Yksityishenkilön kiinteistön myynti ja arvonlisävero

Palveluvero

Kiinteistöjä myyvät maksua vastaan ​​ammattiyrittäjien lisäksi myös luonnolliset henkilöt, jotka eivät harjoita liiketoimintaa. On huomattava, että tietyissä olosuhteissa tällainen kiinteistöjen myynti saattaa kiinnostaa myös arvonlisäveroa. Tässä artikkelissa kerromme, milloin yksityishenkilöstä tulee arvonlisäverolain mukainen elinkeinonharjoittaja.

Arvonlisäveron maksajan määritelmä

Pääasia on selvittää, kuka on arvonlisäverovelvollinen. Kuten luemme Art. 15 sek. Arvonlisäverolain 1 §:n mukaan verovelvollisia ovat oikeushenkilöt, oikeushenkilöllisyyttä vailla olevat organisaatioyksiköt ja itsenäistä taloudellista toimintaa harjoittavat luonnolliset henkilöt, jotka on tarkoitettu 2, riippumatta tällaisen toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Art. 15 sek. Mainitun lain 2 §:n mukaan taloudellinen toiminta kattaa kaiken tuottajien, kauppiaiden tai palveluntarjoajien, mukaan lukien luonnonvaroja hankkivat yhteisöt ja maanviljelijät, toiminnan sekä freelance-toiminnan. Taloudellinen toiminta sisältää erityisesti toiminnan, joka koostuu tavaroiden tai aineettomien hyödykkeiden jatkuvasta käytöstä kaupallisiin tarkoituksiin.

Yllä olevan määritelmän valossa tietyn henkilön arvonlisäverovelvolliseksi katsomiseksi ei tarvitse olla rekisteröitynyt CEIDG:hen. Objektiiviset olosuhteet ovat ratkaisevia, mikä tarkoittaa, että juuri kaupallisia ominaisuuksia omaava toiminta muodostaa perustan sille, että myyntiä voidaan pitää arvonlisäveron alaisena.

Arvonlisäveron perusteella verovelvollisen aseman voi saada myös luonnollinen henkilö, joka myy yksityistä omaisuutta, mukaan lukien kiinteistöt.

Kiinteistön myynti ja kriteerit myynnin katsomiselle taloudellisena toimintana

Edellä esitetyn valossa herää kysymys, mitä kriteerejä tulee noudattaa arvioitaessa tiettyä myyntiä - onko se arvonlisäveron laskentaperuste vai onko se sen soveltamisalan ulkopuolella. Emme valitettavasti löydä arvonlisäverolaista mitään vihjeitä. Voimme vain viitata olemassa olevaan oikeuskäytäntöön, jota hallitsee oikea teesi, jonka mukaan yksityisen omaisuuden myynti, joka tapahtuu tavanomaisessa omistusoikeuksien hoidossa, ei sinänsä ole taloudellista toimintaa eikä näin ollen ole verotettavaa. .

Toisaalta, jos myynti on samanlainen kuin kiinteistöalan ammattimainen kauppa ja myyjä harjoittaa useita aktiivisia toimintoja ja harjoittaa lisärahoitusta ja -toimintoja tällaisen vastikkeellisen myynnin puitteissa, tämä kauppa voidaan luokitella arvonlisäverovelvolliseksi.

Tämän kannan vahvistaa Verohallinnon johtajan 4. maaliskuuta 2019 antama tulkinta 0111-KDIB3-2.4012.791.2018.2.MGO: "Näin ollen jos luonnollinen henkilö myy henkilökohtaisen omaisuutensa ja tätä toimintaa harjoitetaan satunnaisesti eikä sen tarkoituksena ole tehdä siitä pysyvää, se ei tarkoita pykälässä tarkoitettua liiketoimintaa. 15 sek. arvonlisäverolain 2 §.

Jos myyjän toiminnasta kiinteistöjen myynnissä ei ole viitteitä, mikä olisi verrattavissa tämäntyyppistä kauppaa ammattimaisesti harjoittavien yksiköiden toimintaan - kiinteistön myynti ei ole arvonlisäveron alaista kaupallista toimintaa, vaan yksityisomaisuuden hallinnassa”.

Arvonlisäveron piiriin ei kuulu kiinteistöjen myynti, joka on yksityisomaisuuden tavanomaista hallintaa. Arvonlisäverolla saa verottaa vain sellaista toimintaa, joka on ammatillista ja elinkeinonharjoittajan ammattitoimintaa muistuttavaa.

