Perintäkulujen korvaus

Palveluliiketoiminta

Perintäkulujen korvaamisessa tulee ottaa huomioon lain sosioekonominen tarkoitus. Tämä on yksi maksuviivästysten torjuntakeinoista, joista säädetään 8. maaliskuuta 2013 annetussa laissa kaupallisten liiketoimien maksuajoista. Tätä lakia on muutettu 1.1.2016. Mikä vaikutus lainmuutoksella oli perintäkulujen korvaamiseen?

Perintäkulujen korvaus

Kaupallisten liiketoimien maksuehdoista annetun lain säännösten mukaan eli 1999/2006 1 momentin mukaan. 10 sek. 1, velkojalla on oikeus saada 40 euron suuruinen kertakorvaus perintäkuluista (tämä summa muunnetaan Puolan zlotyiksi kuukautta edeltävän kuukauden viimeisen työpäivän valuuttakurssin mukaan. jolloin rahaetuus erääntyi).

Velkojalla on oikeus saada velallisen takaisinperinnän kustannuksista korvaus 40 euroa (muunnettu zlotyiksi) korkooikeuden syntymispäivästä alkaen, mutta velallista ei tarvitse etukäteen vaatia takaisinmaksua. Tilanne ei aiheuta epäilyksiä, mutta korkeimman oikeuden äskettäisessä tuomiossa tuomioistuin tulkitsi yksityiskohtaisesti säännöstä perintäkulujen korvaamisesta.

Asiaa tutkinut korkein oikeus (viitenumero III CZP 94/15) antoi erittäin tärkeän, yrittäjille erittäin tärkeän ratkaisun. Edellä mainitun päätöksen sisällön mukaan kaupallisen kaupan maksuehdoista annetussa laissa (Lakilehti 2013, kohta 403) säännelty 40 euron suuruinen saamisten takaisinperintäkulujen korvaus. velkojalle ilman tarvetta osoittaa näiden kulujen syntymistä.

Kuten tuomioistuin on korostanut, tämä säädöksen säännös, joka on vaikutukseltaan varsin tiukka, ei kuitenkaan voi olla väline velkojien käsissä olevien oikeuksien väärinkäyttöön, kuten artiklan 1 kohdan mukaan. Siviililain 5 §:n mukaan "Et saa käyttää oikeuttasi siten, että se olisi vastoin tämän oikeuden sosioekonomista tarkoitusta tai sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteita. Tällaista oikeudenhaltijan toimintaa tai laiminlyöntiä ei pidetä lain käyttämisenä, eikä se hyödytä suojaa."

Korkein oikeus korosti päätöksessään, että 40 euron korvauksen laskeminen ei voi olla hyvän tavan vastainen käytäntö, joten on syytä olettaa, että vaikka vaatimus mainitusta 40 eurosta syntyy periaatteessa 2006-2003 annetussa tuomiossa asetettujen maksumääräaikojen päättyessä. sopimusta, sitä ei tapahdu aina eikä ehdoitta.

Useiden velallisten velkoja yhdelle velkojalle

Toinen erittäin tärkeä huomioitava seikka on se, kun velallisella on useita velkoja velkojalle. Tällaisessa tilanteessa herää kysymys, kuinka kulut laskutetaan?

No, artikkelin sanamuodosta käy ilmi, että 40 euron suuruinen vaatimus johtuu kaupallisen tapahtuman maksuviivästyksistä. Eli kirjaimellisesti 40 euron vaateen pitäisi liittyä vain yhteen kauppatapahtumaan. Korkein oikeus ratkaisi asian pitäen asiaa epäselvänä. Tuomioistuimen mukaan jos velat ovat eri lähteitä, on syytä olettaa, että jokaiseen velkaan voidaan lisätä 40 euroa, ja jos yhdestä oikeussuhteesta syntyy useita velkoja, velkojat voivat vaatia yksittäisiä laskuja tai käsitellä asiaa kokonaisuutena.

Yhteenvetona voidaan todeta, että 40 euron määrää laskettaessa on muistettava, että tällaista kertakorvausta ei voida laskea sosiaalisen rinnakkaiselon säännöistä erillään. Sen saamiseksi velkojan ei kuitenkaan tarvitse osoittaa, että hänelle on aiheutunut saatavien perintään liittyviä kuluja.