Perintövero - onko se vanhentunut?

Palveluvero

Perussäännön mukaan verovelvollisuus on vanhentunut. Tämä tarkoittaa, että laissa määritelty veroviranomainen ei voi panna verovelvollisen maksua täytäntöön. Tässä artikkelissa käsittelemme kuitenkin melko epätavallista ja kiistanalaista asiaa, eli vastaamme kysymykseen vanhentuuko perintövero?

Verovelvollisuuden synty ja sen vanhentuminen

Verolain säännösten mukaan verovelvollisuus voi syntyä kahdella tavalla:

  • sellaisen tapahtuman toteutumispäivänä, johon verolaki sitoo tällaisen velvoitteen syntymisen;
  • päivänä, jona veroviranomainen on antanut tämän velan määrän vahvistavan päätöksen.

Perintöveron tapauksessa käsittelemme jälkimmäistä muotoa. Näin ollen verovelvollisuus syntyy sinä päivänä, jona perinnön hankintaa koskeva veron määrää koskeva päätös toimitetaan perilliselle.

Seuraavaksi siirrytään vanhentumisaikaan. No, art. Veroasetuksen 68 1-2 §:n mukaan verovelvollisuutta ei synny, jos sen vahvistava päätös on annettu 3 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jonka aikana verovelvollisuus on syntynyt. Jos toisaalta veronmaksaja:

  • ei ole jättänyt ilmoitusta (SD-3) verolaissa säädetyssä määräajassa tai
  • jättämässään ilmoituksessa hän ei luovuttanut kaikkia verovelvollisen määrän määrittämiseen tarvittavia tietoja,

verovelvollisuutta ei synny, jos päätös tämän velan suuruuden vahvistamisesta on annettu 5 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden lopusta, jonka aikana verovelvollisuus on syntynyt. Perinnön hankintaveron osalta verovelvollisuus syntyy sinä päivänä, jona veroviraston päällikkö toimittaa päätöksen perilliselle. Jos perillinen ei toimita verovirastolle SD-3-ilmoitusta, josta käy ilmi hankitun perinnön arvo, velvollisuus vanhentuu 5 vuoden kuluttua sen kalenterivuoden päättymisestä, jona verovelvollisuus on syntynyt.

Perintövero - verovelvollisuuden syntyminen

Edellä mainituista säännöksistä seuraa, että vanhentumisaika lasketaan sen vuoden lopusta, jona verovelvollisuus on syntynyt. Tämä johtaa siihen johtopäätökseen, että on ratkaisevan tärkeää selvittää, milloin tämä velvoite syntyy perinnön tapauksessa.

Art. 6 sek. Perintö- ja lahjoitusverolain 1 momentin 1 momentin mukaan perinnön kautta hankinnan verovelvollisuus syntyy perinnön vastaanottamisesta. Erityistä huomiota on kuitenkin kiinnitettävä artiklan sisältöön. 6 sek. 4 yllä lain pykälästä, jossa todettiin, että jos hankintaa ei ole myöhemmin kirjeessä ilmoitettu verotettavaksi, verovelvollisuus syntyy kirjettä laadittaessa; jos tällainen kirje on tuomioistuimen päätös, verovelvollisuus syntyy heti, kun päätös tulee lainvoimaiseksi. Jos hankintaa ei ole ilmoitettu verotettavaksi, verovelvollisuus syntyy, kun verovelvollinen vetoaa hankintaan veroviranomaisessa.

Olettaen, että kaikki perinnön hankinnat vahvistetaan oikeuden määräyksellä tai notaarin vahvistamalla perintötodistuksella, on syytä mainita, että perinnössä verovelvollisuus syntyy tuomioistuimen päätöksen vahvistamisesta tai perintötodistuksen antamisesta. Teoriassa velvoitteen pitäisi vanhentua viiden vuoden kuluttua sen kalenterivuoden lopusta, jona asiakirja on annettu (jolla tuli lopullinen).

Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä muuhun art. 6 sek. Lain 4 §:ssä luetaan seuraavaa:

"Jos hankintaa ei ole ilmoitettu verotettavaksi, verovelka syntyy, kun verovelvollinen vetoaa veroviranomaisen hankkimiseen."

