Laina yritysten välillä

Palveluvero

Käytännössä jokainen yritystä pyörittävä yksikkö käy läpi taloudellisesti "huonompaa" ajanjaksoa yrityksessä. Selviytyäksesi siitä, ratkaisu on luotto tai laina. Yrittäjät myöntävät usein toisilleen lainoja osana yritysyhteistyötä. Yrittäjät eivät kuitenkaan aina ole tietoisia tämän verovaikutuksista. Onko laina mahdollista yritysten välillä? Katsotaanpa se!

Laina - määritelmä

Siviililaissa tarkoitettu lainanottaja sitoutuu lainasopimuksella siirtämään otettavaksi tietyn rahamäärän tai vain lajikohtaisesti merkittyjä esineitä ja saaja sitoutuu palauttamaan saman rahamäärän tai samaa lajia ja laatua olevien tuotteiden määrä. Laina sisältää siis sekä raha- että muun lajikohtaiset sopimukset.

Yritysten välinen laina ja siviilioikeudellinen transaktiovero

Siviilioikeudellisista liiketoimiverosta annetun lain mukaan tähän veroon sovelletaan sekä itse lainasopimusta että sen muutosta, mikäli se lisää veropohjaa.

Verovelvollisuus syntyy jo siviilioikeudellisen liiketoimen suorittamishetkellä eli käytännössä jo sopimuksen tekohetkellä. Siksi sillä hetkellä, jolloin laina tosiasiallisesti maksetaan liiketoimintaa harjoittavien tahojen välillä, ei ole merkitystä. Tämä on tärkeää esimerkiksi ennakkoehdoin tehdyissä sopimuksissa, joissa veronmaksuvelvollisuus syntyy, vaikka varsinainen maksu viivästyy merkittävästi.

Siviilioikeudellisista liiketoimista annetussa verolaissa säädetään kuitenkin tilanteista, joissa lain soveltamisalaan kuuluva siviilioikeudellinen toiminta ei ole tämän veron alaista. Art. 2 4 kohta edellä mainituista Siviilioikeudellisista liiketoimista ei veroteta tekoja, jos ainakin toinen osapuolista on:

  1. tavaroista ja palveluista perittävä vero,
  2. vapautettu tavaroiden ja palvelujen verosta, lukuun ottamatta:
    • myynti- ja vaihtosopimukset, joiden kohteena on kiinteistö tai sen osa tai pysyvä käyttöoikeus, osuuskunnan omistusoikeus tiloihin, oikeus omakotitaloon taloyhtiössä tai oikeus parkkipaikkaan usean auton talli tai osallistuminen näihin oikeuksiin,
    • kaupallisten yhtiöiden osakkeiden ja osakkeiden myyntisopimukset.

On kuitenkin huomattava, että se, että tämän sopimuksen osapuolet ovat arvonlisäverovelvollisen asemassa, ei ratkaise siviilioikeudellisten liiketoimien verotuksen ulkopuolelle jättämistä, vaan ainoastaan ​​sitä, että ainakin toinen osapuolista on verotetaan tämän erityistoiminnan vuoksi tavaroista ja palveluista.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli lainasopimus kuului arvonlisäverolain soveltamisalaan, yllä olevalle toiminnalle on myönnetty siviilioikeudellisten liiketoimien verovapaus 1999/2004 11 §:n mukaisesti. Siviilioikeudellisista liiketoimista annetun lain 2 4 kohta. Elinkeinotoimintaa harjoittavien tahojen välisen lainasopimuksen poissulkeminen tarkoittaa, että verovelvollisella ei ole velvollisuutta toimittaa PCC-ilmoituksia.

