Vastuu veroveloista – ketä se voi koskea?

Palveluvero

Verovelvolliset ovat pääsääntöisesti henkilökohtaisesti vastuussa veroveloistaan, mutta verovelvollisen maksukyvyttömyyden sattuessa hänen velvoitteensa verovirastoa kohtaan voivat siirtyä kolmansille osapuolille - mm. puolisosta, perheenjäsenistä tai puolisoista. Kuka voi olla verovelvollinen?

Vastuu kolmansien osapuolten maksamista veroveloista - yleiset periaatteet

Kolmas osapuoli on pääsääntöisesti yhteisvastuussa verovelvollisen veroveloista. Tämä tarkoittaa, että veroviranomainen voi panna ulos verorästään johtuvan velan kokonaan tai osittain jokaiselta velallisesta erikseen, kaikilta tai vain useammalta.

Kolmannen osapuolen vastuu veroveloista syntyy sen jälkeen, kun verovelvollisuuspäätös on annettu, jonka verovirasto ratkaisee veromenettelyn jälkeen.

Tärkeä!

Vastuupäätöksestä johtuvan velvoitteen täytäntöönpano voidaan suorittaa vasta tehottoman täytäntöönpanon jälkeen verovelvollisen omaisuutta vastaan ​​- eli silloin, kun velan periminen kokonaan tai osittain on ollut mahdotonta.

Veroviranomainen aloittaa tutkinnan verorästien maksamisesta kolmannelta myös tilanteessa, jossa:

  • täytäntöönpanotoimien toteuttamiseen tähtäävistä toimista luovuttiin,

  • hallinnollista täytäntöönpanoa ei aloitettu, koska täytäntöönpanoviranomainen teki todennäköisyyden, ettei täytäntöönpanokuluja ylittävää määrää ollut mahdollista saada.

Kuka vastaa jonkun toisen perintövelasta?

Kolmannen osapuolen verovelvollisuus syntyy liike-, perhe- tai omistussuhteesta verovelvollisen kanssa. Tästä syystä, jos verovelvollinen ei pysty maksamaan rästiään, veroviranomaiset voivat periä maksurästinsä kolmansia vastaan.

Veronmaksajan puoliso

Naimisissa oleva verovelvollinen vastaa henkilökohtaisesta omaisuudesta ja yhteisomaisuudesta (jos puolisoiden välillä on yhteisomaisuutta) periytyvistä veloista - verovelvoitteista aiheutuvat seuraukset vaikuttavat molempiin puolisoihin. Verovirasto voi verosaatavien perimiseksi suunnata ulosottoa puolisoiden yhteiseen omaisuuteen, joka syntyy lain mukaan avioliiton solmimisen yhteydessä, jos puolisot eivät tee omaisuussopimusta. Näin ollen verorästiä voidaan periä omaisuudesta, joka on hankittu avioliiton perustamisen jälkeen, kuten yhteisasunnosta, autosta, mutta myös saadusta palkasta tai toisen puolison tai molempien puolisoiden harjoittamasta liiketoiminnasta saadusta tulosta.

Huomio!

Verovelvollisen puoliso ei ole vastuussa veroveloista, joissa on henkilökohtaisen omaisuuden osia eli ennen avioliittoa hankittua omaisuutta.

Toisaalta verovirasto voi panna ulos puolisoiden yhteisverotuksesta syntyneen tuloverorästin - he ovat yhteisvastuullisesti velvollinen maksamaan rästejä tässä verossa ja yhteisen verotusmuodon tapauksessa.

Eronnut puoliso ja erossa oleva puoliso

Avioeron tai asumuseron seurauksena puolisoiden välinen omaisuusyhteisö päättyy. Sen paikan ottaa kiinteistöerottelujärjestelmä. Tässä tilanteessa verovelvollisen eronnut tai asumuserossa oleva puoliso on yhteisvastuullisesti velvollinen yhteisomaisuuden aikana syntyneistä veroveloista osuutensa määrään asti.

Huomio!

Verovelvollisen eronneen tai asumuseron aviopuolison vastuu on yhteisvastuullinen, mikä tarkoittaa, että rästituotannon piiriin voi tulla myös omaisuus, joka on hankittu avioliiton purkamisen tai asumuseron toteamisen jälkeen.

Tärkeää on, että tämä vastuu koskee myös niitä verorästejä, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun avioero- tai asumuserotuomio tuli lainvoimaiseksi. Taiteen tarjoaminen. 110 §:n 1 momentissa viitataan selkeästi velvoitteisiin, ei pelkästään avioliiton aikana syntyneisiin verorästiin.

Yritystä harjoittavan verovelvollisen perheenjäsen

Verolain säännösten mukaista yritystoimintaa harjoittavan verovelvollisen perheenjäsen kuuluu myös verovelvollisen verovelvollisten verovelvollisten ryhmään. Vastuu koskee niitä verovelvollisen perheenjäseniä, jotka ovat tehneet yhteistyötä hänen kanssaan liiketoiminnan harjoittamisessa, saaneet tälle etua ja verorästit ovat syntyneet tämän toiminnan yhteydessä ja ajalta, jolloin perheenjäsen osallistui yrityksen pyörittämiseen. . Tärkeää on, että etuuksien saaminen ei tarkoita vain työsopimukseen tai muuhun oikeuteen perustuvaa palkkaa, vaan se sisältää myös esimerkiksi saadut lahjat eli kaikki edut, jotka ovat syntyneet avustamisesta yrityksen pyörittämiseen. Lisäksi yhteistyö voi olla myös yksittäistä tai satunnaista.

Huomio!

Yrityksen hoitamiseen osallistuvan verovelvollisen perheenjäsenen vastuu rajoittuu tällä tilillä saatujen etujen arvoon.

