Kiinteä verotus lyhytaikaiseen vuokraukseen

Palveluvero

Alla olevassa artikkelissa yritämme vastata kysymykseen, kuinka kiinteistöjen lyhytaikaisen vuokrauksen kertasummaverotus toteutetaan. Aluksi haluamme muistuttaa, että 26. heinäkuuta 1991 annetussa laissa.tuloverosta (konsolidoitu teksti: Lakilehti 2016, kohta 2032, sellaisena kuin se on muutettuna), jäljempänä PIT-laki, mainitaan erillisenä tulolähteenä: vuokra-, edelleenvuokra-, leasing-, edelleenvuokra- ja muut sopimukset samankaltainen, mukaan lukien maataloustuotannon erityisosastojen ja tilan tai sen osien vuokraus, edelleenvuokraus muihin kuin maataloustarkoituksiin tai maataloustuotannon erityisosastojen hoitamiseen, lukuun ottamatta taloudelliseen toimintaan liittyvää omaisuutta. Vuokratuloa voidaan verottaa yleisten periaatteiden mukaan, verovelvollinen voi halutessaan verottaa myös kirjatulla kertamaksulla. Tässä vaiheessa on korostettava, että yllä oleva tulolähde sisältää myös ns lyhytaikainen vuokraus.

Vuoristoilta ostettujen kiinteistöjen satunnainen vuokrasopimus

Nykyisessä taloustilanteessa monet pitävät asunnon ostamista lomakeskuksesta erinomaisena sijoitusmuotona. Lomakeskuksessa vuokrattavien tilojen sijoituksissa käsitellään yleensä lyhytaikaista vuokrausta, esim. viikonlopuksi tai viikoksi tai mahdollisesti kuukaudeksi. Kiinteistön voi ostaa sekä yrittäjä että ei. Artikkelissa yritämme esitellä mahdollisuuksia lyhytaikaisen kiinteistövuokrauksen verotukseen matkailukohteessa. Yritystä harjoittava henkilö, joka suunnittelee kiinteistön ostamista, voi ostaa sen yksityisesti. Tällöin sellaisen luonnollisen henkilön omaisuuden (kiinteistön) vuokraamista, joka ei kuulu yritykseen, voidaan verottaa tulona muusta kuin maatalouden taloudellisesta toiminnasta. Veronmaksaja itse päättää, sisällytetäänkö kiinteistön vuokratulot muun kuin maatalouden taloudellisen toiminnan tulolähteeseen.

Jos verovelvollinen pitää tilojen, esimerkiksi asuntojen, lyhytaikaista vuokraamista osana elinkeinotoimintaa, näitä palveluita ei voida luokitella 13 §:ssä tarkoitetuksi erilliseksi tulonlähteeksi. 10 sek. PIT-lain 1 kohta 6 eli vuokrasopimus.

Esimerkki 1.

Eräs suurta tuotantoyritystä johtava veronmaksaja osti talon vuoristosta osana tätä toimintaa. Oston jälkeen hän päätti, että edellä mainittu kiinteistö vuokrattaisiin turisteille. Vuokrasopimus on lyhytaikainen. Ostaja totesi, että vuokratuloa tulee verottaa samalla tavalla kuin muuta liiketoimintatuloa. Veronmaksaja on liiketoiminnassaan velvollinen maksamaan kiinteää veroa. Siksi hän verotti lyhytaikaista vuokratuloa tasaverolla.

Yllä olevaa vuokratulon verotustapaa on pidettävä oikeana. Majoituspalveluista saadut tulot tulee verottaa yhdessä muiden liiketoiminnasta saatujen tulojen kanssa eli veroasteikon tai tasaveron mukaan (katso Bydgoszczin verokamarin johtajan yksilöllinen tulkinta 17.1.2017, numero 0461-ITPB1.4511.905 . 2016.1.AK). Yhteenvetona voidaan todeta, että verovelvollisen, joka päättää harjoittaa kiinteistön lyhytaikaista vuokrausta osana liiketoimintaansa, tulee verottaa sitä yhdessä muiden tästä toiminnasta saatujen tulojen kanssa.

