Ikuisen käyttöoikeuden muuttuminen yrittäjälle aiheutuviin seurauksiin

Palvelus

Ikuisen käyttöoikeuden instituutio on ollut Puolan oikeusjärjestelmässä yli 60 vuotta. Se kuitenkin muuttui omistukseen 1.1.2019 alkaen. Vaikka asumiskäyttöön perustetun maan pysyvän käyttöoikeuden muuttamisesta tällaisen maan omistusoikeuteen sovelletaan lakia, joka koskee asuinrakennuksilla rakennettua maata, sen vaikutukset koskevat myös monia asuinkiinteistöjä harjoittavia yrittäjiä.

Mitä muutetaan?

Ikuinen käyttöoikeus ei ole omistusoikeus tai rajoitettu omistusoikeus - se on siviililain säännösten mukainen erityinen esineoikeus. Pysyvä käyttöoikeus tarkoittaa luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle Valtiokonttorille tai kuntayksikölle kuuluvan maa-alueen antamista käytettäväksi ja etuuden perimiseksi määräajaksi, enintään 99 vuodeksi.

Ikuinen käyttöoikeus muutettiin 1.1.2019 alkaen täysimääräiseksi omistusoikeudeksi alussa mainitun lain mukaisesti. Lakisääteinen muutos ei koske kaikkia kiinteistöjä, vaan vain asumiskäyttöön tarkoitettuja maa-alueita. Asumiskäyttöön tarkoitettu maa on:

  1. yhden perheen asuinrakennuksilla kehitetty kiinteistö;

  2. kiinteistöt, joissa on kerrostaloasuntoja (jos puolet tiloista on asuntoja);

  3. edellä mainitut kiinteistöt sekä maatilarakennukset, autotallit, muut rakennuskohteet tai rakennuslaitteet, jotka mahdollistavat asuinrakennusten oikean ja järkevän käytön.

Pysyvän käyttöoikeuden muuttaminen omistusoikeudeksi koskee vain omakoti- tai kerrostaloasunnoilla rakennettuja kiinteistöjä. Vaikka laissa mainitaan vain asuinrakennukset, muutos koskee luonnollisesti paitsi luonnollisia henkilöitä myös yrittäjiä. Useat heistä käyttävät toimintaansa harjoittaessaan muodollisesti asuintiloihin kuuluvia tiloja, jotka sijaitsevat moni- tai omakotitaloissa. Osa yrittäjistä asuu näissä tiloissa ja käyttää niitä vain yrityksensä rekisteröintiä varten.

Yksi vuosi todistuksen myöntämisestä

Vaikka pysyvän käyttöoikeuden muuttaminen omistukseen on automaattista, laki edellyttää tiettyjen muodollisuuksien suorittamista. Lain säännösten mukaan omistusoikeuden ilmoittamisen perusteena käräjäoikeuden pitämään kiinteistö- ja kiinnitysrekisteriin on ns. muunnostodistus. Muunnettavan maan tyypistä riippuen todistuksen myöntää:

  1. starost, joka hoitaa valtionhallinnon tehtävää - jos kyseessä on valtiovarainministeriön omistama maa;

  2. Maatalouden tukikeskuksen paikallisen osaston johtaja tai Sotilaskiinteistöviraston alueosaston johtaja - kun kyseessä on maa, joka on näiden tahojen omistuksessa;

  3. kunnanjohtaja (pormestari, kaupunginpresidentti), aluehallitus tai voivodikuntalautakunta, vastaavasti - kun on kyse paikallishallinnon yksiköiden omistamasta maasta;

  4. sisä- ja hallintoministeriön asuntoviraston johtaja - jos kyseessä on maa, jonka omistusoikeus on valtionkassa.

Todistus on annettava viran puolesta viimeistään 12 kuukauden kuluessa muuntamispäivästä. Kiinteistönomistajan pyynnöstä todistus on annettava 4 kuukauden kuluessa. Jos kiinteistön omistaja jättää hakemuksen, todistus tulee antaa 4 kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Jos tilojen erillisomistuksen perustamisesta on tarpeen ryhtyä oikeustoimiin - todistus tulee poikkeuksellisesti antaa 30 päivän kuluessa. Sen pitäisi sisältää:

  • kiinteistön nimeäminen maa- ja rakennusrekisterin mukaan;

  • kiinteistön nimitys kiinteistörekisterin mukaan (eli rekisterin numero ja sitä pitävä tuomioistuin);

  • luvan nimeäminen;

  • luvan myöntämispäivä;

  • muutoksen vahvistus;

  • tiedot muuntomaksun määrästä.

