoittaman liiketoiminnan tuoton välinen syy-seuraussuhde sekä syntyneiden kulujen asianmukainen dokumentointi.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Omaisuuden osto yli 10 000 PLN:n arvosta

Menot luokitellaan eri tavalla, kun hankitaan omaisuutta yli 10 000 zlotyn arvosta. Perustuu artikkeliin. 22d kohta. Tuloverolain 1 §:ssä tarkoitetuista varoista verovelvolliset eivät saa tehdä poistoja. 22a ja 22b, joiden alkuarvo määräytyy art. 22 g, ei ylitä 10 000 PLN; ostosta aiheutuneet kulut ovat tällöin verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja niiden käyttöönottokuukauden aikana. Omaisuus kirjataan käyttöomaisuuden ja aineettomien hyödykkeiden rekisteriin. Viimeistään kuukauden aikana ne otetaan käyttöön.

Tässä tapauksessa Art. 23 sek. ALV-lain 1 45 kohta, jossa todetaan, että käyttöomaisuuden kulutukseen liittyviä arvonalentumisia ei pidetä verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina sen arvon osasta, joka vastaa näiden varojen hankinnasta aiheutuneita verosta vähennettyjä menoja. tuloveron perusteella tai palautetaan veronmaksajalle missä tahansa muodossa.

Voidaan siis todeta, että kun on kyse sellaisen käyttöomaisuuden hankinnasta, joka on täysin rahoitettu työttömille myönnetyistä kertaluonteisista varoista, jotka on myönnetty §:n mukaisesti. 46 sek. Työllistymisen edistämisestä ja työmarkkinalaitoksista annetun lain 1 momentin 2 kohdan mukaan poistot ei kirjata kuluiksi. Tällainen yli 10 000 zlotya arvoinen ja kokonaan tuella rahoitettu käyttöomaisuus tulee kirjata käyttöomaisuusrekisteriin ja tehdä poistot KŚT:n perusteella hyväksytyn poistomenetelmän mukaisesti - kuitenkin laskennallisten poistojen poistot. ei voida kirjata kuluksi.

Yhteenvetona on todettava, että työvoimatoimiston pykälän 2 momentin mukaan myönnetystä avusta rahoitetut kulut. 46 sek. Työllisyyden edistämisestä ja työmarkkinainstituutioista annetun lain 1 momentin 2 momentti voi olla verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja. Poikkeuksena ovat käyttöomaisuuden poistot, jotka eivät ole vähennyskelpoisia. Siksi on tärkeää hyväksyä tietty osto, jonka arvo on enintään 10 000 PLN. Tietyn laitteen hyväksyminen käyttöomaisuushyödykkeeksi merkitsee sitä, että poistot eivät kirjata kuluksi, jolloin verohyötyjä on pienempi.

Oikeusperusta:

  • 20. huhtikuuta 2004 annettu laki työllisyyden edistämisestä ja työmarkkinainstituutioista;

  • Laki, annettu 26. heinäkuuta 1991, henkilökohtaisesta tuloverosta (Lakilehti 2019, kohta 1387, sellaisena kuin se on muutettuna).