Uudelleenlaskutus epätyypillisiä, vaikeasti tulkittavia tuotteita ja palveluita

Verkkosivusto

Jälleenlaskutustoiminta aiheuttaa paljon ongelmia sekä yrittäjille että kirjanpitäjille johtuen tarpeesta antaa lisäkirjanpitoasiakirjoja ja uudelleenlaskun oikea kirjaaminen kirjanpitoon. Uudelleenlaskutukseen liittyy lukuisia kysymyksiä, mikä pitäisi olla uudelleenlaskussa verokanta, voidaanko "jälleenmyytyyn" tavaraan/palveluun lisätä marginaaleja ja lisäkustannuksia verovelvollisuuden syntyessä? Vaikka tilojen vuokraamiseen liittyvien yleishyödyllisten (sähkö, kaasu) uudelleenlaskutuskysymystä on tietyssä mielessä selvennetty lukuisilla verotulkinnoilla ja hallintotuomioistuimilla, niin tavaroiden, kuten polttoaineen, alkoholin tai uudelleenlaskutuksen yhteydessä saattaa syntyä epäilyksiä. -laskutuspalvelut, esim. hotellipalvelut.

Mitä on uudelleenlaskutus? Jälleenlaskutuksen hakemisen ehdot

Uudelleenlaskutus ei ole uusi verolakiin ilmestynyt instituutio. Vaikka se on yleinen ilmiö, lainsäätäjä ei ole toistaiseksi ottanut käyttöön oikeudellista määritelmää tälle termille.

Ei kuitenkaan voida sanoa, etteikö uudelleenlaskutusta olisi säännelty lainsäätäjän toimesta. Art. 8 sek. Arvonlisäverolain 2a §:n mukaan, jos verovelvollinen, joka toimii omasta puolestaan, mutta kolmannen lukuun, osallistuu palvelujen tuottamiseen, oletetaan, että verovelvollinen on itse vastaanottanut ja tarjonnut nämä palvelut.

Yllä olevaa kuvaa alla oleva kaavio:

Käytännössä uudelleenlaskutus tarkoittaa sitä, että veronmaksaja, joka ostaa tavaran/palvelun omiin nimiinsä, mutta kolmannelle osapuolelle, toimii välittäjänä myyjän ja todellisen ja lopullisen vastaanottajan välillä.

Uudelleenlaskutuksen päätarkoituksena on heijastaa todellista taloudellista tapahtumaa (tavaroiden/palvelujen jälleenmyynti) ja sen oikeaa (luotettavaa) dokumentointia.

Ei saa unohtaa, että uudelleenlasku on vain vakiolasku, jonka tulee sisältää kaikki 1999/2003 säännökset. 106e kohta. arvonlisäverolain 1 §.

Jälleenmyyntilaskun tulee sisältää jälleenmyytyjen tavaroiden/palvelujen arvo ja niille sopivat hinnat, jotka ovat samat kuin myyjältä saadussa arvonlisäverolaskussa, riippumatta siitä, onko verovelvollinen (välittäjä) valtuutettu tarjoamaan tällaisia ​​palveluita tai myymään näitä tavaroita. Tämän vahvistaa Varsovan korkeimman hallinto-oikeuden tuomio 25. lokakuuta 2012, I FSK 65/12:

uudelleenlaskutus, jonka pääasiallisena tarkoituksena on tietyn palvelun kustannusten uudelleenlaskuttaminen sen todelliselle edunsaajalle (esim. vuokrauspalveluiden tapauksessa käyttökustannusten siirto vuokraajalta vuokraajalle), on siten veronmaksajan suorittama uudelleenlasku tälle edunsaajalle, joka dokumentoi verovelvollisen lausunnon samasta palvelusta, jonka hän sai. Palvelujen uudelleenlaskutus voidaan siis määritellä arvonlisäverovelvollisen kolmannen osapuolen avulla suorittaman palvelun laskutukseksi. Sillä on siis arvonlisäveron kannalta samat vaikutukset kuin palvelujen tarjoamisella. Tästä johtuen uudelleenlaskuttavan yhteisön tulee soveltaa uudelleenlaskutettuihin etuihin uudelleen laskutettujen etujen verotussääntöjä, joko verokannan tai laskun päiväyksen osalta (uudelleenlaskutus - joka on itse asiassa lasku). uudelleenlaskutusyksikön uudelleenlaskuttujen palvelujen todelliselle edunsaajalle).