Veroviranomaiset ovat viime aikoihin asti uskoneet, että yksityisomaisuutena ostetun kiinteistön lyhytaikaista vuokraamista matkailukohteessa voidaan pitää tulona leasinglähteestä, johon verotetaan kertakorvauksena tuloista, jotka on laskettu sovelletaan 8,5 prosentin verokantaa. Vahvistus tälle kannalle löytyy tulkinnasta:

Ottaen huomioon tulevan tapahtuman kuvaus ja oikeudelliset määräykset on todettava, että vuokrasopimus muodostaa Hakijalle pykälässä tarkoitetun tulonlähteen. 6 sek. Tiettyjen luonnollisten henkilöiden ansaitsemien tulojen kiinteämääräisestä tuloverosta annetun lain 1 a §:n 1 momentin mukaisesti. 10 sek. Tuloverolain 1 kohta 6. Edellä mainituista saadut tulot lähteet voivat hyötyä kiinteämääräisestä tuloverosta 11 artiklassa määritellyn verokannan mukaisesti. 12 sek. 1 piste 3 lit. sekä laki kiinteämääräisestä tuloverosta tietyistä luonnollisten henkilöiden tuloista eli 8,5 prosenttia edellyttäen, että asianomaiselle veroviraston päällikölle toimitetaan hyvissä ajoin ilmoitus tämän verotusmuodon valinnasta. Lisäksi hakija voi itsenäisesti maksaa kaikki tulot tälle tilille, kun hän antaa veroviraston päällikölle tästä asiasta asianmukaisen ilmoituksen, johon viitataan 17 artiklassa. 12 sek. Tiettyjen luonnollisten henkilöiden ansaitsemista tuloista annetun lain 6 §.

Łódźin verokamarin johtajan yksilöllinen tulkinta, 28. kesäkuuta 2016, numero 1061-IPTPB1.4511.399.2016.1.KLK.

Tämä tulkinta oli veronmaksajien kannalta suotuisa, koska lyhytaikaista vuokraa ei käsitelty tulona muusta kuin maatalouden toiminnasta. Edellä esitetyn perusteella verovelvollisen ja asuntoa käyttävien henkilöiden välisiä vuokrasopimuksia, jotka on tehty lyhyeksi ajaksi, esimerkiksi useiksi päiväiksi, viikoksi tai kuukaudeksi, ei kirjattu elinkeinonharjoittajan tuloksi, kun asunnon kohteena oleva asunto vuokrasopimus ei ole taloudelliseen toimintaan liittyvä omaisuuserä. Siten tilojen lyhytaikainen vuokraus muodostaa pykälässä tarkoitetun tulonlähteen. 10 sek. ALV-lain 1 kohta 6 (vuokratulo) ja voi hyötyä 8,5 %:n kiinteämääräisestä verosta.

Kiinteä verotus lyhytaikaiseen kiinteistönvuokraukseen

Yllä oleva tulkintalinja on kuitenkin muuttunut viime kuukausina. Niin kutsuttu lyhytaikainen vuokraus on itse asiassa sarja syklisiä, ajoittain toistuvia, organisoituja ja jatkuvia voittoa tavoittelevia toimintoja, jotka sisältävät taloudellisen toiminnan määritelmän elementtejä. Viranomaisten näkemyksen mukaan tällaisilla palveluilla on majoituspalveluiden tunnusomaisia ​​piirteitä, mikä tarkoittaa, että ne muodostavat tuloa tulolähteestä, joka on 1999/2004 12 §:n mukaista ei-maatalouden taloudellista toimintaa. 10 sek. PIT-lain 1 momentin 3 kohta.

Tämän seurauksena lyhytaikaisen oleskelun vuokrasta saadut tulot muodostavat tuloja 11 §:ssä tarkoitetusta muusta kuin maataloustoiminnasta. 10 sek. Tuloverolain 1 momentin 3 mukaan eikä verovelvollisilla ole oikeutta käyttää kiinteämääräistä verotusta 8,5 %:n suuruisena.

Tämän vuoksi veronmaksajat eivät voi hyötyä 8,5 prosentin edullisesta kiinteästä verokannasta. Jos valitaan kiinteäkantainen verotusmuoto ja täyttyvät tulon verottamisen edellytykset tässä muodossa, asianmukainen verokanta - 12 artiklan mukaisesti. 12 sek. 1 piste 2 lit. Tiettyjen luonnollisten henkilöiden ansaitsemien tulojen kiinteämääräisestä tuloverosta annetun lain mukainen kiinteä verokanta on 17 %.

Esimerkki 2.

Veronmaksaja osti asunnon meren rannalta. Hän oleskelee ostetussa asunnossa lomien aikana noin 2 viikkoa. Koska asuntoa ei käytetä koko loman ajan, ostaja aikoo vuokrata sen turisteille. Tätä tarkoitusta varten tehdään sopimus yrityksen kanssa, joka ammattimaisesti hoitaa asuntojen lyhytaikaista vuokrausta matkailukäyttöön. Vuokrasopimus kestää yleensä muutamasta useampaan päivään. Vuokrasopimuksen allekirjoittaa veronmaksaja, kun taas välitysyhtiö veloittaa vain lähetettyjen turistien lukumäärän mukaan. Veronmaksaja valitsi verotusmuodoksi kiinteän verokannan. Saadakseen tietoja verokannan suuruudesta hän meni verotoimistoon. Virkamies ilmoitti, että kiinteä korko oli tässä tapauksessa 17 prosenttia.

