Arvonlisäveron vähennys rekisteröimättömän yhteisön laatimasta laskusta

Palveluvero

Yksilöllinen päätös, 13. helmikuuta 2009, tiedostoviite. IPPP2 / 443-1757 / 08-3 / KK, Varsovan verokamarin johtaja

Onko yrityksellä oikeus vähentää arvonlisäverovelvollisen laatimaan laskuun sisältyvät ostoihin sisältyvät verot, joita ei ole virallisesti kirjattu arvonlisäverovelvolliseksi - jos laskun tositteet todella harjoittavat toimintaa?

Perustuu artikkeliin. 29 päivänä elokuuta 1997 annetun lain 14b § 1 ja 6 §. Veroasetus (eli Lakilehti 2005, nro 8, kohta 60, sellaisena kuin se on muutettuna) ja valtiovarainministerin 20.6.2007 annetun asetuksen 7 §. Valtuutuksesta antaa verolain tulkintoja (Lakilehti 2007, nro 112, kohta 770 muutettuna) Varsovan verokamarin johtaja, joka toimii valtiovarainministerin puolesta, toteaa, että Yhtiön kanta esitettiin 24. marraskuuta 2008 päivätyssä hakemuksessa. (vastaanottopäivä 1.12.2008) verolain yksilöllinen tulkinta arvonlisäverosta rekisteröimättömän arvonlisäverovelvollisen laatimista arvonlisäverolaskuista johtuvan ostoihin sisältyvän veron vähennyskelpoisuuden piirissä on virheellinen.

PERUSTELUT

1. joulukuuta 2008. on haettu arvonlisäveroa koskevien verolainsäädännön säännösten yksilöllistä tulkintaa,

Alla kuvatuissa tosiseikoissa.

Yhtiö käytti 1.12.2004 alkaen yksittäistä liiketoimintaa harjoittavan yrittäjän palveluita. Yhtiön tekemä yhteistyösopimus sisälsi mm. yrittäjän ilmoitus siitä, että hän on aktiivinen arvonlisäverovelvollinen, jolla on oikeus laatia arvonlisäverolaskuja. Osana suoritettuja palveluja yrittäjä lähetti Yhtiölle arvonlisäverolaskuja. Yritys pyysi toistuvasti urakoitsijaa toimittamaan NIP-5-sertifikaatin (NIP-4:n sijaan), mutta turhaan. Yrittäjän alueellisesti toimivaltainen verovirasto ilmoitti, että yrittäjä ei ole aktiivinen arvonlisäverovelvollinen. Yhtiö lähetti Varsovan verokamarin johtajalle tiedustelun tavaroiden ja palveluiden verotusta koskevasta verolain kirjallisesta tulkinnasta tilanteen laajuudessa, veroviranomaisen antamassa yksittäisessä tulkinnassa (päivätty 11.8.2008, viite IPPP1-443-1056 / 06 -2 / AK) arvioi kielteisesti Yhtiön asemaa ja huomautti, että sen näkemyksen mukaan ei ole mahdollista vähentää sellaisen verovelvollisen laskuissa esitettyä ostoihin sisältyvää veroa, joka ei ole aktiivinen arvonlisäveronmaksaja. Yhtiö ei ryhtynyt oikeudellisiin toimenpiteisiin julkaistun tulkinnan muuttamiseksi.

Tällä hetkellä Yhtiö ei tee yhteistyötä tämän yrittäjän kanssa. Yhtiö ei oikaissut VAT-7-ilmoitusta, koska se uskoo edelleen, että Varsovan verokamarin johtajan antama tulkinta on perusteeton, koska Puolan lainsäädäntö on tältä osin ristiriidassa yhteisön oikeuden kanssa.

Yhtiön näkemyksen mukaan on mahdollista hakea yksittäistä tulkintaa uudelleen kyseisessä tapauksessa - samassa tosiasiatilassa. Art. 29. elokuuta 1997 annetun veroasetuslain 14b § 3 (Lakilehti 2005, 8, kohta 60, sellaisena kuin se on muutettuna, jäljempänä veroasetus), yksilöllistä tulkintaa hakeva on velvollinen kattavasti esittämään todellisen asioiden tilan tai tulevan tapahtuman ja esittämään oman kantansa tämän tosiasiatilan tai tulevan tapahtuman oikeudelliseen arviointiin. Tämän pykälän 4 §:n mukaan yksittäisen tulkkauksen hakija antaa rikosoikeudellisen vastuun uhalla ilmoituksen vääristä lausunnoista, joiden mukaan tulkkauspyynnön kohteena olevat seikat eivät hakemuksen jättöpäivänä ole tulkkauksen kohteena. vireillä oleva veromenettely, verotarkastus, verotarkastusviranomaisen tarkastusmenettely ja että asiaa ei ole tältä osin ole sisällöltään ratkaistu veroviranomaisen tai verotarkastusviranomaisen päätöksellä tai määräyksellä. Virheellisen ilmoituksen tapauksessa annetulla yksittäispäätöksellä ei ole oikeusvaikutuksia. Yhtiö huomauttaa, että yllä olevassa säännöksessä ei mainita yksittäisiä tulkintoja hallintotoimien joukossa. Veroasetuksessa on kuitenkin laillinen määritelmä yksittäiselle tulkinnalle (veroasetuksen 14b §:n 1 momentti).