Gliwicen läänin hallinto-oikeus ilmaisi samanlaisen kannan 4.11.2016 antamassaan tuomiossa, III SA / Gl 879/14:

Jälleenlaskutuksen käytön ehtona on muun muassa, että palvelu on ennallaan ja siihen sovelletaan samaa verokantaa tai verovapautusta kuin myyjän lähettämässä laskussa.

Edellä mainitut tuomiot ovat keskeisiä siltä osin kuin on kyse mahdollisuudesta laskuttaa uudelleen tietyt tuotteet tai palvelut, joiden kauppa Puolassa edellyttää lupaa (esim. polttoaine, alkoholi). Ne osoittavat, että sellaisten tavaroiden tai palvelujen jälleenmyyntiin uudelleenlaskutusehdoin, joiden liikevaihto on mahdollista vain toimiluvan saaneella yksiköllä (edellä olevassa kaaviossa myyjä), alkuperäisellä vastaanottajalla ei tarvitse olla lupaa. (toimilupa) myydäkseen sen todelliselle vastaanottajalle tavaran tai palvelun.

Lisäksi veronmaksaja (välittäjä) ei voi lisätä lisälaskuun lisäkustannuksia ja marginaaliaan. Tämä johtuu uudelleenlaskutuksen olemuksesta. Uudelleenlaskutettavaa tavaraa tai palvelua ei voida käsitellä etukäteen, eli ne eivät voi olla osa lopputuotetta tai tarjottua palvelua, eivätkä välittäjä voi siten käyttää niitä liiketoimintansa tarkoituksiin. Tavaran tai palvelun alkuperäinen ostaja (veronmaksaja/välittäjä) on velvollinen (jos hän päättää jälleenmyynnistä osana uudelleenlaskutusta) myymään tavaran tai palvelun täysin ennallaan ja kauppahintaan.

Ihanteellinen ratkaisu uudelleenlaskutuksen alalla on ennakkosääntely mahdollisuudesta uudelleenlaskuttaa tavaroita tai palveluita välittäjän ja lopullisen vastaanottajan välillä siviilioikeudellisen sopimuksen avulla. Tällaista velvoitetta ei tosin laki edellytä, mutta liiketoimien varmuuden vuoksi on järkevää säännellä yrittäjien välisiä suhteita uudelleenlaskutusta koskevien sopimusehtojen muodossa. Se on tärkeä, koska se toimii todisteena mahdollisen oikeudenkäynnin aikana ja muodostaa lisäksi vakuuden veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen yhteydessä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että uudelleenlaskuttaminen edellyttää useita olosuhteita, kuten:

  • uudelleenlaskutuksen kohteena on oltava liiketoimissa saatavilla ja hyväksytyt tavarat/palvelut,
  • tavaroiden/palvelujen jälleenmyynti tapahtuu ostohinnalla (ilman lisäkustannuksia ja marginaalia), samalla verokannalla,
  • tavaraa/palvelua käyttää todellinen vastaanottaja.

Polttoaineen uudelleenlaskutus

Polttoaineen uudelleenlaskutukseen liittyvät asiat selviävät parhaiten polttoainekorttien esimerkistä.

Esimerkki 1.

Yritys W. harjoittaa liiketoimintaa autovuokrauksen alalla. Palvelussaan se tarjoaa itse auton käyttömahdollisuuden lisäksi palvelua autoon kiinnitettävinä polttoainekortteina, jotka ovat huoltoasemia ylläpitävien yritysten (polttoainekauppalupa) myöntämiä. Polttoainekortilla vuokralainen voi ostaa polttoainetta ilman käteistä huoltoasemalta. Huoltoasema laatii W:lle kerran kuukaudessa arvonlisäverolaskun polttoaineen arvosta, jonka kaikki vuokralaiset ovat ostaneet autoihin kiinnitetyillä polttoainekorteilla. Yritys W. myöntää vuokraajalle auton (asiakkaan):

  • ALV-lasku, joka kattaa ajoneuvon vuokraan liittyvät kulut,
  • polttoaineen jälkilasku (summa riippuu käytetyn polttoaineen määrästä).