Virkamiehen antama vastaus on katsottava oikeaksi, se on perusteltu seuraavissa tulkinnoissa.

Jos valitaan kiinteäkantainen verotusmuoto ja tässä muodossa tulon verotukseen oikeuttavat edellytykset täyttyvät, lyhytaikaisista majoituspalveluista saatujen tulojen verotusprosentiksi on soveltuva - 11 §:n mukainen verokanta. 12 sek. 1 piste 2 lit. e lain kiinteämääräisestä tuloverosta tietyistä luonnollisten henkilöiden tuloista - se on 17 prosenttia tuloista. Mikäli hakija ei kuitenkaan anna ilmoitusta kertasuorituksen valinnasta, verotetaan toiminnasta saatua tuloa 1999/2003:n mukaisessa asteikossa. 27 sek. 1 tai kiinteä vero 19 % taiteen sisällön mukaan. Tuloverolain 30 c §

Bydgoszczin verokamarin johtajan henkilökohtainen tulkinta 13. tammikuuta 2017, numero 0461-ITPB1.4511.980.2016.1.AK.

Viitaten edellä mainittuihin säännöksiin käsiteltävänä olevaan tapaukseen on todettava, että hakemuksessa kuvattu asuntojen vuokraus on itse asiassa sarja syklistä, määräajoin toistuvaa, organisoitua ja jatkuvaa voittoa tavoittelevaa toimintaa, mukaan lukien edellä mainitut. -mainitsi taloudellisen toiminnan määritelmän elementtejä. Asunnon vuokrauspalvelut, joita hakija aikoo tarjota, ovat majoituspalveluita. Näin ollen on mahdotonta yhtyä hakijan näkemykseen, että asuntojen vuokraustoiminta kuuluu ns. yksityinen vuokrasopimus. Viranomaisen näkemyksen mukaan hakijan tulisi sisällyttää tulonlähteeksi pykälässä tarkoitetuksi tulolähteeksi asuntojen vuokrauksesta - lyhytaikaiseen oleskeluun liittyvinä palveluina - saadut tulot. 10 sek. Tuloverolain 1 momentin 3 momentin mukaan ja verotetaan tälle tulolähteelle säädetyllä tavalla. Yllä oleva seikka tarkoittaa myös sitä, että hakijalla ei ole oikeutta soveltaa vuokrapalvelutuloihin kirjattujen tulojen kiinteää verokantaa 8,5 % tuloista. Jos valitset kiinteämääräisen verotusmuodon ja täytät tässä muodossa tulon verotukseen oikeuttavat edellytykset, sopiva verokanta - 12 artiklan mukaisesti. 12 sek. 1 piste 2 lit. Tiettyjen luonnollisten henkilöiden ansaitsemien tulojen kiinteämääräisestä tuloverosta annetun lain e mukaisesti kirjatuista tuloista on 17 prosentin kiinteä verokanta.

Poznańin verokamarin johtajan yksilöllinen tulkinta 1. kesäkuuta 2016, numero ILPB1 / 4511-1-156 / 16-4 / TW.

Yhteenveto

Tulkintalinjan muutos huomioon ottaen voidaan päätellä, että matkailukohteessa sijaitsevan asunnon lyhytaikaiseen vuokraukseen ei voida soveltaa kiinteää 8,5 %:n korkoa. Veroviranomaisen näkemys on, että asunnon lyhytaikaisessa vuokrauksessa matkailukohteessa kyseessä on majoituspalvelu. Siksi sopiva kertakorvausprosentti on 17 prosenttia. Lyhytaikaisen vuokran verottaminen kiinteällä 17 %:lla on vuokranantajan kannalta kannattamatonta. Lyhytaikaisella kertavuokraverotuksella emme voi vähentää siihen liittyviä kuluja. Jos päätät verottaa yleisten periaatteiden mukaan joko veroasteikkona tai kiinteänä verona, voimme vähentää tuloista verotuksessa vähennyskelpoiset kulut, kuten poistot tai perusparannuskulut.

Edellä esitetyn perusteella toistuvasti suoritetun kiinteistön lyhytaikaisen vuokrauksen verotus luokitellaan veroviranomaisen toimesta taloudellisesta tulosta, vaikka vuokrasopimuksen kohteena olisikin yhtiön omaisuuteen kuulumaton kiinteistö. Tällainen lyhytaikaisen vuokrasopimuksen luokittelu ei hyödytä veronmaksajaa. Tässä oikeusvaltiossa ainoa etu, kun vuokrasopimus verotetaan rekisteröidyllä kertasummalla, näyttää olevan mahdollisuus pitää yksinkertaistettua kirjanpitoa.