ALV-veropohja - miten se määritetään?

Palveluvero

Verollista toimintaa harjoittavien arvonlisäverovelvollisten on perustettava veropohjansa oikein. Arvonlisäveron peruste on tärkeä, koska veron määrä riippuu sen oikeasta määrittämisestä. Selvistä säännöksistä huolimatta käytäntö osoittaa, että veronmaksajilla on ongelmia sen määrittämisessä.

Veropohjan määritelmästä säädetään 1999/2004. 29a kohta. arvonlisäverolain 1 §. Edellä mainitun säännöksen mukaan veron perusteena on kaikki se maksu, jonka toimittaja tai palveluntarjoaja on saanut tai saavansa myynnistä ostajalta, vastaanottajalta tai kolmannelta osapuolelta, mukaan lukien saadut avustukset, avustukset ja muut maksut samankaltainen, jolla on välitön vaikutus verovelvollisen toimittamien tavaroiden tai palvelujen hintaan.

Mainitun määritelmän mukaan veropohja sisältää:

  1. verot, tullit, maksut ja muut vastaavanlaiset maksut, lukuun ottamatta veron määrää;

  2. toimittajan tai palveluntarjoajan ostajalta tai vastaanottajalta veloittamat liitännäiskustannukset, kuten provisio-, pakkaus-, kuljetus- ja vakuutuskulut.

Seuraavat summat eivät kuitenkaan sisälly veropohjaan:

  1. hintaalennuksen muodostaminen ennakkomaksualennuksen muodossa;

  2. ostajalle tai vastaanottajalle myönnetyt alennukset ja hyvitykset, jotka on otettu huomioon myyntihetkellä;

  3. saatu ostajalta tai asiakkaalta korvauksena ostajan tai asiakkaan puolesta ja eduksi aiheutuneista asiakirjoin todistetuista kuluista, jotka verovelvollinen on kirjannut väliaikaisesti pitämäänsä verotuskirjanpitoon.

Veropohjaa koskevissa säännöksissä on myös erityisiä säännöksiä sen määrittämisestä.

Erityistapauksessa, joka on ilmainen siirto, veropohja määräytyy säännöksen mukaan. 29a kohta. arvonlisäverolain 2 pykälän mukaan, jonka mukaan vastiketta vastaavan tavaran luovutuksen veron peruste on määrättävä tavaran tai vastaavan tavaran hankintahinnan arvosta, ja jos hankintahintaa ei voida määrittää, valmistuskustannus. käytetään veropohjan määrittämiseen. Koska sekä ostohinta että tuotantokustannukset määräytyvät tavaran toimitushetkellä - ne eivät viittaa historialliseen arvoon - niin ilmaisten siirtojen tapauksessa veropohja olisi määritettävä markkinoiden perusteella. hinta siirtopäivänä, ei historiallinen hinta.

Veropohjan alennus

Art. Arvonlisäverolain 29 a §:n 10 momentin mukaan veron perustetta alennetaan:

  1. myynnin jälkeen myönnettyjen alennusten ja hinnanalennusten määrät;

  2. palautettujen tavaroiden ja pakkauksen arvo, jollei kappaleesta muuta johdu 11 ja 12;

  3. Ostajalle ennen myyntiä saatu maksu palautetaan kokonaan tai osittain, jos sitä ei tapahtunut;

  4. kohdassa tarkoitettujen tukien, tukien ja muiden vastaavien maksujen palautettujen määrien arvo 1.

Pakkauksen arvoa ei myöskään sisällytetä veropohjaan, jos verovelvollinen on toimittanut tavaran palautuspakkauksessa perimällä pakkauksesta panttimaksun tai ilmoittanut tällaisen pantin tavaran toimitussopimuksessa.

Jos ostaja ei palauta edellä tarkoitettua pakkausta, veropohjaa korotetaan pakkauksen arvolla:

  1. sitä päivää seuraavana päivänä, jona sopimuksessa määrättiin pakkauksen palauttamisesta - jos pakkausta ei ole palautettu sopimuksessa määrätyssä määräajassa;

  2. 60 päivää pakkauksen toimituspäivästä - jos sopimuksessa ei ole määrätty pakkauksen palautuspäivää.

Veropohjan alentaminen suhteessa lähetettävässä laskussa mainittuun perusteeseen tehdään sillä edellytyksellä, että verovelvollisella on ennen kyseisen tilikauden veroilmoituksen jättämismääräajan päättymistä, jossa tavaran tai palvelun ostaja vastaanottaja on saanut korjauslaskun, vahvistuksen korjauslaskun vastaanottamisesta tavaran ostajalta tai asiakkaalta, jolle lasku on laadittu (mutta joitain poikkeuksia lukuun ottamatta, mikä lieventää vaatimuksia tältä osin).

Nämä poikkeukset sisältyvät Art. arvonlisäverolain 29 a §:n 15 momentti. Edellä mainitun säännöksen mukaan ehtoa, että verovelvollisella on oltava vahvistus siitä, että tavaran ostaja tai palvelun vastaanottaja on vastaanottanut oikaisulaskun, ei päde, jos:

  1. tavaroiden vienti ja yhteisön sisäinen tavaroiden luovutus;

  2. tavaroiden luovutukset ja palvelujen luovutukset, joiden verotuspaikka on maan alueen ulkopuolella;

  3. kohdassa lueteltujen sähkö-, lämpö- tai jäähdytysenergian, linjakaasun, tele- ja radioviestintäpalvelujen ja -palvelujen myynti lain liitteen 3 140–153, 174 ja 175 kohdat;

  4. kun verovelvollinen ei ole saanut vahvistusta huolimatta dokumentoidusta oikaisulaskuyrityksestä ja hallussa olevasta dokumentaatiosta käy ilmi, että tavaran ostaja tai palvelun vastaanottaja tietää, että kauppa on suoritettu oikaisulaskussa määriteltyjen ehtojen mukaisesti.