W. ei lisää lisäkustannuksia tai marginaalia jälleenmyydyn polttoaineen arvoon. Voiko se laskuttaa polttoainetta asiakkaalle uudelleen laskuttamalla? (esimerkki, joka on laadittu Katowicen verokamarin johtajan yksilöllisen tulkinnan perusteella 27. marraskuuta 2007, IBPP2 / 443-82 / 07 / EJ, tunnustettu oikeaksi).

Tässä tapauksessa on huomioitava, että yritys W. ostaa polttoainetta huoltoasemilta, jonka se sitten myy edelleen asiakkailleen - todellisille polttoaineen vastaanottajille, jotka käyttävät sitä omiin tarpeisiinsa (autolla). Tällainen toiminta on yhdenmukainen artiklan sisällön kanssa. 8 sek. arvonlisäverolain 2a. Polttoaineen osto ei sisälly autonvuokraustoimintaan. Se on erillinen palvelu, joka on uudelleenlaskutuksen perusteella selvitettävä lisäpalvelu. W.-yhtiö ei lisää marginaalia jälleenmyymäänsä polttoaineeseen - se myy polttoaineen edelleen ostohinnalla ja samalla verokannalla. Polttoaine ei ole yrityksen prosessoimaa, vaan polttoaineen todellinen saaja on auton vuokraaja. Näin ollen kaikki edellä mainitussa säännöksessä tarkoitetut vaatimukset polttoaineen jälleenmyynnin tunnustamiseksi uudelleenlaskutettavaksi toiminnaksi. Varsovan korkeimman hallinto-oikeuden tuomio 25. lokakuuta 2012, I FSK 65/12.

Jälleenlaskutus alkoholista, hotellipalveluista

Kuten polttoaineen tapauksessa, alkoholin jälleenmyynti on mahdollista laskuttaa uudelleen. Tässä tapauksessa Varsovan korkeimman hallinto-oikeuden 25. lokakuuta 2012 antamassa tuomiossa I FSK 65/12 määritellyt vaatimukset on myös täytettävä. Alkuperäisen ostajan ostama alkoholi tulee myydä edelleen todelliselle vastaanottajalle muuttumattomana ja myyjän laatimassa arvonlisäverolaskussa ilmoitetulla kauppahinnalla. Lisäksi on sovellettava samaa verokantaa. Alkuperäinen ostaja, joka aikoo jälleenmyydä alkoholin osana jälleenlaskutusta, ei saa käsitellä alkoholia, vaan jälleenmyytävän tavaran henkilöllisyys on säilytettävä. Alkuperäinen ostaja ei voi lisätä laskussa ilmoitetun hinnan lisäksi marginaalia tai muita lisäkustannuksia (hän ​​ei voi tehdä voittoa tällä tavalla).

Samanlainen tilanne on myös hotellipalveluiden uudelleenlaskutuksessa.

Tärkeä!

Arvonlisäverovelvollisen tulee kiinnittää huomiota useisiin seikkoihin uudelleenlaskutuksessa. Joillakin yhteisöillä (myyjillä) on oikeus soveltaa alennettua arvonlisäverokantaa tai jopa vapautua myymiinsä tavaroihin tai palveluihin. Tässä tilanteessa on syytä muistaa, että alkuperäinen ostaja ei aina voi hyödyntää alennettua verokantaa tai vapautusta, joten alkuperäisen ostajan tekemässä laskussa on oltava oikea hinta, muuten kuin myyjän laatimasta ALV-laskusta - verotus on yleisten sääntöjen mukainen.

Lisäksi palvelun suorituspaikalla tai tavaran ostopaikalla on myös merkitystä. Jos tavarat tai palvelut on ostettu Puolassa ja siihen on sovellettu asianmukaista arvonlisäverokantaa, ja jälleenmyynti tapahtuu Puolan ulkopuolella sijaitsevalle taholle (todellinen ostaja), verokantaa ja -määrää ei voida sisällyttää arvonlisäveroon.