Tippien verotus – mikä on niistä sovitus?

Palveluvero

Yleisesti tiedetään, että tuloverotuksen laajuus on määritelty hyvin laajasti ja se kattaa monia erilaisia ​​tulonlähteitä. Palvelualalla työskentelevillä on hyvin usein ongelmia saatujen vihjeiden luokittelussa. Katso alla olevasta artikkelista, miten juomarahat verotetaan ja miten tulot tulee kirjata.

Mikä on tippi?

Lain säännökset eivät selitä, mitä juomarahalla tarkoitetaan. Siksi on tarpeen käyttää sanakirjan määritelmää. Yleisen käsityksen mukaan juomaraha on pieni rahasumma, joka yleensä annetaan tarjotusta palvelusta. Tästä syystä voidaan päätellä, että juomaraha on tavanomainen, harkinnanvarainen ja vapaaehtoinen rahaetu, joka yleensä on osoitus kuluttajan tyytyväisyydestä palvelun laatuun, useimmiten hotelliin tai gastronomiseen.

Tippujen verotus

Koska juomaraha on rahaetuus, se on tuloveron alaista. On myös huomattava, että mikään lain säännös ei vapauta juomarahaa verosta. Tarvitaan kuitenkin selvennystä siitä, mihin tulolähteeseen tippoja tulisi sisällyttää. Käsittelemme tässä tapauksessa kahta mahdollisuutta - ottaen huomioon, että juomarahat ovat työtuloa tai tuloja muista lähteistä. Asian ratkaiseminen on tuloveron laskentatavan kannalta tärkeä, koska ensimmäisessä tapauksessa työnantaja maksaa juomarahaa, kun taas toisessa tapauksessa työntekijä laskee veron itse.

Neuvoja työtulona

Analysoitaessa juomarahaa työsuhteesta saatuina tuloina on todettava, että työsuhteesta saatuihin tuloihin sisältyvien etujen avoimen luettelon rakenteesta johtuen jokainen työntekijän työsuhteen yhteydessä saama maksu muodostaa hänen tulonsa lähde, josta tulo on tuloveron alainen, elleivät ne ole työsuhteeseen liittyviä, mutta erillisen säännöksen mukaan verovapaita etuuksia. Oikeustuomioissa hallitseva näkemys on, että tippien maksaminen ei ole palkkaa työstä, vaan se on etu, jonka työntekijät saavat työn suorittamisen yhteydessä työnantajalle.

Tämän seurauksena, jos rahat nimenomaisesti osoitettuina tippuina tietylle työntekijälle menevät työnantajalle tai työnantaja kerää juomarahoista kaikki varat ja siirtää ne sitten työntekijöille, juomarahat ovat tuloja työsuhteesta. ja verotetaan yhdessä palkkojen ja palkkioiden kanssa. Näissä tapauksissa suoritetun työn ja saadun vihjeen välillä on suora yhteys.

Tällaisissa olosuhteissa juomaraha on siis tuloa, jonka työntekijä saa työnteon yhteydessä. Juomarahan maksamisen ja verotuksen perusteena on työntekijän ja työnantajan välinen työsuhde. Veron maksaa työnantaja, joka toimii maksajana.

Esimerkki 1.

Ravintolassa työskentelevät tarjoilijat antavat työnantajalle päivän päätteeksi saamasi tippin. Työnantaja jakaa sitten loppusumman tarjoilijoille. Tässä tapauksessa on kyse työsuhteesta saatavista tuloista.

Juomarahat tuloina muista lähteistä

Toinen tilanne on, kun tippin määrä annetaan suoraan työntekijälle, joka sitten pitää summan itselleen, ilman työnantajaa. Tässä tapauksessa tippi edustaa vuosittaisen veroilmoituksen mukaisia ​​työntekijän muista lähteistä saamia tuloja yhdessä muista lähteistä saatujen tulojen kanssa.

Esimerkki 2.

Tipit saava baarimikko ei luovuta niitä työnantajalle, vaan pitää ne itselleen. Tämä tarkoittaa, että hänen tulee itsenäisesti verottaa saamansa juomarahaa kirjaamalla ne tuloina muista lähteistä.

Yhteenvetona on todettava, että saadun tippin määrän selvitystapa riippuu valitusta menettelytavasta. Jos työnantaja on mukana tapana jakaa tippiä, kyseessä on työsuhteesta saadut tulot. Tästä johtuen työnantajan on perittävä ennakkomaksu, joka on tässä tapauksessa tuloveronmaksajan asema. Nämä tulot kirjataan yhdessä muiden työsuhteesta saatujen tulojen kanssa.

Jos työnantaja sen sijaan ei osallistu juomarahamäärän jakamiseen ja työntekijällä on oikeus pitää saamansa määrä yksinomaan itselleen, työntekijä on yksin vastuussa veron suorittamisesta tältä tililtä. Hänen on määritettävä itsenäisesti veropohja, joka on tulot muista lähteistä, ja laskettava veron määrä.

Lopuksi on syytä huomata, että työnantajan suorittamalla juomarahalla on myös seurauksia ZUS-maksujen laskennassa. No, jos työnantaja maksaa tippiä työsuhteen tulona, ​​ne ovat vakuutusmaksujen laskennan perusta. Jos työntekijä taas saa tippiä suoraan asiakkaalta ja pitää ne itselleen, niitä ei lisätä vakuutusmaksujen määräytymisperusteeseen.