Ikuisen käyttöoikeuden muuttaminen - uuden omistajan on maksettava maksu

Muuntaminen ei ole maksutonta, sillä kiinteistön uusi omistaja on velvollinen maksamaan ikuiseen käyttöoikeuteen liittyvän vuosimaksun määrää vastaavan maksun. Tontin edellisen omistajan vaatimus muuntamiseen liittyvästä maksusta on kirjattava kiinteistöjä koskevan maa- ja kiinnitysrekisterin III jaksoon. Tieto maksun suuruudesta on muuntotodistuksessa. Jos kiinteistön uuden omistajan mielestä viranomaisen ilmoittama maksu on liian korkea, hänellä on oikeus tehdä hakemus maksun suuruuden määrittämiseksi kahden kuukauden kuluessa kiinteistön toimituspäivästä lukien. sertifikaatti. Hakemuksessa voidaan viitata myös maksun maksuaikaan. Maksua maksetaan 20 vuoden ajan muuntopäivästä lukien. Maksu tulee maksaa vuosittain viimeistään kunkin vuoden maaliskuun 31. päivänä. Tontin aiemmin omistanut viranomainen voi omistajan pyynnöstä poikkeuksellisesti jakaa maksun osiin tai asettaa maksulle muun päivämäärän, joka ei ylitä tiettyä kalenterivuotta. Jos maanomistaja ilmoittaa olevansa valmis maksamaan maksun yhdessä erässä, kiinteistön aiemman omistajan viranomainen myöntää alennuksen. Alennuksen määrä riippuu takaisinmaksuajasta. Esimerkiksi jos takaisinmaksu suoritetaan vuonna 2019 (eli sinä vuonna, jolloin muuntaminen tapahtui), alennuksen määrä on 60 % aiemmin Valtiokonttorin omistuksessa olleista kiinteistöistä. Kunnilla on oikeus päättää omasta alennuksen suuruudestaan.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Yrittäjästä tulee valtiontuen saaja

Laissa säädetään, että kiinteistön omistaja, joka käyttää maata elinkeinonharjoittamiseen yrittäjänä, voi kolmen kuukauden kuluessa lain voimaantulosta antaa ilmoituksen aikeestaan ​​suorittaa edellä mainittu maksu pidempi aika:

  • 99 vuotta muutospäivästä - jos pysyvän käyttöoikeuden vuosimaksun prosenttiosuus on 1 %;

  • 50 vuotta muutospäivästä - jos pysyvän käyttöoikeuden vuosimaksun prosenttiosuus on 2 %.

  • 33 vuotta muutospäivästä - jos pysyvän käyttöoikeuden vuosimaksun prosenttiosuus on 3 %.

  • jossa maksujen summa ei ylitä pysyvän käyttöoikeuden vuosimaksun määräytymisperusteena olevan kiinteistön markkina-arvoa, jos pysyvän käyttöoikeuden vuosimaksun prosenttiosuus on yli 3 %.

Päätös maksutavasta on yrittäjän edun kannalta tärkeä. Kiinteistön kiinteistöhinnan alentamisella myönnettyjen alennusten yhteydessä voi olla vakavia seurauksia, jotka johtuvat ns. de minimis -tuki. EU:n sovellettavien säännösten perusteella de minimis -tukea voidaan myöntää 200 000 euroa vastaavan määrän kolmen edellisen tilikauden aikana. Jos lyhyemmän takaisinmaksuajan käyttäminen aiheuttaa maan markkinahinnan ja lain mukaisen kauppahinnan välisen eron ylittävän edellä mainitun määrän, yrittäjä on velvollinen suorittamaan lisämaksun. Se on kiinteistön arvon, maksetun maksun ja yrittäjälle myönnetyn tuen määrän välinen erotus. Jokaisen muutoksesta hyötyvän yrittäjän on siksi pohdittava, mikä vaihtoehto ja alennuksen suuruus on hänelle edullisin ratkaisu.