Vuokratilojen peruskorjaus ja tulot ilmaisista eduista

Verkkosivusto

Yrittäjät käyttävät toimintansa aikana tiloja, jotka eivät kuulu heille. Niitä käytetään mm. lainasopimuksen perusteella. Kiinteistölainauksessa ongelmallinen kysymys on ilmaisista eduista saatavan tulon syntyminen siinä tapauksessa, että käyttäjä suorittaa vuokratilojen peruskorjauksen.

Mikä on lainasopimus?

Lainasopimus kuuluu nimettyjen sopimusten luokkaan. Sitä säätelevät artiklan säännökset. Siviililain 710-719. Lainaus on sopimus, jolla lainanantaja sitoutuu antamaan saajalle määräajaksi tai toistaiseksi maksutta käyttöönsä tähän tarkoitukseen luovutetun esineen.

Tämän sopimuksen kohteena voi siis olla sekä irtainta että kiinteää omaisuutta. On tärkeää, että lainasopimus todella täyttää maksuttomuusvaatimuksen. Esineen käyttöön ottaja on velvollinen vastaamaan tavanomaisista esineen ylläpitokustannuksista. Jos sen sijaan tavaran käyttöön ottava henkilö ylittää tämän rajan, tätä toimintaa käsitellään jonkun muun asioiden hoitamisena ilman toimeksiantoa.

Lainasopimus voidaan tehdä missä tahansa muodossa (suullinen, kirjallinen tai jopa implisiittinen). Sen kestolla ei myöskään ole aikarajaa. Se kuuluu todellisten sopimusten luokkaan. Siksi sen johtopäätös riippuu tavaran todellisesta toimituksesta.

Käytössä olevan esineen tulee olla käyttökelpoinen. Jos hänellä on puutteita, lainanantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka hän on aiheuttanut vastaanottajalle jättämällä ilmoittamatta virheistä. Tätä sääntöä ei sovelleta, kun virheen ottava osapuoli on helposti havaittavissa.

Käytön jälkeen vastaanottaja on velvollinen palauttamaan sen omistajalle vahingoittumattomana. Jos kuluminen on kuitenkin aiheutunut asianmukaisesta käytöstä, se ei ole vastuussa.

Vastaanottaja on vastuussa tavaroiden vahingossa tapahtuvasta katoamisesta tai vahingoittumisesta, jos:

  • käyttää sitä tavalla, joka on ristiriidassa sopimuksen, ominaisuuksien tai käyttötarkoituksen kanssa,

  • luovuttaa tavarat kolmannelle osapuolelle ilman sopimukseen perustuvaa lupaa tai olosuhteiden pakosta.

Vastuun lisäehtona on, että esine ei katoaisi tai vahingoittuisi, jos näitä olosuhteita ei olisi olemassa.

Lainanantaja voi määritellä sopimuksessa tavaroiden käyttötavan. Jos hän ei tee sitä, vastaanottaja voi käyttää sitä sen ominaisuuksiin ja tarkoitukseen sopivalla tavalla.

Ilmaiset edut ja vuokratilojen remontti

Tulot ovat erityisesti saatua rahaa, rahallisia arvoja, mukaan lukien valuuttakurssierot.

Tuloihin sisältyy myös vastikkeetta tai osittain maksua vastaan ​​saatujen tavaroiden tai oikeuksien arvo sekä muiden vastikkeetta tai osittain maksettujen etujen arvo.

Maksuttomaksi etuudeksi tulisi siis katsoa kaikki ne oikeudelliset ja taloudelliset tapahtumat, jotka johtavat vastikkeelliseen, eli ei liity kustannuksiin tai muuhun vastaavaan, näiden henkilöiden omaisuuteen, jolla on erityinen taloudellinen ulottuvuus.

Korkein hallinto-oikeus totesi 12.12.2008 antamassaan tuomiossa (tiedoston viitenumero II FSK 1361/07), että maksuton palvelu kattaa kaikki taloudelliset ilmiöt ja oikeustapahtumat, jotka johtavat etujen saamiseen toisen tahon kustannuksella, tai kaikki nämä oikeudelliset seikat. sekä oikeushenkilöiden toiminnassa tapahtuvat taloudelliset tapahtumat, joiden vaikutus on maksuton, eli ei liity kustannuksiin tai muuhun vastaavaan, jotka vaikuttavat tämän henkilön omaisuuteen erityisellä taloudellisella tai taloudellisella ulottuvuudella.

