Polttoainekorttien luovutus talouspalvelulla?

Palveluvero

Kuljetustoiminta on nopeasti kasvava taloutemme ala. Kotimaiset kuljetusyrittäjät liikennöivät kaikilla Euroopan unionin reiteillä. Tällaiset yritykset ovat erikoistuneet kuljetuksiin maan ulkopuolella (ns. kansainvälinen kuljetus). Veronmaksajat käyttävät yleensä polttoainekortteja ostaakseen polttoainetta tehokkaammin. Miten polttoainekorttien siirto tulisi luokitella verotuksen perusteella? Me vastaamme!

Mikä on arvonlisäveron alaista?

Aluksi on muistettava, mitä tavaroista ja palveluista verotetaan. Artiklan säännöksen mukaisesti. 5 sek. Tavara- ja palveluverosta annetun lain 1 momentin 1 momentin mukaan tavara- ja palveluverolla verotetaan: tavaroiden luovutukset maksua vastaan ​​ja palvelujen suorittaminen maksua vastaan ​​maan alueella.

Art. Arvonlisäverolain 2 momentin 6 kohdan mukaan tavaroilla tarkoitetaan tavaroita ja niiden osia sekä kaikkia energiamuotoja.

Art.:ssa tarkoitettujen tavaroiden toimituksella. 5 sek. 1 alakohta 1 ymmärretään tavaran määräämisoikeuden siirtymisenä omistajana (ks. ALV-lain 7 §:n 1 momentti).

Art. 8 sek. 1 §:ssä tarkoitettujen palvelujen suorittamisen kautta. 5 sek. Artiklan 1 alakohdan 1 alakohdalla tarkoitetaan luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, suoritettua palvelua, joka ei ole 11 artiklan mukainen tavaran luovutus. 7.

Siten jokainen toiminta, joka muodostaa 1999/2004 tarkoitetun tavaroiden toimituksen. 7 §:ssä tarkoitettujen palvelujen tarjoaminen. Lain 8 §:n mukaan on arvonlisäverovelvollinen, koska, jotta tietty toiminta olisi tämän veron alaista, sitä on harjoitettava yksikkö, joka toimintansa vuoksi on arvonlisäveron maksaja.

Polttoainekorttien toimitus

Tiettyjen liiketoimien luokittelu tavaroiden toimitustoiminnaksi riippuu tietyistä todellisista tiloista. Tämä sääntö koskee myös polttoainekortilla tapahtuvaa maksutapaa. Tämä tarkoittaa, että arvonlisäverotuksessa liiketoimia ei voida käsitellä samalla tavalla, usein ainoa yhteinen tekijä on se, että ostotoimintaan osallistuvat tahot käyttävät polttoainekorttiselvitystä. Tämän vuoksi tietyn toiminnan verotuksellisen aseman määrittämiseksi on joka kerta analysoitava asiaankuuluvat osapuolten väliset säännökset.

Muistettakoon, että kun useat tahot toimittavat saman tavaran siten, että ensimmäinen niistä toimittaa tavarat suoraan viimeiselle ostajalle, katsotaan tavaran toimittaneen kukin näihin toimintoihin osallistuvista tahoista (ks. arvonlisäverolain 8 §). Viitataan mahdollisuuteen luokitella polttoainekorteilla tapahtuvat liiketoimet ketjutapahtumiksi (toimituksiksi), jotka on tarkoitettu 12 artiklan 1 kohdan mukaiseksi. 7 sek. Lain 8 §:n mukaan on korostettava, että käsiteltävän asetuksen olemassaolon välttämätön edellytys on, että ensimmäinen taho luovuttaa tavarat tilauksen viimeiselle taholle eivätkä välittäjät ota toimituksen kohdetta haltuunsa klo. kaikki. Mainittu artikla perustuu siis juridiseen fiktioon perustuvaan rakenteeseen, jonka mukaan arvonlisäverotuksessa oletetaan, että tavaran toimituksen suorittaa jokainen ketjukauppaan osallistuva taho, vaikka tavara luovutetaan vain kerran. Edellä esitetyn yhteydessä on tärkeää huomata, että oikeus määrätä omaisuudesta omistajana siirtyy jokaiselle tällaiseen kauppaan osallistuvalle yhteisölle. Tämä tarkoittaa itse asiassa esineen käytännön hallinnan ja sen käyttömahdollisuuden siirtämistä ja käytön edellytysten asettamista. Siksi, jos välittäjällä on oikeus määrätä tavaran hinta, sen ostoehdot, mutta myös esimerkiksi reklamaatiovelvollisuus esimerkiksi viallisen tavaran suhteen, on katsottava, että tällaisella taholla on oikeus tosiasiallisesti määrätä esineestä omistajana.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomio C-235/18 - Polttoainekorttien vallankumous

