Korvaus velkojien perintäkuluista maksuviivästyksestä

Palvelus

Jos velallinen maksaa pysyvästi viiveellä, voiko velkoja periä häneltä lisäkuluja? Voiko se vaatia velalliselta korvausta velkojilleen aiheutuneista perintäkuluista?

Voimassa olevien säännösten mukaan siitä lähtien, kun velkoja on saanut oikeuden periä sopimussaatavan viivästyskorkoa, hänellä on oikeus saada ns. pysyvä korvaus.

Oikeus laskuttaa lakisääteistä korkoa

Korvauksen vaatimisen edellytyksenä on oikeus periä lakisääteinen viivästyskorko. Art. 7 sek. Liiketoimien liiallisten viivästysten torjumisesta annetun lain 1 §:n mukaan nimenomaan sellaisissa liiketoimissa - lukuun ottamatta liiketoimia, joissa velallinen on julkinen yhteisö - velkojalla on ilman haastetta oikeus lakisääteiseen viivästyskorkoon liiketoimen, ellei osapuolet ovat sopineet korkeammasta korosta käteismaksun eräpäivästä maksupäivään, jos seuraavat ehdot täyttyvät kumulatiivisesti:

  1. velkoja on täyttänyt suorituksensa;

  2. velkoja ei ole saanut maksua sopimuksessa määrätyssä ajassa.

Toisaalta kaupallisissa toimissa, joissa velallinen on julkinen yhteisö, velkojalla on ilman haastetta oikeus saada lakisääteinen viivästyskorko maksun eräpäivästä maksupäivään, jos seuraavat ehdot täyttyvät yhdessä:

  1. velkoja on täyttänyt suorituksensa;

  2. velkoja ei ole saanut maksua sopimuksessa määrätyssä ajassa.

Perintäkulujen korvaus

Korvausta koskevat määräykset joulukuun 2019 loppuun asti voimassa olleessa sanamuodossa sisältyivät pykälän 1 momenttiin. Liiketoimien liiallisten viivästysten torjumisesta annetun lain 10 §. Tähän asti se oli kiinteä 40 euroa, joka erääntyi jokaisesta maksamattomasta saatavasta tai sen osasta, jos sellainen osa oli sopimuksessa erotettu. Tämä määrä on laskettava Puolan keskuspankin ilmoittaman keskimääräisen valuuttakurssin mukaan sitä kuukautta edeltävän kuukauden viimeisenä päivänä, jonka aikana rahaetuus tuli maksettavaksi.

Mahdollisuus vaatia kiinteää korvausta perintäkuluista ei ole koskaan ollut riippuvainen siitä, että velkojalle aiheutuu vahinkoa, joka johtuu velvoitteen laiminlyönnistä ajallaan, ja tämä on ilmaistava selvästi, koska tällaiset väitteet löytyy usein kanteluista. Korvaus on kiinteämääräinen korvaus perintäkuluista.

1.1.2020 voimaan tulleen liiketoimien liiallisten viivästysten torjumista koskevan lain muutoksen myötä korvauksen määrä eriytettiin haetun etuuden suuruuden mukaan. Hyväksytyssä muutoksessa erotetaan kolme kattoa. Näin ollen 1 artiklan uuden sanamuodon mukaan 10 sek. Edellä mainitun lain 1 §:n 1 momentin mukaan velkojalla on korko-oikeuden syntymispäivästä alkaen velallajalta ilman haastetta saada korvaus saatavien perinnästä aiheutuneista kuluista, jotka vastaavat:

  1. 40 euroa - kun rahaetuuden arvo ei ylitä 5 000 zlotya;

  2. 70 euroa - kun rahaetuuden arvo on suurempi kuin 5 000 zlotya mutta pienempi kuin 50 000 zlotya;

  3. 100 euroa - kun rahaetuuden arvo on 50 000 zlotya tai suurempi.

Esimerkki:

Velallinen, joka on osakeyhtiö hän ei maksanut kahdesta laskusta toiselle pääomayhtiölle kuuluvia summia: 3 900 zlotya ja toista 5 100 zlotya hän on velkaa yhteensä 9 000 zlotya. Ensimmäinen maksupäivä oli 1.6.2020 ja toinen maksupäivä vielä joulukuu 2019. Onko velkojalla oikeus saada korvausta perintäkuluista? Jos on, kuinka paljon?

Siirtymämääräysten mukaisesti 1999/2004 3 momentissa tarkoitettu korvaus maksetaan. 10 sek. 1 §:llä muutetun lain. 10, joka tuli erääntymään 1.1.2020 jälkeen, 4 §:n säännökset. 10 sek. §:llä muutetun lain 1 ja 1 a §. 10, sellaisena kuin se on muutettuna uudella lailla. Tämä tarkoittaa, että esitetyissä tosiseikoissa, joissa on todettu, että kauppa tapahtui vuonna 2019. ja yhden laskun maksuaika putosi vuonna 2019, on todettava, että velallisella on oikeus periä itseltään korvauskulut kustakin laskusta, mutta kahdella eri korolla.

Lasku 3 900 euroa erääntyy vuonna 2019 ja korvausprosentti on siis 40 euroa. 5 100 zlotyn suuruinen lasku erääntyi vuonna 2020, joten velkojan maksuviivästyksistä aiheutuneiden saatavien perintäkulujen korvaus on 70 euroa.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Lainmuutoksessa säädetään, että korvausvaatimusta ei voida myydä, eli se ei voi olla luovutuksen tai myynnin kohteena. Korvausten kertymisen mahdollisuus johtaa epätasapainoon pääsaamisen ja satunnaisen saatavan, joka on korvaus, suhde.

Usein korvauksen määrä voi olla sama tai joskus jopa suurempi kuin pääoman summa, joten lainsäätäjä ehdotti korvausvaatimuksen markkinoitavuuden poistamista. Säännös, jonka mukaan velkojalla on korvauksen määrän lisäksi oikeus saada kohtuullisessa määrin korvaus myös näiden määrien ylittävistä perintäkuluista, säilyi ennallaan. Velallinen voi vaatia 40 euron suuruisia summia, jotka ylittävät kulujen/velan perintäkulujen määrän, tällainen vaatimus erääntyy välittömästi sen jälkeen, kun velallista on vaadittu suorittamaan siviililain perussäännösten mukaisesti (455 §). siviililain mukaisesti).

Siviililain 455 §:ssä säädetään, että jos suoritusajankohtaa ei ole määritelty tai se ei johdu velvoitteen luonteesta, suoritus on suoritettava välittömästi sen jälkeen, kun velallista on kehotettu suorittamaan. Toisaalta palvelun suorittaminen oikeaan aikaan, esimerkiksi kutsussa mainittuun aikaan, mahdollistaa sen johtopäätöksen, että velvollisuus on tältä osin täytetty asianmukaisesti. Mikäli velallinen laiminlyö maksun asetetussa maksuajassa, hänen on otettava huomioon kielteiset seuraukset. Tämä koskee esimerkiksi koronmaksuvelvollisuutta tai vahingonkorvausvastuuta.

Oikeusperusta:

  • taide. 7 sek. 1, art. 8 sek. 1, kaupallisten toimien liiallisten viivästysten torjumisesta 8. maaliskuuta 2013 annetun lain 10 §:n 1–4 momentti (Lakilehti 2019.118, ts.);

  • taide. 23. huhtikuuta 1964 annetun siviililain (Journal of Law 2019.1145, s.o.) 455 §.