Tällainen säännös voi johtaa siihen johtopäätökseen, että verovelvollisuus uusiutuu riippumatta siitä, kuinka monta vuotta verovelvollinen vetoaa perinnön hankkimiseen.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja hankki perinnön vuonna 2011 kuolleelta tädiltä. 24.9.2012 tuomioistuimen päätös perinnön hankinnan vahvistamisesta tuli lainvoimaiseksi. Verovelvollinen ei toimittanut SD-3-ilmoitusta, joten veroviraston päällikkö ei antanut veropäätöstä. Vuonna 2019 verovirasto aloitti menettelyn varojen lähteen selvittämiseksi. Veronmaksaja ilmoitti, että varat ovat peräisin kuolleen tädin perinnöstä. Teoriassa verovelan pitäisi vanhentua 31.12.2017 jälkeen. Olettaen kuitenkin, että hankintaan viitattaessa verovelvollisuus uusiutuu, myös vuonna 2019 verovirasto voi antaa päätöksen veron määrästä veron määrästä. perinnön hankkiminen.

Mielenkiintoista on, että tämä viittaus hankinnan tosiasiaan voi olla esimerkiksi todistushakemus. Kuten Korkeimman hallinto-oikeuden 29. elokuuta 2012 antamasta tuomiosta II FSK 211/11 todetaan:

"Taiteen kirjaimellinen tulkinta. 6 sek. 4 u.p.s.d. johtaa siihen johtopäätökseen, että verovelvollisen viittaus hankintaan ei ole rajoittunut tiukasti määriteltyihin menettelyihin tai että menettely verolain säännösten kirjallisen tulkinnan myöntämiseksi on jätetty tämän menettelyn ulkopuolelle. Perintö- ja lahjoitusverolain sisältö mahdollistaa oletuksen, että perinnön hankintavastuu ei vanhene ja uusiutuu aina, kun verovelvollinen vetoaa perinnön hankkimiseen. Tämä veronmaksajien kannalta epäsuotuisa asema on vahvistettu myös tuomioistuinten tuomioissa. Esimerkiksi Łódźin osavaltion hallinto-oikeuden 18. lokakuuta 2018 antamassa tuomiossa I SA / Łd 475/18 luemme:

"Taiteen tarjoaminen. 6 sek. 4 u.p.s.d. säätelee yksiselitteisesti tilannetta, jossa verovelvollinen ei ole jättänyt asiaa koskevaa veroilmoitusta ja silloinkin, kun veroviranomaisen toimivalta määrätä velan suuruus on lakannut 13 §:ssä tarkoitetun määräajan päättymisen seurauksena. GDPR:n 68 § 1 tai 2 (3 ja 5 vuotta), verovelvollisuus uusitaan. Sitten viranomainen, jolla on erityinen kirje (tuomio) - artiklassa tarkoitetussa tapauksessa. 6 sek. 4 §:n 1 momentin ensimmäinen virke - tai viittaus - 13 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa. 6 sek. 4, toinen virke, saa takaisin valtuudet vahvistaa velvoite 3 vuoden kuluessa (GDPR:n 68 artiklan 1 kohta) ”. Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Vaikka hallintotuomioistuimet hyväksyvät yllä olevan tulkinnan, herää epäilyksiä sen perustuslain mukaisuudesta. Tällainen säännösten tulkinta johtaa siihen johtopäätökseen, että verovelvollisuus ei ole koskaan vanhentunut, kun taas veroviranomaisella on oikeus määrätä vero jopa useiden kymmenien vuosien jälkeen. Lisäksi se on selvästi ristiriidassa 1999/2004 1 momentin mukaisten verovelvollisuuden vanhentumissääntöjen kanssa. Verolain 68 §.

Näin ollen edellä mainitun asian yhteenvedon jälkeen voidaan kohdata näkemys, että perintövero ei vanhene. Onneksi tämä ei ole vakiintunut kanta ja voi törmätä väitöskirjaan, että 5 vuoden kuluttua sen vuoden lopusta, jolloin tuomioistuimen päätös tuli lainvoimaiseksi tai perintötodistus annettiin, velvoite on ehdottomasti vanhentunut. Veronmaksajien tulee kuitenkin olla tässä suhteessa erityisen valppaita.