Tilojen myynti kalustoineen ja arvonlisäverokannan kanssa

Palveluvero

Kiinteistökauppa on yksi talouden perusaloja. Lähes jokainen yrittäjä käyttää kiinteistöjä liiketoiminnassaan. Usein kiinteistöjä myydään myös varusteineen sisällä. Mitä tulee itse kiinteistön myyntiin, arvonlisäverokannan määrittämisessä ei yleensä ole suuria ongelmia, jonkin verran epäilyksiä herää laitekomponenttien osalta. Alla esittelemme tavan ratkaista tilojen ja laitteiden myyntiongelma.

Laitteiden sitoutumisaste tiloihin

Asian selventäminen siitä, sovelletaanko tilojen ja kaluston myyntiin yhtenäistä arvonlisäverokantaa vai erillistä tilojen ja kalusteille erillistä arvonlisäverokantaa, riippuu kyseisen laitteiston kytkentäasteesta. kiinteistön kanssa. Kyse on monimutkaisten etujen käsitteestä. Ensinnäkin on korostettava, että jokaista verotettavaa toimintaa on käsiteltävä erillisenä ja itsenäisenä. Jos etuja on tietty joukko, veroseuraamuksia olisi sovellettava jokaiseen toimintaan. Kaupassa on kuitenkin sellaisia ​​liiketoimia, joissa kaksi tai useampi verovelvollisen harjoittama toiminta liittyy niin läheisesti toisiinsa, että ne luovat objektiivisesti vain yhden jakamattoman taloudellisen tapahtuman, jonka erottaminen olisi keinotekoista. Oikeuskäytännön perusteella erotetaan tiettyjä elementtejä, joiden on oltava läsnä, jotta tiettyä palvelua voidaan pitää kokonaisvaltaisena.

Edellä olevan kannan vahvisti myös korkein hallinto-oikeus 1.4.2015 antamassaan tuomiossa I FSK 2134/13, jossa se ilmoitti, että "jokaista liiketoimea tulee yleensä pitää erillisenä ja itsenäisenä, eikä yhdestä suorituksesta koostuvaa liiketoimia saa taloudellisesta näkökulmasta keinotekoisesti erottaa, jotta arvonlisäveron toimivuus ei heikkene. veronmaksaja tarjoaa asiakkaalle useita erillisiä pääedut tai yksi palvelu, jolloin yksi palvelu syntyy, kun vähintään kaksi verovelvollisen asiakkaalle suorittamaa elementtiä tai vähintään kaksi toimintaa liittyvät toisiinsa niin läheisesti, että ne muodostavat objektiivisesti vain yhden erottamattoman taloudellisen palvelun, jonka erottaminen olisi keinotekoista.

Edellä esitetyn valossa, jos laitteisto on kiinteästi liitetty tiloihin, on tarpeen - monimutkaisten palvelujen käsitteen mukaisesti - soveltaa yhtenäistä arvonlisäverokantaa koko liiketoimeen. Kiinteistöön pysyvästi liittyvällä kalustolla tulee ymmärtää sisäänrakennetut huonekalut, kattovalaisimet, sisäänrakennetut peilit, sisäänrakennettu liesi jne.

Pääasiallinen toiminta tässä tapauksessa on tilojen myynti. Kuvattu laitteisto muodostaa epäilemättä taloudellisesti yhden kokonaisuuden asunnon kanssa, jonka erottaminen olisi keinotekoista. Tällaisten tilojen myyntiä olisi verotettava kiinteistön luovutukseen sovellettavan verokannan mukaan. Näin ollen, jos kyseessä on sosiaalisen asuntojärjestelmän piiriin kuuluva kiinteistö, luovutusta verotetaan 8 %:n arvonlisäverokannan mukaan. Muiden tilojen myyntiin sovelletaan arvonlisäveroa 23 %.

Tilojen myynti varusteineen - esimerkkejä

Esimerkki 1.

