Työsuhteeksi kirjataan työntekijän saatava yrittäjäksi ryhtymisen jälkeen

Palvelus

Työsopimuksen tekemiseen liittyy monia erilaisia ​​työntekijän oikeuksia. Todellisuudessa palkatut työntekijät kuitenkin harjoittavat toimintaansa siviilioikeudellisten sopimusten (provisio tai työ) tai itsenäisen ammatinharjoittamisen (B2B-sopimus) perusteella. Mutta entä jos tietyllä työsuhteella on piirteitä, kuten työsuhde? Mihin vaatimuksiin työntekijät sitten ovat oikeutettuja?

Mitä on itsenäinen ammatinharjoittaja?

Itsenäinen ammatinharjoittaja on toinen termi oman yrityksen pyörittämiselle. Tietystä henkilöstä tulee tällöin yrittäjä, jolla on lukuisia hallinnollisia ja oikeudellisia velvoitteita. Yhä useammat Puolassa työskentelevät ihmiset päättävät perustaa oman yrityksen, vaikka he todella työskentelevät jonkun muun palveluksessa. Syynä tähän tilanteeseen ovat paremmat palkkaehdot. Yrittäjä voi laskea korkeampaan palkkaan kuin samassa työsuhteessa toimiessaan.

Yrittäjän kanssa liikesuhteessa pysyminen on potentiaaliselle työnantajalle erittäin kannattavaa. Ensinnäkin hänen ei tarvitse maksaa sosiaali- ja sairausvakuutusmaksuja palkatun henkilön puolesta (itsenäinen ammatinharjoittaja tekee sen itse). Toiseksi sitä eivät sido työlain määräykset, jotka antavat työntekijöille monelta osin useita oikeuksia, jotka liittyvät mm. vanhemmuuden, palkallisen loman tai laittoman irtisanomisen varalta. Kolmanneksi, jos haluat vaihtaa työntekijää B2B-sopimuksella, voit helposti irtisanoa olemassa olevan sopimuksen, usein ilman, että sinun tarvitsee maksaa siitä lisäkorvausta.

Itsenäinen ammatinharjoittaminen on valitettavasti paljon pahempaa työssäkäyvälle. Korkeammasta palkasta huolimatta hän menettää useita työlain tarjoamia oikeuksia. Tilannetta on kuitenkin mahdollista muuttaa, varsinkin jos tuomioistuin tunnustaa liikesuhteen työsuhteeksi eikä B2B-sopimukseksi.

Mikä on työsuhde?

Työsuhde syntyy aina, kun työsopimus solmitaan. Jos työntekijää sitoo jokin muu sopimus (esim. toimeksianto, työsopimus, B2B-sopimus), työsuhdetta ei teoriassa voi olla. Tässä tilanteessa työnantajaa eivät sido suoraan työlainsäädännöstä johtuvat velvoitteet.

Työntekijän tekemän sopimuksen nimi ei kuitenkaan ole ainoa tekijä, joka määrää, onko kyseessä työsuhde tietyssä tilanteessa. Itse asiassa se on hyvin marginaalinen. Epäselvissä tapauksissa tarkastellaan joka kerta tietyn sopimuksen sisältöä ja tapaa, jolla osapuolten väliset ammatilliset suhteet on muotoiltu. Itse asiassa on siis mahdollista, että olemassa olevaa B2B-sopimusta pidetään työsuhteena eikä itsenäisenä ammatinharjoittajana. Tällöin tehtäviään suorittavalla henkilöllä on täysi oikeus vaatia, että häntä pidetään työlain säännösten mukaisena työntekijänä. Näin ollen hän voi nauttia myös tämän lain takaamista oikeuksista myös siltä ajalta, jona hän on jo työskennellyt.

Työlain 22 § 1-12 §
Työsuhteen solmimalla työntekijä sitoutuu suorittamaan tietyntyyppistä työtä työnantajalle ja hänen alaisuudessaan sekä työnantajan määräämässä paikassa ja aikana ja työnantaja - palkkaamaan työntekijän palkkaa vastaan.
Työsuhde edellä mainituin ehdoin on työsuhteeseen perustuvaa työskentelyä riippumatta osapuolten tekemän sopimuksen nimestä.
Työsopimusta ei saa korvata siviilioikeudellisella sopimuksella yllä määriteltyjä työehtoja noudattaen.

Kuten Szczecinin muutoksenhakutuomioistuin 28. huhtikuuta 2020 antamassaan tuomiossa (asiakirjan viitenumero III AUa 6/20) perustellusti huomautti, sosiaalivakuutuksen nimikkeen muodostavan työsuhteen järjestäminen ja toimeenpano osapuolet eivät ratkaise sitä oikein. muodollinen työsopimuksen solmiminen, palkan maksaminen, vakuutukseen liittyminen ja vakuutusmaksun maksaminen, läsnäololistan allekirjoittaminen tai sitten työtodistuksen antaminen, mutta sopimuksen tosiasiallinen täyttäminen sen sisällön mukaisesti ja sille tyypillisin ehdoin. tämä oikeussuhde. On huomattava, että myös työsopimuksen tekemisen perusteena on perusteltu taloudellinen tarve. Työnantajan taloudellinen tarve määrää työntekijöiden työllistymisen.

