Kiinteistön siirto puolisoiden välillä ja arvonlisävero

Palveluvero

Monissa tapauksissa kiinteistö siirtyy yksityisomaisuudesta liiketoimintaan liittyvään omaisuuteen. Yllä oleva koskee yleensä puolisoiden yhteisomistuksessa olevaa omaisuutta. Monissa tapauksissa sekä aviomies että vaimo pyörittävät liiketoimintaa ja siirtyvät toisilleen. Tällaisissa tilanteissa veronmaksajat pohtivat, pitäisikö tällaiset siirrot olla arvonlisäveron alaisia. Vastaamme, omaisuuden siirto puolisoiden välillä.

Kiinteistöyhteisö

Aluksi on syytä selventää, että puolisoiden osalta yhteisomaisuus syntyy lain perusteella. Art. Perhe- ja holhouslain 31 §:n 1 momentin mukaan puolisoiden välille syntyy avioliiton solmimishetkellä lain nojalla yhteistä omaisuutta, mukaan lukien omaisuus, jonka molemmat puolisot tai toinen puolisoista on hankkinut sen voimassaoloaikana (se on heidän yhteisomaisuuttaan) . Avioliitto muodostui yhteisyhteisöksi, jolle on ominaista se, että puolisoilla ei ole sen keston aikana tiettyjä osuuksia yhteisestä omaisuudesta, he eivät voi määrätä osakkeista eivätkä he voi vaatia avioliiton kattaman omaisuuden jakamista. lakisääteinen yhteisö. Tämä yhteisyys on yhteistä omaisuutta, eli se kattaa koko omistusoikeuden, kuten omaisuuden ja muut esineoikeudet tai saatavat.

Yhteisomaisuuden kestosta huolimatta kummallakin puolisolla on oikeus sekä jakaa että määrätä koko yhteisomaisuus sekä yhteisomaisuuden yksittäisten osien osalta. Tämä johtuu siitä, että avioliitto ei ole itsenäinen ja itsenäinen kokonaisuus, joka käyttää omia oikeuksiaan tämän omaisuuden tiettyihin tai kaikkiin osiin. Koko omaisuuden määräämiseen ja hoitoon oikeutettuja tahoja ovat aina aviovarallisuusyhteisön muodostavat puolisot.

Taloudellisen toiminnan käsite arvonlisäveron merkityksessä

Tietyn yhteisön tunnustaminen arvonlisäverovelvolliseksi liittyy läheisesti harjoitettuun liiketoimintaan. Jotta tietty yhteisö voidaan katsoa arvonlisäveron maksajaksi, sen on harjoitettava arvonlisäverolain mukaista taloudellista toimintaa. Taloudellisen toiminnan määritelmä löytyy art. 15 sek. 2 § arvonlisäverolaki - jäljempänä arvonlisäverolaki. Tämän säännöksen mukaan taloudellisella toiminnalla tarkoitetaan kaikkea tuottajien, kauppiaiden tai palveluntarjoajien toimintaa, mukaan lukien luonnonvarojen harvestajat ja maanviljelijät, sekä freelancerien toimintaa. Lisäksi taloudelliseen toimintaan kuuluu myös tavaroiden tai aineettomien hyödykkeiden jatkuva käyttö kaupallisiin tarkoituksiin, esimerkiksi vuokraamiseen. Edellä esitetyn perusteella arvonlisäverolain mukainen taloudellisen toiminnan määritelmä on hyvin laaja. Tärkeää on, että yhteisön toiminnan tunnustaminen taloudelliseksi toiminnaksi ei riipu sen tuloksesta (ks. ALV-lain 15 §:n 1 momentti).

Mikä on arvonlisäveron alaista

Tavara- ja palveluvero on maksullisen tavarantoimituksen ja maksullisen palvelun suorittamisen alaista maan alueella (ks. ALV-lain 5 §:n 1 momentti).Laki sisältää määritelmän, joka selittää, mitä tavaroilla ja palveluilla tarkoitetaan. Tavaran määritelmä löytyy Art. 2 arvonlisäverolain 6 kohta. Tavarat ymmärretään esineiksi ja niiden osiksi sekä kaikenlaisiksi energiamuodoiksi. Kuitenkin toimittamalla art. 5 sek. 1 kohdan 1 alakohta on ymmärrettävä tavaran omistajalle kuuluvan määräysvallan siirtymisenä.