Vahvistuksen saaminen tavaran ostajalta tai palvelun vastaanottajalta oikaisulaskun vastaanottamisesta tietyn tilikauden veroilmoituksen jättöpäivän jälkeen oikeuttaa verovelvollisen ottamaan huomioon korjauslaskun siltä tilikaudelta, jolla tämä vahvistus on tehty. saatu.

ALV-veropohja marginaalimenettelyä käyttäen

Tavara- ja palveluverolain säännöksissä säädetään muun muassa käytettyjen tavaroiden luovutuksen verotuksessa erityisen verotusmenettelyn soveltamisesta, joka muodostuu marginaalin verotuksesta. Tämä on poikkeus yleisestä verotussäännöstä, eli myynnistä maksettu summa vähennettynä maksettavalla verolla.

Alla esittelemme yleisimmät ongelmat veropohjan määrittämisessä.

Kuljetuspalvelu

Jos koko ostajalta maksettavan edun muodostavaan maksettavaan määrään sisältyy kaikki yrityksen myyntiin liittyvien kustannusten osatekijät ja muut tekijät, jotka itse asiassa vaikuttavat ostajalta vaadittavaan määrään, ne on sisällytettävä veropohjaan ja ei tule laskuttaa erikseen erillisellä arvonlisäverokannalla ja näihin palveluihin soveltuvilla palveluilla.

Tilanteessa, jossa yhdellä laskulla on eri verokannoilla verotettuja tuotteita, tulee toimituskulut kohdistaa yksittäisiin tuotteisiin ja näihin kuluihin soveltaa samaa verokantaa kuin niihin liittyviin tuotteisiin.

Poznańin verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 24. huhtikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä nro ILPP2 / 443-85 / 14-2 / ​​AD, jossa lukee:

(...) Hakijan toiminta, jossa esitetään laskulla toimitus (lähetys) kustannukset, mukaan lukien tavaran arvo yhdessä erässä, tämän tavaran yhden arvonlisäverokannan käytön yhteydessä, on oikea .

Useiden tavaroiden (mukaan lukien eri arvonlisäverokannan) lähetyksen yhteydessä tulee kuitenkin lisätä Myyjälle aiheutuneet kuljetuskustannukset (lähetys) suhteessa yksittäisten tavaroiden arvoon näille tavaroille sopivaa verokantaa käyttäen. (...).

Maksuton palveluiden tarjoaminen ja arvonlisäveropohja

Milloin, art. 8 sek. arvonlisäverolain 2 §:n mukaan palvelujen vapaa tarjoaminen on arvonlisäveron alaista, veropohja on määritettävä. Tässä tapauksessa veropohja on verovelvolliselle näiden palvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. Säännöt eivät määrittele, miten palvelun hinta määritetään. Palvelujen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia eivät muodosta kaikki kulut, vaan ainoastaan ​​ne kulut, joista veronmaksaja oli oikeutettu vähennykseen.

Toisaalta, jos verovelvolliselle ei aiheudu kustannuksia palvelujen tarjoamisesta maksutta tai jos näitä kustannuksia ei voida määrittää, veropohjan arvo on "nolla", josta seuraa tavaroiden ja palveluiden vero. ei veroteta. Tästä syystä se voi tarkoittaa, että ilmaisten palvelujen veropohja on 0 zlotya, ja näin ollen ilmaisia ​​palveluita ei veroteta.

Ilmainen tavaroiden toimitus

Tavaroiden ilmaisen toimituksen tapauksessa, joka Art. 7 sek. Arvonlisäverolain 2 §:n mukaan on arvonlisäverollinen, veron peruste on tavaran tai vastaavan tavaran hankintahinta, ja jos kauppahintaa ei ole - näiden tavaroiden toimitushetkellä määrätty valmistuskustannus. Vähennämme tätä määrää maksettavalla arvonlisäverolla. Tämä tarkoittaa, että määritämme veropohjan nykyisen hinnan, emme historiallisen hinnan, mukaan. Yleensä tämä on pienempi kuin ostohinta. On kuitenkin tapauksia, joissa todellinen kauppahinta on korkeampi kuin luovuttajan maksama hinta. Tällaisessa tilanteessa veron peruste ei saisi ylittää kauppahintaa.

Ilmaisen luovutuksen veronalainen määrä on siis ostohinta, paitsi että se on toimituspäivänä määritetty hinta eli hinta, joka olisi maksettava luovutetuista tavaroista ilmaissiirtopäivänä, ei historiallista hintaa. eli hinta, jolla yritys hankki siirretyt tavarat.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja osti kannettavan tietokoneen nettohintaan 6 000 zlotya. 7 vuoden käytön jälkeen hän päätti antaa sen takaisin ilmaiseksi. Tällaisessa tilanteessa veropohja olisi määritettävä siirtohetkellä sovelletussa määrässä, eli 1 500 PLN netto.