Markkinamaksu - mikä se on ja kuinka paljon se on?

Verkkosivusto

Torilla tai basaarilla kauppaa tekevien veronmaksajien on otettava huomioon markkinamaksun maksuvelvollisuus. Markkinamaksu peritään markkinapaikoilla myyviltä tahoilta. Selvitä, ketä se tarkalleen koskee ja kuinka paljon tämäntyyppinen maksu on.

Markkinamaksu - mikä se on?

Markkinamaksu on julkinen maksu, joka peritään markkinapaikoilla myyviltä tahoilta. Tarve maksaa tämä maksu johtuu paikallisista veroista ja maksuista annetun lain säännöksistä (15 §:n 1 momentti), josta luemme seuraavaa:
"(...) kunnanvaltuusto voi ottaa käyttöön markkinamaksun. Messumaksu peritään luonnollisilta henkilöiltä, ​​oikeushenkilöiltä ja oikeushenkilöllisyyttä vailla olevilta organisaatioyksiköiltä, ​​jotka myyvät torilla. (...)"

Paljonko on markkinamaksu?

Markkinapalkkiota säätelevät valtiovarainministerin ylhäältä alas -määräykset, jotka määrittelevät sen enimmäismäärän. Kuitenkin kunnanvaltuusto päättää maksun todellisen suuruuden, mutta se ei saa olla suurempi kuin säännöissä määrätty enimmäisarvo. Tästä syystä veloitettavien markkinamaksujen määrässä voi olla eroja.

Markkinamaksuja määrittäessään kunnanvaltuustolla on oikeus erotella ne. Näin ollen se voi asettaa kunnan omistamille markkinapaikoille erilaisia ​​markkinapalkkioita ja muiden yksiköiden omistamille tonteille erilaisia ​​markkinamaksuja. Ainoa ehto ei ole ylittää valtiovarainministerin asettamissa määräyksissä määriteltyä rajaa.

Edellä olevan vahvistaa korkeimman hallinto-oikeuden 6.5.2015 antama tuomio (tiedostoviite II FSK 9984/13), josta lukee:

"(...) maksujen määrät voivat olla erilaisia ​​erityyppisille markkinapaikoille. Kunnat voivat vapaasti määrittää verotaakan 15 artiklan ja 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan rajoissa ja ne voivat panna täytäntöön Lisäksi markkinamaksun suuruus riippuu osaston koosta, myydyn tavaran tyypistä, kaupankäyntitiheydestä ja jopa viikonpäivästä tai vuodenajasta. ...)"

Markkinamaksu on paikallinen. Tämä tarkoittaa, että sen keräämisestä vastaa kaupungin presidentti, pormestari tai markkinoiden sijaintipaikan toimivaltainen kunnanjohtaja. Kehitys- ja valtiovarainministerin 25. heinäkuuta 2018 antaman ilmoituksen paikallisten verojen ja maksujen ylärajoista vuonna 2019, messumaksun enimmäismäärä vuodelle 2019 ei saa ylittää 778,20 PLN päivässä. On myös muistettava, että messumaksu peritään riippumatta erillisissä määräyksissä säädetyistä maksuista messuvälineiden käytöstä ja muista markkinatoimijan tarjoamista palveluista.

Mikä markkinapaikka oikeastaan ​​on?

Selkeiden määräysten puutteen vuoksi oli pitkään kiistanalaista selvittää, mitä todellinen torilla tehty myynti tarkoittaa ja mitä ehtoja paikan on täytettävä, jotta sitä voidaan pitää markkinapaikkana.

Tällä hetkellä näitä säännöksiä on päivitetty ja ne ovat 12 artiklan mukaisia. 15 sek. Vero- ja paikallismaksulain 1 momentin 2 mukaan kauppapaikat ovat kaikki myyntipaikkoja. Samaan aikaan - kuten Art. 15 sek. Edellä mainitun lain 1 kohta 2b - messumaksua ei sovelleta rakennusten tai niiden osien myyntiin. Lisäksi verovelvolliset, jotka myyvät paviljongeista, kioskeista, konteista ja leuoista, jotka eivät täytä esineen rakennukseksi tunnistamisen edellytyksiä, ovat myös velvollisia maksamaan messumaksun. Paikallisveroista ja -maksuista annetun lain mukaan rakennus on pysyvästi maahan kiinnitetty, tilasta väliseinillä erotettu rakennus, jossa on perustukset ja katto.

Onko markkinamaksu pakollinen?

Messumaksujen perimisvelvollisuus päättyi vuonna 2016. Tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä kunnan suorittama markkinamaksun kantaminen edellyttää valtuuston hyväksymistä tämän maksun käyttöönotosta tietyssä kunnassa. Lisäksi kunnanvaltuusto voi päättää perintäsäännöistä, maksuehdoista ja markkinamaksun suuruudesta. Samalla kunnanvaltuusto voi ottaa käyttöön objektiivisia poikkeuksia markkinamaksusta. Tämä tarkoittaa, että tällä hetkellä markkinamaksun olemassaolo tietyssä kunnassa ja sen suuruus riippuu pääasiassa kunnanvaltuustosta.

Jos tietyssä kunnassa on otettu käyttöön markkinamaksu ja tarkastuksen seurauksena todentaja toteaa, että sitä ei ole maksettu tai se on maksettu aliarvioituina, verotusmenettely voi pääsääntöisesti olla käynnistetään sitä myyjää vastaan, joka ei ole maksanut palkkiota.