Arvonlisäverolain tarkoittamalla palvelujen tarjoamisen määritelmällä on sen sijaan laajempi merkitys kuin yleisesti ajatellaan. Palvelujen tarjoaminen ymmärretään 9 artiklan valossa. 8 sek. arvonlisäverolain 1 §:n mukaan luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai oikeushenkilöllisyyttä vailla olevalle organisaatioyksikölle suoritettua palvelua, joka ei ole pykälässä tarkoitettua tavaran luovutusta. 7 §.

Tärkeää on, että vastike on pääsääntöisesti veronalainen. Jotta tietty palvelu voidaan katsoa vastikkeeksi, palvelun tarjoajan ja vastaanottajan välillä on oltava oikeussuhde. Lisäksi palvelun suorittamisesta on maksettava korvaus. Tarjotun palvelun ja siitä maksetun korvauksen välillä on oltava suora yhteys. Tämä tarkoittaa, että tietyn oikeussuhteen, jonka perusteella palvelu suoritetaan, tulee tuottaa selkeää, välitöntä hyötyä palveluntarjoajalle.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Omaisuuden siirto - kiinteistön siirto puolisoiden välillä

Edellä mainittu siirto vuoteen 2018 mennessä ei aiheuttanut tulkintaongelmia veroviranomaisille. Suurin osa heistä uskoi, että miehen liiketoiminnassa aiemmin käyttämän omaisuuden luovutus vaimon yritykselle oli arvonlisäverollista.

Esimerkki 1.

Miehellä on arvonlisäverollinen yritys. Veronmaksaja päätti siirtää kaksi tonttia toiminnastaan ​​vaimolleen. Tärkeää on, että vaimo harjoittaa myös arvonlisäverollista yritystä. Onko tällainen siirto arvonlisäveron alainen?

Tässä tapauksessa vastaus ei ole yksiselitteinen Korkeimman hallinto-oikeuden 4.4.2018 antaman tuomion I FSK 887/16 yhteydessä. Hallinto-oikeus totesi päätöksessään seuraavaa:

"jos puolisoiden välillä on lakisääteinen yhteisomaisuus, ei erillistä liiketoimintaa harjoittavien puolisoiden välisiä liiketoimia tehdä rahallista korkoa vastaan. Puolisot eivät saa sovittaa maksettavia määriä keskenään. Tällöin toinen puolisoista ei saa maksaa toiselle puolisolle maksettava palkkio, koska raha kuuluu lakisääteisen yhteisön piiriin eli käteinen on osa lakisääteiselle yhteisölle kuuluvaa omaisuutta. Tuomioistuin korosti lisäksi, että maksukyvyttömyys tarkoittaa, ettei tavaran toimittamista ole maksettu. "

Näin ollen tuomioistuin katsoi, että tällainen kanne ei ole arvonlisäveron alainen.

Yllä olevan kannan vahvistaa Gdańskin läänin hallinto-oikeuden tuomio 11.12.2018, I SA / Gd 939/18. Tässä tuomiossa todetaan, että omaisuuden siirrot avoliitossa asuvien puolisoiden välillä eivät ole arvonlisäveron alaista luovutusta.

Oikeuskäytännössä määräävä asema on siten se, että omaisuuden luovutus puolisoiden yhtiöiden välillä ei ole arvonlisäveron alaista. Sillä ei ole väliä, toimitetaanko tavara maksua vastaan ​​vai ei.

Mainitusta tuomiosta huolimatta veroviranomaiset ovat edelleen sitä mieltä, että esimerkiksi aviomiehen ja vaimon välisen yhteisen omaisuuden luovutus on arvonlisäveron alaista.

2.8.2018 antamassaan päätöksessä 0115-KDIT1-2.4012.443.2018.1.AW viranomainen totesi seuraavaa:

"Verosäädösten mukaan vaimo ja aviomies ovat erillisiä, itsenäisiä veronmaksajia. Vaimo, joka hoitaa liiketoimintaansa yhteisen omaisuuden perusteella, hallitsee tätä omaisuutta taloudellisesti, eli hän on taloudellisessa mielessä käyttöomaisuuden omistaja . Lisäksi lain autonomia on korostettu vero, jonka mukaan yhteisessä omaisuudessa olevien puolisoiden väliset liiketoimet ovat sallittuja, jos ne liittyvät taloudelliseen toimintaan. puoliso on toiminnastaan ​​arvonlisäverovelvollinen."

Yhteenveto

Ottaen huomioon veroviranomaisten ja hallintotuomioistuinten erilaiset kannat, kiinteistöjen siirtoa aviomies- ja vaimoyritysten välillä tulisi pitää riskialttiimman transaktiona. Hallintotuomioistuinten myöhemmissä tuomioissa veroviraston asema voi muuttua ja näin ollen - tunnustus, että tällainen liiketoimi ei ole arvonlisäveron alainen.