Toimitilojen uusiminen verotuksessa vähennyskelpoisissa kuluissa

Verkkosivusto

Jonkin ajan kuluttua harjoitettavassa toiminnassa käytettyjen tilojen käytön jälkeen tulee välttämättömäksi yhtiön tilojen uusiminen. Töitä suoritettaessa on selvitettävä, onko kyseessä peruskorjaus vai modernisointi. Tämä on erittäin tärkeää tälle tilille aiheutuneiden kulujen selvittämisen kannalta.

Yrityksen tilojen peruskorjaus - remontti vai parannus?

Kunnostamisen ja parantamisen käsitteiden ero tuloverotuksessa on erittäin tärkeää. Jos käyttöomaisuuden perusparannusmenoja syntyy niiden koosta riippumatta, ne ovat verotuksessa vähennyskelpoisia kuluja ja jos niiden syntymisen tarkoituksena on parantaa käyttöomaisuutta, niin jos niiden summa verovuoden aikana ylittää poistojen laskentaperusteena, niitä ei käsitellä verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina, ne vain lisäävät käyttöomaisuuden alkuarvoa.

Peruskorjaus on käyttöomaisuuden alkuperäisen kunnon palauttamista vaihtamalla kuluneita elementtejä tai korjaamalla ne. Peruskorjauksen seurauksena käyttöomaisuuden käyttöarvo ei nouse, vain alkuperäinen arvo palautetaan.

Toisaalta parannus tulee luokitella käyttöomaisuuden menoksi, joka ensisijaisesti lisää sen käyttöarvoa verrattuna sen käyttöönottopäivän arvoon. Parannusta tulee mitata erityisesti käyttöajalla, tuotantokapasiteetilla, parannetulla käyttöomaisuudella saatujen tuotteiden laadulla ja niiden käyttökustannuksilla.

Modernisointiolosuhteet

Jotta parannus tapahtuisi, noudatetaan art. 22 g 1 kohdan. PIT-lain 17 §. Tämän säännöksen mukaan käyttöomaisuuden parantaminen tapahtuu:

  • jälleenrakennuksen, laajentamisen, jälleenrakennuksen, mukauttamisen tai modernisoinnin kautta,

  • kun jälleenrakentamisesta, laajentamisesta, jälleenrakentamisesta, mukauttamisesta tai nykyaikaistamisesta aiheutuneiden kustannusten summa tiettynä verovuonna ylittää 10 000 zlotya,

  • kun aiheutuneet menot aiheuttavat käyttöarvon nousun suhteessa käyttöomaisuuden käyttöönottopäivän arvoon, mitattuna erityisesti käyttöajalla, tuotantokapasiteetilla, parannetun käyttöomaisuuden avulla saatujen tuotteiden laadulla omaisuus ja niiden käyttökustannukset.

Tiettyjen töiden kohtelu korjaus- tai parannustyönä ei määräydy verovelvollisen tahdon mukaan, vaan suoritettujen töiden aineellisen laajuuden mukaan. Epäselvissä tapauksissa voi olla tarpeen nimittää rakennusasiantuntija. Usein on vaikea itse päättää yksiselitteisesti, voidaanko toteutettavien töiden laajuus luokitella peruskorjausrakentamiseksi vai pitääkö sitä nykyaikaistamisena.

Siten sen maksutapa riippuu menotyypistä. Tämän kannan vahvistavat myös veroviranomaiset, josta esimerkkinä on Verohallinnon johtajan yksittäinen tulkinta 14.4.2017, nro 0461-ITPB3.4510.22.2017.1.AK. Tosiseikkoja kuvaillen verovelvollinen ilmoitti suorittaneensa rakennustöitä käyttämänsä työpajan kylpyhuoneen saniteettilaitteiston vaihdon yhteydessä. Ne koostuivat mm Seinistä ja lattioista laattojen takominen, vaihto keramiikkaan sekä putki- ja sähköasennusten viimeistely sekä uusien kalusteiden asennus. Vastauksena johtaja ilmoitti seuraavaa:

"(...) koska työpajan kylpyhuoneessa tehdyt rakennustyöt olivat luonteeltaan jälleenrakennustyöt, jotka vain palauttavat alkuperäisen arvon eivätkä muuttaneet sen luonnetta, hakijalle aiheutuneet kulut olivat peruskorjausluonteisia.

Yhteenvetona voidaan todeta, että työpajassa sijaitsevan kylpyhuoneen rakennustyöt, joiden tarkoituksena oli palauttaa kylpyhuoneen alkuperäinen toimintakyky, (...), ovat välillisiä verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia niiden syntymispäivänä. (...)".

Ikkunan vaihto

Joitakin menoja on vaikea kohdentaa peruskorjaus- tai modernisointikategoriaan. Esimerkkinä ikkunoiden vaihtokustannukset. Ongelma vaikeutuu, kun ikkunat vaihdetaan nykyaikaisempiin, esim. alumiiniin puisiin. Mielestämme tällaiset työt ovat jälleenrakennusluonteisia ja palauttavat vain rakennuksen alkuperäisen käyttöarvon eivätkä muuta sen luonnetta. Lisäksi mainittujen töiden peruskorjaukseksi luokittelun kannalta ei ole merkitystä sillä, että korvatut elementit korvataan nykyaikaisemmista materiaaleista valmistetuilla elementeillä. Ikkunoiden vaihtokustannukset eivät lisää tietyn kohteen (rakennuksen, rakenteen) käyttöarvoa.

Edellä oleva huomioon ottaen on todettava, että ikkunoiden vaihtokustannukset tulee sisällyttää peruskorjauskuluihin. Niitä ei voida lisätä käyttöomaisuuden alkuarvoon. Katowicen verokamarin johtaja vahvisti tällaisen kannan 31. joulukuuta 2011 päivätyssä kirjeessä nro IBPBI / 2 / 423-1155 / 11 / MS, jossa lukee:

”(…) Hakemuksessa esitetyt seikat osoittavat, että tehdyt työt määräytyvät ikkunoiden huonosta teknisestä kunnosta. Nämä teokset eivät kuitenkaan muuta niiden luonnetta ja toimintoja. Puuikkunat vaihdetaan alumiini-ikkunoihin. Ikkunoiden vaihto johtuu vanhojen ikkunoiden kulumisesta.

Edellä esitetyn valossa on katsottava, että Yhtiölle ikkunoiden vaihdosta aiheutuvat menot ovat luonteeltaan jälleenrakennusluonteisia, eivätkä ne muuta toiminnallisia tai teknisiä parametreja, palauttaen rakennuksen alkuperäisen käyttökelpoisuuden, ja siksi ne tulee katsoa korjauskuluiksi. Kuitenkin, koska niiden suhde Yhtiön tuottamiin tuloihin ei ole suora, niitä tulee pitää välillisinä verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina (…) ”.