Itsenäisen ammatinharjoittamisen tunnustaminen työsuhteeksi

Siviilioikeudellisen suhteen tunnustaminen työsuhteeksi itsenäisen ammatinharjoittamisen tapauksessa on laillisesti sallittua. Tätä varten B2B-sopimuksen mukaisia ​​tehtäviä hoitavan henkilön on nostettava kanne toimivaltaiseen tuomioistuimeen työsuhteen olemassaolon toteamiseksi. Vaatimus on esitettävä käräjäoikeudelle, joka on toimivaltainen työnantajan asuin- tai kotipaikan (tai siellä, missä työtä tehtiin, tehdään tai aiottiin tehdä) toimivaltaiselle tuomioistuimelle.

Jos tuomioistuin tunnustaa, että kyseessä oli työsuhde eikä muu siviilioikeudellinen suhde, työntekijä saa useita työlain säännösten takaamia oikeuksia. Tämä koskee myös tilannetta, jossa tällainen henkilö ei enää täytä velvoitteitaan määrättyä työnantajaa kohtaan.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Itsenäisen ammatinharjoittamisen työsuhteeksi tunnustamisen vaikutukset

Jos työsuhteen tosiasiallinen olemassaolo todetaan, työnantajan on ensin maksettava asianomaisesta henkilöstä kaikki maksamattomat sosiaali- ja sairausvakuutusmaksut. Huomaa, että tällä hetkellä tällaisten maksujen suorittamisen vanhentumisaika on 5 vuotta ja se lasketaan niiden erääntymispäivästä.

Työnantaja ei kuitenkaan suorita maksuja ZUS:lle ja NFZ:lle kokonaisuudessaan, koska osan niistä rahoittaa työntekijä itse (vähennetty hänen palkastaan). Itse asiassa työnantaja voi näin ollen vaatia työntekijältä osan tällaisten maksujen arvosta maksamista.

Maksuvelvollisuus päivitetään sopimuksen tekopäivästä, jonka tuomioistuin arvioi työsuhteen perustamisen perusteeksi. Tästä hetkestä lähtien työntekijällä on myös kaikki työlain takaamat oikeudet.

Työntekijän vaatimukset työsuhteen tunnustamisen yhteydessä

Työntekijällä, joka on vahvistettu suorittaneensa työsuhteen mukaiset tehtävänsä, on oikeus vaatia:

  • täyspalkkaisen vuosiloman sekä muiden vapaan myöntäminen hänelle, jos hänellä on ollut mahdollisuus käyttää niitä aikaisemmin (esim. sairausloma, erityisloma, lastenhoito, vanhempainvapaa) - mikäli tämä ei ole mahdollista, työntekijä on oikeutettu saamaan rahavastikkeen käyttämättömästä lomasta;
  • ylityökorvauksen maksaminen, korvaus maksamatta jääneestä palkasta, jos saatu palkka ei vastannut työsopimusten täyttämisen aikana suoritettavan työn vähimmäispalkkiota eikä työsuhteen olemassaoloa ole vielä todettu;
  • korvaukset työtapaturman tai ammattitaudin sattumisesta - edellyttäen, että ne olivat erääntyneet tehdystä sopimuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisen ajalta;
  • asianmukaisen työtodistuksen myöntäminen - jos työsopimus työnantajan kanssa on jo päättynyt;
  • irtisanomisajan tunnustaminen (ja rahavastikkeen maksaminen tältä ajalta) tai olemassa olevan sopimuksen irtisanomisen peruuttaminen, kun henkilöä ei tuolloin voitu irtisanoa (koskee pääasiassa esieläkeiässä olevia työntekijöitä ja raskaana olevia naisia) .

Muista, että työsuhde-etuuksia voi hakea osana samaa prosessia, joka määrittää työsuhteen olemassaolon. Kantajan tulee siksi liittää kanteeseen asianmukaiset hakemukset, jotta se säästäisi aikaa ja ei jatkossa avaisi erillistä oikeudenkäyntiä.

Työntekijän vaateisiin sovelletaan 3 tai 10 vuoden vanhentumisaikaa (lasketaan pääsääntöisesti vaatimuksen perusteena olevan tapahtuman hetkestä). Jos työsuhteen olemassaolo on todettu tuomiolla, vanhentumisaika alkaa kulua siitä päivästä, jona tuomio tulee lainvoimaiseksi.

Yhteenveto

Jos todetaan, että yrittäjänä oli tosiasiallisesti työsuhteessa tehtyä työtä, työntekijällä on oikeus saada kaikki työoikeuden periaatteista johtuvat vaatimukset työnantajaa kohtaan. Sillä ei ole väliä, onko työntekijä edelleen yrityksen palveluksessa. Edellä mainitut saamiset liittyvät ensisijaisesti erääntyneiden sosiaali- ja sairausvakuutusmaksujen maksamiseen, erääntyneiden vapaapäivien myöntämiseen tai asianmukaisten rahavarojen maksamiseen, palkan korotukseen (erityisesti ylityöstä). Edellä mainittuja vaatimuksia työntekijä voi esittää sekä työsuhteen olemassaolon toteamisprosessin aikana että erillisessä menettelyssä.