On syytä selittää, mitkä olosuhteet - veroviranomaisten ja hallintotuomioistuinten mielestä - ovat ratkaisevia edellä mainitun erottelun yhteydessä. Myöskään tässä tapauksessa ei ole laissa säädettyä säännöstä, joka velvoittaisi viittaamaan saatavilla oleviin tuomioihin. Esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden tuomiosta 6.7.2018, I FSK 1986/16, voimme lukea: "Se, toimiiko tietty rakennustontteja myyvä luonnollinen henkilö kaupallista liiketoimintaa harjoittavana verovelvollisena (kauppiaana), edellyttää sen toteamista, että hänen toimintansa tällä alalla on ammatillista (ammattimaista) muotoa, mikä ilmenee tämän henkilön tällaisena toiminnana kiinteistökauppojen ala , joka voi viitata sen toiminnan organisoituneeseen muotoon (esim. maan osto kehittämistä varten, sen infrastruktuuri, sisäisten teiden erottaminen, tonttien myymiseksi toteutetut markkinointitoimet, tavanomaisia ​​mainosmuotoja pidemmälle menevä, päätöksen saaminen maan kehittämisen (kehittämisen) ehdoista tai hakemuksesta myytävän alueen aluekehityssuunnitelman laatimiseksi, harjoittaa liiketoimintaa kehittämispalveluiden tai muiden vastaavien luonteisten palvelujen alalla). Samanaikaisesti tämän tyyppinen "kaupallinen" toiminta on ilmaistava edellä mainittujen olosuhteiden järjestyksellä, eikä vain sillä tosiasialla, että yksittäinen näistä olosuhteista on tapahtunut.”.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Näin ollen tosiasiat, jotka voivat viitata luonnollisen henkilön harjoittamiseen kiinteistökaupan alalla, keskittyvät sellaisiin olosuhteisiin kuin: kehittämiseen tarkoitetun maan hankinta; hänen aseistuksensa; sisäisten teiden erottaminen; markkinointitoimet, jotka toteutetaan tonttien myymiseksi ja jotka ylittävät tavanomaisen mainonnan; päätöksen saaminen maanrakennusolosuhteista; hakemus aluekehityssuunnitelman kehittämiseksi; kehityspalvelujen kaltaisten palvelujen tarjoaminen. On kuitenkin korostettava, että analyysi kattaa kaikki verovelvollisen suorittamat toimet. Yhden toiminnan esiintyminen (esim. itse kehittämisehtojen hakeminen) ei voi olla taloudellisen toiminnan automaattisesti määrittävä ratkaiseva kriteeri.

Mielenkiintoista on, että kriteerinä verovelvollisen tietyn toiminnan luokittelussa arvonlisäverovelvolliseksi ei ole kiinteistöjen myyntitapahtumien lukumäärä eikä koko.

Ei voida antaa tiukkoja sääntöjä yksityisen omaisuuden tavanomaisessa hoidossa tapahtuvan myynnin ja elinkeinonharjoittajan toiminnan erottamiseksi toisistaan. Kutakin tapausta tulisi tarkastella tapauskohtaisesti arvioimalla myyntiin liittyvät erityiset tosiasialliset olosuhteet. Arvioidaan aina koko toiminnan tosiasiat, ei yksittäisiä tapahtumia.

Yhteenvetoon siirryttäessä on huomattava, että on tilanteita, joissa sellaisen henkilön kiinteistön myyntiä, jolla ei ole virallisesti rekisteröityä yritystä, käsitellään taloudellisena toimintana. Tämän toiminnan lakisääteinen määritelmä perustuu objektiivisiin kriteereihin. Laki ei myöskään sisällä säännöksiä, jotka voisivat antaa viitteitä siitä, miten yksityisen omaisuuden tavanomaisessa hoidossa tapahtuva myynti voidaan erottaa vastikkeellisesta myynnistä taloudellisen toiminnan harjoittamista osoittavilla ehdoilla. Vaikka annetuista tuomioista ja tulkinnoista löytyy useita kriteerejä, ei pidä unohtaa, että jokainen tapaus analysoidaan erikseen. Näissä olosuhteissa paras ja samalla turvallisin ratkaisu näyttää olevan hakea yksittäistä tulkintaa tietyssä tapauksessa.