Tulot vastikkeellisista eduista ja työntekijöiden asumisesta

Palveluvero

Usein työnantaja delegoi työntekijät osana suoritettua työtä suorittamaan toimintaa muualla tai ulkomailla. Tässä tapauksessa työnantaja vastaa työntekijöiden majoitus- ja kuljetuskustannuksista.Tästä syystä on epäilyksiä siitä, pitäisikö työntekijän todistaa tulonsa maksamattomista etuuksista ja onko työnantajalla velvollisuus periä tuloveron ennakko. Selitämme tämän ongelman seuraavassa artikkelissa.

Tulot vastikkeettomista eduista - kun niitä tapahtuu

Ongelma koskee artiklan sisällön oikeaa tulkintaa. 12 sek. PIT-lain 1 pykälän mukaan tulot palvelussuhteesta, työsuhteesta, kotitehtävistä ja osuustoiminnallisesta työsuhteesta ovat kaikenlaisia ​​rahasuorituksia ja luontoisetujen tai niitä vastaavien maksujen rahallista arvoa riippumatta näiden maksujen rahoituslähteestä. ja etuudet, erityisesti: peruspalkat, ylityökorvaukset, erilaiset korvaukset, palkkiot, käyttämättömän loman vastineet ja muut määrät riippumatta siitä, onko niiden määrä etukäteen määritetty, sekä työntekijälle maksetut rahaetuudet, kuten sekä muiden maksamattomien tai osittain maksettujen etuuksien arvo.

Tästä johtuen työntekijälle veronalaista tuloa ei ole vain saatu palkka, vaan myös vastikkeetta saadut tulot. Esimerkki ilmaisesta etuudesta voi olla työntekijän majoituksen tai kuljetuksen tarjoaminen.

Ei tuloja, jos etuus on työnantajan edun mukaista

Vaikka veroviranomaiset esittivät alun perin verovelvollisille kielteisen tulkinnan säännöksistä, hallintotuomioistuimet kehittivät nopeasti melko yhtenäisen oikeuskäytännön. Tähän vaikutti merkittävästi perustuslakituomioistuimen 8. heinäkuuta 2014 antama tuomio K 7/13, jossa tuomarit käsittelivät ilmaisten etuuksien aihetta. Tuomion perusteluista voidaan lukea, että palkkioetuus on ymmärrettävä työntekijän saamana omaisuushyötynä, jonka arvo on yksilöllisesti määritelty. Lisäksi tuomioistuin huomautti, että työntekijän tulot voivat sisältää vain sellaisia ​​etuja, jotka saavutettiin hänen suostumuksellaan ja hänen edunsa mukaisesti (eikä työnantajan edun mukaisesti) ja jotka ovat tuoneet hänelle etua omaisuuden lisäämisen tai kulujen välttämisen muodossa. Tämä etu on mitattavissa ja kohdistetaan yksittäiselle työntekijälle.

Näin ollen tilanteessa, jossa työntekijän kuljetus ja majoitus tapahtuu ulkomaan työskentelytarpeen vuoksi, ei voida puhua etuuden suorittamisesta työntekijän edun mukaisesti. Tällaiset kulut syntyvät yksinomaan työnantajan harjoittaman taloudellisen toiminnan tarkoituksiin eivätkä hyödytä työntekijää itse, jolloin vastikkeetta ei saada tuloa.

Hallintotuomioistuimet ovat tuomioissaan toistuvasti todenneet, että työnantajan velvollisuutena on varmistaa pääsy työpaikalle, joka sijaitsee huomattavan etäisyyden päässä työnantajan toimipaikasta, sekä työntekijän asuinpaikasta. Työnantaja, ei työntekijä, hyötyy taloudellisesti. Lisäksi on korostettava, että työntekijällä ei ole vapautta hallita ja määrätä tästä etuudesta, ja hän käyttää sitä vain tiettyyn tarkoitukseen eli työntekijätehtäviensä suorittamiseen.

Korkein hallinto-oikeus päätyi vastaavaan johtopäätökseen 9.8.2016 antamassaan tuomiossa II FSK 1970/14, jonka perusteluista voidaan lukea:

Sekä työnantajan majoituksen tarjoaminen työntekijälle että kuljetus etätyöpaikalle, erityisesti rakennus- ja kokoonpanopalveluissa - palvelee vain työntekijän velvoitteen täyttämistä - työntekijällä ei ole vapautta hallita ja määrätä tästä etuudesta, ja käyttää sitä vain tiettyyn tavoitteeseen - työntekijätehtävien suorittamiseen.

(...) asumiskustannukset, työoloihin sopivan sosiaalisen perustan luominen sekä matkat tiettyyn ja muuttuvaan paikkaan rakennustyömaan sijainnista riippuen ovat ensisijaisesti työnantajan kustannuksia, jotka aiheutuvat hänen eduistaan. hänen liiketoiminnastaan, ei ja työntekijän edun mukaisesti. Näin ollen riippumatta lainsäätäjän 11 ​​artiklan 1 kohdassa hyväksymästä asetuksesta. 21 sek. 1 kohta 16 u.p.d.o.f., joka rajoittaa verovapautta vain ruokavalioon ja muihin maksuihin työntekijän työmatkan ajalta, ei ole tämän tyyppinen tuloetuus, joka määritellään muiden ilmaisten etuuksien arvoksi.

On siis todettava, että sekä majoitus- että matkakulut tiettyyn ja muuttuvaan paikkaan työpaikan tarpeista riippuen ovat ensisijaisesti työnantajan kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet hänen eduistaan ​​ja jotka johtuvat hänen liiketoiminnastaan, eikä työntekijän edun mukaisesti.. Tämä tarkoittaa sitä, että työntekijälle tarjotun majoituksen ja työmatkan arvo ei muodosta hänelle ilmaisista eduista johtuvia lisäetuja ja sen seurauksena ilmaisista eduista ei tule tuloa. Työnantajalla ei siis ole velvollisuutta periä tuloveron ennakkoa.

Lopuksi on syytä huomauttaa, että työnantajan menot työntekijöiden kuljetuksiin ja majoittumiseen ulkomailla ovat verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja, koska ne liittyvät selvästi yritystoimintaan ja palvelevat suoraan tulonhankintaa.

Esimerkki 1.

Rakennusalan yritystä hoitava työnantaja lähetti työntekijänsä töihin Saksaan. Hän tarjosi heille kuljetuksen ja majoituksen heidän työnsä ajaksi. Tällöin kulu liittyy yksinomaan työnantajan etuun, jolloin työntekijöille ei synny veronalaista tuloa vastikkeellisista eduista. Työnantajalle aiheutuneiden kulujen arvo on sen verotuksessa vähennyskelpoinen kustannus.