Yllä oleva tuomio voi osoittautua vallankumoukselliseksi polttoainekorttien verotuksessa. Muistellaanpa lyhyesti, mistä oli kyse. Nyt esillä olevassa asiassa riita koski autokuljetusyritystä. Yrityksen kotipaikka oli Itävallassa. Yllä mainittu yritys kuljetti tytäryhtiöiden kautta, joista yksi oli Puolasta. Itävaltalainen yritys toimittaa tytäryhtiöilleen polttoainekortteja (ajoneuvojen tankkausta varten). Tällöin kaikki liiketoimet suorittaa emoyhtiö, joka saa toimittajilta laskut polttoaineen ostosta arvonlisäveroineen. Itävaltalainen taho laskuttaa polttoaineen uudelleen tytäryhtiölleen kunkin kuukauden lopussa ja veloittaa siitä 2 %. maksu. Tässä tapauksessa tuomioistuin totesi, että emoyhtiöllä ei ollut polttoainetta omistajana. Muistakaamme, että polttoaineen luovuttaminen omistajana on ehto liiketoimen tunnustamiselle tavaran luovutukseksi. Tytäryhtiöt ostavat ne suoraan myyjiltä ja itse päättävät ostojen yksityiskohdista (esim. he valitsevat aseman). Tämä tarkoittaa, että tässä tapauksessa emoyhtiö ei osta polttoainetta eikä voi siten myydä sitä edelleen. Korttien tarjoaminen on palvelujen tuottamista, joista yritys veloittaa 2 %:n maksun. Oikeus katsoi, että tässä tapauksessa on kyse rahoituspalvelusta.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Polttoainekorttien selvitys - esimerkkejä

Käytämme muutamia esimerkkejä ongelman ymmärtämiseksi. Niiden pitäisi ratkaista joitakin polttoainekorttien laskutukseen liittyviä ongelmia. Muista kuitenkin analysoida tarkasti olosuhteet tankkauksen yhteydessä, sillä niiden sisältämät säännökset voivat olla ratkaisevia liiketoimien verotuksessa.

Esimerkki 1.

Välittäjäyhtiö myöntää polttoainekortteja. Se ei omista asemaa. Polttoaine ostetaan liikkeeseenlaskijan kanssa sopimuksen tehneen yksikön huoltoasemilta. Kuukauden lopussa polttoainemyyjä lähettää välittäjälle laskun. Välittäjä puolestaan ​​laskuttaa polttoaineen uudelleen lopullisille vastaanottajille (eli kortin käyttäjille). Hän perii 2,5 prosentin maksun.

Tässä tapauksessa, kuten yllä olevassa tuomiossa, välittäjä ei ole polttoaineen omistaja. Yhtiö ei omistanut polttoainetta missään vaiheessa. Yllä oleva toiminta on siis katsottava rahoituspalveluksi.

Esimerkki 2.

Puolalainen veronmaksaja käyttää yhden kotimaisen polttoaineyhtiön kanta-asiakasohjelmaa. Yllä oleva ohjelma koostuu polttoaineen vastaanottamisesta konsernin huoltoasemilla 5 % alennuksella. Jokaisen kuukauden lopussa kortinmyöntäjä, joka on myös polttoaineen toimittaja, lähettää verovelvolliselle 23 % arvonlisäveron sisältävän laskun.

Tässä tapauksessa kyse on epäilemättä polttoaineen myynnistä. Polttoainetta myyvä yritys on sen omistaja.

Esimerkki 3.

Välittäjä, joka ei ole polttoaineyritys, on myöntänyt polttoainekortteja. Sopimuksessa on rajoituksia tankkauspaikalle ja polttoainemäärälle. Lisäksi polttoainekorttia käyttävä veronmaksaja saa polttoainealennuksen.

Sopimus osoittaa, että välittäjällä on vaikutusvaltaa polttoaineen hallintaan. Se määrittää tankkauspaikan, polttoainemäärän ja laskutusajan. Tässä tapauksessa on siis kyse polttoaineen myynnistä.

Ottaen huomioon edellä mainitun EU:n tuomioistuimen tuomion ja esitetyt esimerkit on tunnustettava, että monissa tapauksissa ei ole kyse tavaroiden luovutuksesta, vaan rahoituspalvelusta. Rahoituspalvelut ovat pääsääntöisesti vapautettuja arvonlisäverosta. Siksi tankkattaessa polttoainekortilla meidän on tarkistettava huolellisesti sopimusehdot. Jos niistä ei käy ilmi, että kortinmyöntäjällä on polttoaineen määräysoikeus, kyseessä on palvelu, ei tavaran toimitus.