Tilitoimisto

Tilitoimisto voi toiminnallaan aiheuttaa vahinkoa asiakkaalleen, mutta se ei vastaa tästä aiheutuneesta verovelvollisen verorästään verovirastolle tai Kansaneläkelaitokselle. Molemmat laitokset perivät rästiä veronmaksajalta tai maksajalta. Tässä tapauksessa tilitoimiston vastuu on korvausvastuu - verovelvollinen voi hakea korvausta toimiston aiheuttamasta vahingosta tuomioistuimessa. Peruste kanteen nostamiselle tuomioistuimessa on § Siviililain 471 pykälä sopimusperusteisesta vastuusta. Tämän säännöksen mukaan velvollinen (kirjanpitotoimisto) on vastuussa vahingoista, jotka johtuvat velvoitteen täyttämättä jättämisestä tai virheellisestä suorittamisesta, ja on velvollinen korjaamaan sen. Tilitoimistolta korvausta hakevan yrittäjän on ilmoitettava toimiston tehtävien laajuus ja virheet sekä niiden yhteys aiheutuneeseen vahinkoon.

Tästä syystä yrittäjien tulee kiinnittää erityistä huomiota paitsi tilitoimiston maineeseen, myös tutkia sitä esimerkiksi vakuutuksen kannalta - jos toimisto on vakuutettu huomattavasti vaadittua vähimmäismäärää suuremmalla summalla, se voi olla takuu siitä, että toimisto kiinnittää huomiota asiakkaiden turvallisuuteen. Tilitoimiston kanssa tehdyssä sopimuksessa kannattaa huomioida määräys toimiston vastuusta omista virheistään ainakin vakuutuksen määrään asti. Kaikki sopimusmääräykset, jotka koskevat tilitoimiston verovelvollisuutta veroviranomaisille, ovat pätemättömiä.

Muut kolmannen osapuolen ryhmät, jotka ovat vastuussa jonkun toisen verorästejä

  • Yrityksen tai sen järjestäytyneen osan ostaja vastaa tähän toimintaan liittyvistä veroveloista, mukaan lukien ne, jotka ovat syntyneet ennen yrityksen tai sen osan hankintaa. Tärkeää on, että yrityksen osan hankinnan yhteydessä ostaja vastaa myös hankkimaansa osuuteen liittyvistä maksurästittömyydestä - hän on yhteisvastuussa.

  • Perhe-, omaisuus- tai pääomasuhteessa tai työsuhteesta johtuvan esineen tai esineoikeuden käyttäjälle jääneen esineen tai omaisuusoikeuden omistaja, ainoa omistaja tai pysyvä käyttäjä on velvollinen vastaamaan käyttäjän tämän yhteydessä syntyneistä veroveloista. liiketoiminnallaan, jos esine tai laki liittyy liiketoimintaan tai sitä käytetään sen toteuttamiseen.

  • Yhtiön yhtiömies, avoin yhtiö, yhtiömies ja kommandiittiyhtiön tai kommandiittiyhtiön yhtiömies vastaa yhtiön verorästään.

  • Hallituksen jäsenet vastaavat osakeyhtiön, osakeyhtiön verorästään. organisaatiossa, osakeyhtiö, osakeyhtiö organisaatiossa.

  • Muiden oikeushenkilöiden toimielinten jäsenet vastaavat verorästään.

  • Yrittäjän, joka on luonnollinen henkilö, muutoksen seurauksena perustettu yksityinen elinkeinonharjoittaja vastaa yrittäjän muuntumispäivään mennessä syntyneistä toimintaan liittyvistä verorästään.

  • Kiinteistön vuokralainen tai käyttäjä vastaa vuokra- tai käytön aikana syntyneistä verosaatavista kiinteistön verotuksesta syntyneistä veroveloista.

  • Verovelvollisen yritys omalla suku- ja sukunimellään, toiminimellään tai toiminimellään vastaa suorittamisensa aikana syntyneistä maksurästistä.

Kolmannen osapuolen verovelvollisuuden vanhentumisajat

Verovirasto ei saa antaa vastuupäätöstä kolmannelle, jos sen kalenterivuoden lopusta on kulunut 5 vuotta, jona verorästi on syntynyt, ja ostajan yhteisvastuullisen arvonlisäverovelvollisuuden tapauksessa - jos 3 vuotta ovat kuluneet. On syytä korostaa, että kyse on veroviranomaisen päätöksen antamisesta, ei sen toimittamisesta verovelvolliselle, mitä korkein hallinto-oikeus korosti 12.7.2016 antamassaan tuomiossa, tiedostoviite. II FSK 1544/14.

Kolmannelle osapuolelle tiedoksi annettua päätöstä koskevan oikeuden vanhentumisajan lisäksi olisi erotettava kolmannelle tiedoksi annettuun päätökseen asetettu verovelvollisuuden vanhentumisaika. Vastuun vanhentumisaika päättyy kolmen vuoden kuluttua sen kalenterivuoden lopusta, jona verovelvollisuutta koskeva päätös on annettu. Tärkeää on, että tätä ajanjaksoa voidaan pidentää keskeytyksen tai keskeytyksen seurauksena. Vanhentumisajan keskeyttäminen johtaa alennusten soveltamiseen - velan maksun lykkäämiseen tai maksun jakamiseen erissä, jonka jälkeen vanhentumisaika jatkuu. Toisaalta vanhentumisajan keskeytyminen johtuu konkurssiin asettamisesta tai täytäntöönpanon aloittamisesta ja täytäntöönpanotoimenpiteen soveltamisesta. Vanhentumisaika alkaa uudelleen, kun syy vanhentumiseen on lakannut olemasta.