Veroviranomaiset vahvistavat tämän kannan, josta esimerkkinä on Łódźin verokamarin johtajan 27. toukokuuta 2010 päivätty kirje nro IPTPB2 / 436-3 / 11-2 / KK, josta voimme lukea:

"(...) Hakemuksessa esitetyt seikat osoittavat, että Hakija on Osakeyhtiön osakas. Tämä yhtiö myönsi 14.3.2011 hakijalle (sen osakkeenomistajalle) lainan, joka maksetaan takaisin 72 kuukaudessa. lainanottaja) ja osakeyhtiö (lainanantaja) ovat arvonlisäveron maksajia ja niihin sovelletaan arvonlisäverolain mukaista lainsäädäntöä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että mikäli lainasopimus kuului arvonlisäverolain soveltamisalaan, yllä olevalle toiminnalle on myönnetty siviilioikeudellisten liiketoimien verovapaus 1999/2004 11 §:n mukaisesti. Siviilioikeudellisista liiketoimista annetun lain 2 4 kohta. Kun lainasopimus suljetaan pois, hakija ei ole velvollinen toimittamaan PCC-ilmoituksia. (...) '

Laina harkintaan

Arvonlisäverolain mukaan vastikkeellisen lainan (koron muodossa olevan koron) myöntäminen osana elinkeinotoimintaa kuuluu maksua vastaan ​​suoritettavan palvelun piiriin (arvonlisäverolain 5 §:n 1 momentin 1 kohta). Toimia). Art. 8 sek. Tämän lain 1 §:ssä tarkoitettujen palvelujen tarjoaminen. 5 sek. Artiklan 1 alakohdan 1 alakohdalla tarkoitetaan luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai organisaatioyksikölle, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, suoritettua palvelua, joka ei ole 11 artiklan mukainen tavaran luovutus. arvonlisäverolain 7 §. Tässä mielessä elinkeinotoimintaa harjoittavien tahojen välinen laina on toiselle yhteisölle koituva hyöty, joka muodostuu pääoman asettamisesta käyttöön sopimuksessa määrätyksi ajaksi. Kyseessä on siis periaatteessa arvonlisäveron alaiset vastikkeellisen palvelun kriteerit täyttävä toiminta, jonka mukaan vastikkeena on palvelun suorittamisesta saatu korko.

Varsovan verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 12. huhtikuuta 2012 päivätyllä kirjeellä nro IPPP1 / 443-145 / 12-2 / Igo, jossa lukee:

"(...) Korollisten käteislainojen myöntäminen on vastikkeellisen palvelun tarjoamista ja on tavara- ja palveluveron alaista. Arvonlisäverovelvollisen lainojen myöntäminen täyttää edellytykset tämän toiminnan verolliseksi katsomiselle , riippumatta niiden myöntämistiheydestä ja tarkoituksesta tai ostajan asemasta (…)."

Kuitenkin artiklan 1 kohdan mukaisesti. 43 sek. Arvonlisäverolain 1 38 momentin mukaan arvonlisäverosta on vapautettu lainojen tai käteislainojen myöntämispalvelut ja välityspalvelut lainojen tai käteislainojen myöntämisessä sekä lainojen tai käteislainojen hoito. Vain myönnettyjen lainojen korot tulee merkitä verovapaiksi arvonlisäveroilmoituksessa. Lainojen myöntämisen yhteydessä korko muodostaa myynnistä maksettavan määrän ja siten liikevaihto on veron peruste. Myös Bydgoszczin verokamarin johtaja vahvisti tämän kannan 23. toukokuuta 2013 päivätyllä kirjeellä nro ITPP2 / 443-191 / 13 / AK, jonka mukaan:

"(...) suoritettu lainanantotoiminta on arvonlisäverolain 8 §:n 1 momentissa tarkoitettua palvelua, joka on lain 5 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti verotettavaa, lukuun ottamatta lain 43 §:n 1 momentin 38 kohdassa tarkoitettu vero. lainat eli koron määrä (...).

Lainapalvelujen tarjoamisen verovelvollisuus syntyy lain säännösten mukaisista yleisistä periaatteista. 19a kohta. arvonlisäverolain 1 §. Tämä tarkoittaa, että verovelvollisuus syntyy, kun tällainen palvelu suoritetaan, eli tässä tapauksessa maksetaan korkoja tai muita saatavia.