Yrittäjä päätti myydä sosiaalisen asuntoohjelman piiriin kuuluvat tilat. Ravintolassa on sisäänrakennetut keittiökalusteet. Koko kiinteistön ja kaluston myyntiä verotetaan 8 %:n arvonlisäverolla.

Tilanne on täysin erilainen, jos laitteiden elementit eivät ole pysyvästi ja toiminnallisesti yhdistetty tiettyyn tilaan. Tilanteessa, jossa puhutaan esimerkiksi vapaasti seisovista huonekaluista, jääkaapista tai pesukoneesta, niiden erottaminen kiinteistöstä ei varmasti ole keinotekoista tai luonnotonta. Tässä tapauksessa voit myös käyttää siviililain säännöksiä puhumalla asioiden komponenteista. Asian olennainen osa on nyt kaikkea, mitä ei voida irrottaa siitä vahingoittamatta tai olennaisesti muuttamatta kokonaisuutta tai vahingoittamatta tai olennaisesti muuttamatta irrotettua esinettä.

Esitetyn määritelmän yhteydessä vapaasti seisovien laitteiden irrottaminen tiloista ei ole toimintaa, joka vahingoittaa omaisuutta tai muuttaa olennaisesti kokonaisuutta. Näin ollen tässä tapauksessa monimutkaisen suorituskyvyn käsitettä ei voida soveltaa. Tilojen myyntiä kalustoineen ei voida pitää yhtenä tavarantoimituksena. Tässä tilanteessa olisi erotettava kaksi liiketoimea ja sovellettava asianmukaisia ​​verokantoja - yksi tilojen luovutuksiin ja toinen laitteiden luovutuksiin.

Toisaalta siviililain kuulumista koskevia säännöksiä voidaan kutsua irrallisiksi tavaroiksi. Lakisääteisen määritelmän mukaan omaisuus on irtainta tavaraa, jota tarvitaan toisen esineen (päätavaran) käyttämiseksi sen käyttötarkoituksen mukaisesti, jos ne ovat sen kanssa tätä tarkoitusta vastaavassa todellisessa suhteessa. Kuuluminen ei menetä tätä luonnetta väliaikaisesti riistämällä siltä todellisen yhteyden pääasiaan. Pääasiallisen ja siihen kuuluvan välillä on vain toiminnallinen suhde. Ei siis ole läheistä fyysistä sidettä, joka saa asian osaksi toista asiaa. Kuuluvuussuhteessa on kaksi erillistä subjektiivista omistusoikeutta - pääasiaan ja apuoikeuteen. Siksi liittyminen voi olla spontaanin kierron kohteena, kun taas komponenttiosa ei välttämättä ole erillisen toimituksen kohteena.

Voimme löytää vahvistusta muun muassa yllä olevalle väitöskirjalle Korkeimman hallinto-oikeuden 1.12.2010 antamassa tuomiossa tiedostoviite. I FSK 2067/09, jossa tuomioistuin totesi seuraavaa: "Kalusteet ja kodinkoneet sekä audio/videolaitteet ovat juridisesti katsottuna irtainta omaisuutta, jolla voidaan käydä kauppaa erikseen, eikä pelkkä asuinrakennuksen (asunnon) kalustaminen niillä voi päättää komponentiksi tulemista. , koska niiden tulee olla pysyvästi kytkettyjä ja siten, että niitä ei olisi mahdollista irrottaa pääasiasta (asunnosta) vahingoittamatta tai olennaisesti muuttamatta kokonaisuutta tai vahingoittamatta tai merkittävästi muuttamatta irrotettua kohdetta".

Esimerkki 2.

Yrittäjä päätti myydä sosiaalisen asuntoohjelman piiriin kuuluvat tilat. Tiloissa on kodinkoneet ja audio/videolaitteet. Yllä oleva tarkoittaa, että kiinteistön myyntiin sovelletaan 8 %:n arvonlisäverokantaa, kun taas kaluston luovutukseen verovelvollinen soveltaa peruskantaa eli 23 % arvonlisäveroa.