Mielestämme tilanteessa, jossa vuokratilojen peruskorjaus on tehty vapaaehtoisesti, käyttöönottoon ja toimintaansa mukautuvassa tilanteessa, lainanantajalle ei kerry tuloja ilmaisista eduista. Tämän kannan vahvisti Verohallinnon johtaja 9.8.2017 antamassaan yksittäispäätöksessä, tiedostoviite. 0111-KDIB2-3.4011.70.2017.1.KK, josta voimme lukea:

"(...) että kunnostuksen suorittaminen käyttäjän toimesta vuokra-asunnossa käytettäväksi ei tuota tuloa hakijalle. Edun syntymisestä ei voida puhua tilanteessa, jossa vuokrarakennuksen käyttäjä on tehnyt peruskorjauksen ilman hakijan suostumusta. On vaikea olettaa, että ilman käyttäjän tekemää remonttia hakija olisi päättänyt toteuttaa sen itse ja sille aiheutuisi kuluja, sillä kuten hän itse esittää, remonttihuoneet eivät vaatineet (...)".

Ei tuloja

Tulot eivät kuitenkaan tule saajalle, jos vastikkeetta antava henkilö on perintö- ja lahjoitusverosäännösten mukaisesti veroryhmään I tai II luokiteltu henkilö. Siksi, jos lainanantaja on vastaanottajalle:

  • puoliso, jälkeläinen (lapsi, pojanpoika, lapsenlapsenpoika jne.), ylenevä (vanhempi, isoisä tai isoäiti, isoisä tai isoäiti jne.), poikapuoli, vävy, miniä , sisarus, isäpuoli, äitipuoli, toinen appivanhemmista (veroryhmä I) tai

  • sisarusten jälkeläiset, toinen vanhemmista 'sisarukset, jälkeläiset tai puolisolapset, toisen sisaruksista tai tämän puolison sisaruksista puoliso, puolisoiden sisarusten puoliso, muiden jälkeläisten puoliso (veroryhmä) II)

- silloin käyttäjä ei määritä tuloa verotuksessa.

Huomioi, että edellä mainittu vapautus koskee myös yrittäjiä, kuten veroviranomaiset ovat vahvistaneet. Varsovan verokamarin johtaja esitti tällaisen kannan 14. elokuuta 2007 päivätyssä kirjeessä nro. IPPB1 / 415-1 / 07-2 / ES, jossa luemme:

"(...) Lainsäätäjä asettaa elinkeinotoiminnan tarpeisiin käytettävien esineiden lainaussopimuksen mukaisen ilmaislainauksen tulojen ilmoittamisen riippuvaiseksi tämäntyyppisen sopimuksen tekevien henkilöiden välisestä sukulaisuudesta. Edellä mainitut määräykset huomioon ottaen ja esitetty tulevaisuuden tila on todettava, että sinun ja vanhempiesi välisestä lainasopimuksesta johtuvat maksuttomat edut eli henkilöt, joiden sukulaisuus kuuluu veroryhmään I, ovat verovapaita. verotuksesta (...)".

Vuokrattujen tilojen inventointikulut

Toisaalta vuokratilojen peruskorjausta hyödyntäville ja sen kustannukset katsotaan investoinneiksi ulkomaiseen käyttöomaisuuteen. Tällaista investointia ei kirjata suoraan kuluksi, ja se tulee käsitellä sijoituksena kolmannen osapuolen omaisuuteen ja tehdä poistot.

Gdańskin verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan tulkinnassa 14. marraskuuta 2007, viite nro. BI / 4117-0007 / 07 / IS, josta voimme lukea:

"(...) Käsittelemme nykytilanteessa verovelvollisen taloudellisen toiminnan aloittamista edeltävien sopeutustöiden toteuttamista, jotka koostuvat omaisuuden (tilan) mukauttamisesta käytettäväksi muuhun kuin siihen tarkoitukseen, johon se oli alun perin tarkoitettu (asumiseen) eikä veronmaksaja käyttänyt (kuluttanut). Veronmaksaja muutti toimitiloihinsa sopeuttavia tiloja taloudellisen toiminnan tarpeisiin mukauttavilla töillä "asumisesta" "liiketilaksi", jossa liiketoimintaa harjoitetaan, ja muutti siten käyttötarkoitustaan. Lisäksi veronmaksaja ei käyttänyt "ulkomaisen käyttöomaisuuden" muodostavia tiloja ennen hänelle aiheutuneita kuluja.

Kun otetaan huomioon tosiasiallinen ja oikeudellinen asema, veronmaksajalle vuokratiloista aiheutuneet kulut (yli 3 500 zlotya verovuonna) eivät ole verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja. Ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehtävien sijoitusten tulonhankintakustannukset ovat 1 §:ssä tarkoitettujen periaatteiden mukaiset poistot. Henkilön tuloverolain 22a–22n § (26. syyskuuta 1991 annetun lain 22 §:n 8 momentti) (...) ”.