Vuokrauksen ja asumisen ero - vaikutukset PIT:ssä ja ALV:ssa

Palveluvero

Vaikka vuokra ja asunto voivat olla puhekielessä synonyymejä, verolain mukaisella vuokrauksen ja asunnon välisellä erolla on erilaisia ​​seurauksia. Yritämme selittää näiden käsitteiden erot sekä PIT:n että ALV:n osalta alla olevassa artikkelissa.

Ero vuokrauksen ja asumisen välillä - määritelmät

Siviililaissa voimme löytää määritelmän siitä, mitä vuokrasopimus tarkalleen ottaen on. Art. Siviililain 659 §:n mukaan vuokranantaja sitoutuu antamaan vuokralaisen käyttöön kiinteistön määräajaksi tai määräämättömäksi ajaksi ja vuokralainen sitoutuu maksamaan vuokranantajalle sovitun vuokran. Valitettavasti asunnon määritelmää ei löydy mistään säädöksestä.

Molemmissa tapauksissa toiminnan kohteena on kiinteistö, ja veroviranomaisen mukaan näiden käsitteiden ero liittyy siihen tarkoitukseen ja ajanjaksoon, joksi kiinteistö luovutetaan toiselle omistajan käyttöön. Kannattaa viitata 4. syyskuuta 2015 annettuun ministerineuvoston asetukseen verotuksessa sovellettavasta Puolan tuotteiden ja palveluiden luokittelusta (PKWiU).

Kohdan L "Kiinteistömarkkinapalveluun liittyvät palvelut" selityksissä todettiin, että se kattaa mm. omien tai vuokrattujen kiinteistöjen vuokraus- ja hallintapalvelut. Tämä jakso ei kuitenkaan kata majoituspalveluita hotelleissa, loma-asunnoissa, vierashuoneiden vuokraamista, leirintäalueita, leirintäalueita ja muita lyhytaikaisia ​​majoitusliikkeitä ja majoitusta.

Osa I "Majoitus- ja ruokailupalveluihin liittyvät palvelut" puolestaan ​​sisältää muun muassa:

  • hotellien, motellien, majatalojen, wellness-keskusten ja muiden hotellipalvelujen tarjoamat majoitus- ja oheispalvelut,
  • nuorisohostellien ja -mökkien tai -mökkien tarjoamat palvelut,
  • sellaisten loma-asuntojen tarjoamat palvelut, joihin vierailla on oikeus yhteiskäyttöön määrätyn ajan vuodessa,
  • leirintäalueiden ja asuntovaunupuistojen, mukaan lukien asuntovaunupuistot, tarjoamat palvelut,
  • tilapäinen tai pitkäaikaisen majoituksen opiskelija-asunnoissa, täysihoitoloissa ja koulujen asuntoloissa, työntekijöiden hotelleissa, kerrostaloissa.

Tämän jakson perusteluissa on todettu, että matkailu- ja lyhytaikaista majoitusta tarjoavat majoitusliikkeet tarjoavat majoitusta päivittäin tai viikoittain. Tämä jakso ei kata asunnon vuokrausta pidemmäksi ajaksi, yleensä kuukausi- tai vuositasolla.

Siksi, jos omaisuus luovutetaan tietylle henkilölle asumis- ja asumistarpeiden tyydyttämiseksi, olemme yhteydessä vuokrasopimukseen. Muuten, kun tarkoitus on vain tilapäinen oleskelu, voidaan puhua majoituksesta. Kiinteistöjen vuokraus kattaa verooikeudellisesti pidempiä kuukausi- tai vuosisykliin liittyviä ja asumiskäyttöön liittyviä jaksoja, kun taas majoitus tarkoittaa päivä- ja viikkojaksoa ja liittyy matkailuun, vapaa-aikaan tai liiketoimintaan.

PIT-lain mukaiset erot

Tuloverotuksen keskeinen kysymys on sopivan verotusmuodon valinta. Yleisesti tiedossa olevasta yksityisestä vuokrauksesta, jota ei harjoiteta osana elinkeinotoimintaa, voidaan verottaa yleisillä ehdoilla tai kertakorvauksella tuloista 8,5 %.

Pätevätkö samat säännöt majoitukseen? On syytä muistaa Bydgoszczin verokamarin johtajan tulkinta 13. tammikuuta 2017, nro 0461-ITPB1.4511.980.2016.1.AK:

"Yllä olevaan viitaten on syytä pitää mielessä, että kiinteistöjen vuokraaminen lyhytaikaiseen oleskeluun, ns. Lyhytaikainen vuokraus on itse asiassa sarja syklisiä, määräajoin toistuvia, organisoituja ja jatkuvia toimintoja, jotka toteutetaan kaupallisiin tarkoituksiin, toisin sanoen suoritetaan taloudellisen toiminnan määritelmästä johtuvalla tavalla. Tästä syystä kiinteistöjen vuokraamisesta - lyhytaikaiseen oleskeluun liittyvinä palveluina - saadut tulot tulee hakijan sisällyttää pykälässä tarkoitettuun tulolähteeseen. 10 sek. Tuloverolain 1 momentin 3 momentin mukaan ja verotetaan tälle tulolähteelle säädetyllä tavalla. Yllä oleva seikka merkitsee myös sitä, että hakijalla ei ole oikeutta soveltaa kiinteistöjen vuokrauspalveluista saatuihin tuloihin kertasuoritusta, joka on 8,5 % tuloista, mikä on, kuten jo todettiin, vain vuokrasopimustuloille. tehty taloudellisen toiminnan ulkopuolella”.

Tästä syystä asumistuloa ei voida luokitella yksityiseksi vuokraksi, mikä tässä tapauksessa sulkee pois 8,5 %:n mukaisen kiinteän muodon valinnan. Asumistulot luokitellaan tuloverotuksessa ei-maatalousalan tuloiksi. Tämä tarkoittaa, että verovelvollinen voi tältä osin valita yleiset säännöt, kiinteän veron tai kiinteän 17 %:n verokannan, jota sovelletaan lyhytaikaisista majoituspalveluista saatuihin tuloihin (Tasalain 12 §:n 1 momentin 2 kohdan e alakohta). Verokantalaki). [Alert-info ] Vuokra voi olla tuloveron yhteydessä yleisten periaatteiden mukaan verotettava liiketoiminnasta erillinen tulonlähde tai kertakorvaus 8,5 %. Toisaalta majoitus on aina tuloa muusta kuin maataloustoiminnasta, mikä tarkoittaa, että pätevät yleiset säännöt 19 %:n tasaverosta tai 17 %:n rekisteröidystä kiinteästä verosta [Alert-info]

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

ALV-lain mukaiset erot

Arvonlisäverolain sisältöön siirryttäessä on ensinnäkin huomioitava, että asumiseen tarkoitettujen kiinteistöjen vuokrauksen muodossa olevat palvelut ovat täysin arvonlisäverottomia. Art. 43 sek. Arvonlisäverolain 1 36 momentin mukaan asuinluonteisen kiinteistön tai kiinteistön osan vuokraamiseen tai vuokraamiseen omaan lukuun, yksinomaan asumiseen liittyvät palvelut ovat verovapaita. Art. 43 sek. ALV-lain 20 §:n mukaan objektiivinen vapautus ei koske kohdassa lueteltuja palveluja Lain liitteen 3 163 kohta.

Kohdan alla on mainittava, että Lain liitteen 3 "Luettelo tavaroista ja palveluista 8 %:lla verotetuista palveluista" 163 §:ssä on majoituspalveluita, jotka on luokiteltu Puolan tuote- ja palveluluokituksen (PKWiU) tunnuksella 55.

Edellä esitetyn valossa on korostettava, että asuntovuokraus on verovapaata ja lyhytaikaisiksi oletetut majoituspalvelut ovat 8 prosentin alennettua arvonlisäverokantaa.

Tämän vahvistaa Verohallinnon johtajan tulkinta 10.12.2018, nro 0112-KDIL1-2.4012.679.2018.1.PG:

”Tässä kohtaa kannattaa viitata itse ”majoituksen” käsitteeseen. Koska sitä ei ole määritelty laissa, sen merkitystä määritettäessä on otettava huomioon kielellinen tulkinta. Puolan kielen PWN-sanakirjan mukaan "majoittaa" tarkoittaa "jollekin tilapäisen asuinpaikan osoittamista". Toisaalta "asua" tarkoittaa "asua jossain väliaikaisesti".

Esitettyä tapauskuvausta ja viitattuja säännöksiä analysoitaessa on siis todettava, että koska Hakija tarjoaa majoituspalveluita, jotka Hakija on luokitellut PKWiU 55 -kohtaan, niin kohta perusteella Lain liitteen 3 163 mukaan näistä palveluista sovelletaan 8 %:n alennettua arvonlisäverokantaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että arvonlisäverokanta, jota hakijan tulee soveltaa PKWiU 55 -luokitukseen kuuluvan lyhytaikaisen asunnon vuokraamiseen, on 8%. "[

Vuokraus ja majoitus ovat tavara- ja palveluveron alaisia ​​palveluita. Pitkäaikaisen asunnon vuokraaminen on kuitenkin täysin verotonta, mutta majoituspalvelut on verotettava 8 %:n arvonlisäverolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että verooikeudellisesti vuokraamista ei voi rinnastaa majoitukseen. Nämä ovat kaksi erillistä käsitettä, jotka liittyvät eri tavalla kiinteistön käyttötarkoitukseen. Siksi on pidettävä mielessä, että veroseuraamukset vaihtelevat sen mukaan, olemmeko yhteydessä vuokra- tai asuntoon.