Yllä olevan opinnäytetyön vahvistus on myös Art. Veroasetuksen 14b § 5, jonka mukaan yksittäistä tulkintaa ei anneta niistä tosiseikkojen seikoista, jotka ovat tulkintahakemuksen jättämispäivänä vireillä olevan veromenettelyn, verotarkastuksen, tarkastusmenettelyn kohteena. verotarkastusviranomainen tai kun asia on tältä osin päätelty sen sisällöltään veroviranomaisen tai verovalvontaviranomaisen päätöksellä tai määräyksellä.

Yksittäinen tulkinta ei ole veroviranomaisen päätös eikä määräys. Näin ollen Yhtiön näkemyksen mukaan ei ole muodollisia esteitä uuden yksittäistulkintahakemuksen jättämiselle, jonka sisällössä mainitaan, että esitetyt seikat olivat jo yksilöllisen tulkinnan kohteena. Edellä esitetyt perusteet huomioon ottaen Yhtiö jättää toisen yksittäistä tulkintaa koskevan hakemuksen, jossa se hakee samalla kannan tunnustamista asiassa.

Siksi esitettiin seuraava kysymys:

Onko Yhtiöllä oikeus vähentää arvonlisäverovelvollisen laatimaan laskuun sisältyvät ostoihin sisältyvät verot, joita ei ole muodollisesti rekisteröity arvonlisäverovelvollisiksi - jos laskulla on tosiasiallisesti harjoitettu toimintaa ...

Yhtiö katsoo, että sillä on oikeus lisätä ostoihin sisältyvä vero tosiasiallisesti suoritettua toimintaa dokumentoivista laskuista, jotka on saatu rekisteröimättömältä arvonlisäveronmaksajalta.

Artiklan säännösten mukaisesti. 88 sek. 3a piste 1 lit. ja 11. maaliskuuta 2004 annettu laki, jos tavaroiden tai palvelujen myynti on dokumentoitu laskuilla tai korjauslaskuilla, jotka on laatinut sellainen taho, jota ei ole olemassa tai jolla ei ole oikeutta laatia laskuja tai korjauslaskuja, nämä laskut eivät muodostaa perusteen erääntyvän veron alentamiseen ja veroeron palauttamiseen tai ostoihin sisältyvän veron palautukseen. On huomattava, että säännös art. 88 sek. 3a piste 1 lit. 11. maaliskuuta 2004 annetun lain a säännös on selvästi direktiivin 112 säännösten vastainen. Tämän direktiivin 168 artiklan mukaisesti, jos tavaroita ja palveluita käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus vähentää vero siinä jäsenvaltiossa, jossa se suorittaa nämä liiketoimet. Direktiivissä ei aseteta tämän oikeuden ehdoksi rekisteröintiä.

Käsitelty virheellisestä (rekisteröimättömän yhteisön) laskusta johtuva vähennysoikeuden rajoitus loukkaa arvonlisäveron neutraalisuuden periaatetta. Julkaisussa Rompelmann ja E.A. Rompelman-Van Deelen v. Minister Van Financien, yhteisöjen tuomioistuin totesi, että yhteisen arvonlisäverojärjestelmän tarkoituksena on varmistaa veronmaksajan täydellinen neutraalisuus. Toisaalta yhteisön oikeudessa ei aseteta ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeutta riippuvaiseksi siitä, täyttääkö verovelvollinen rekisteröintiä koskevat muodolliset vaatimukset. Näin ollen tätä vaatimusta ei voida ulottaa koskemaan laskun laatijaa niin kauan kuin se täyttää verovelvolliseksi katsomisen ehdot (rekisteröinnin puutteesta huolimatta). Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä korostetaan, että yhteisön oikeudessa verovelvollisen käsite on objektiivinen luokka, mikä tarkoittaa, että taloudellisen toiminnan harjoittaminen 2000-2000 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Direktiivin 112 9 artiklan mukaan, eikä muodollinen rekisteröinti (millä on toissijainen merkitys ja joka ei sinänsä luo verovelvollisen asemaa).

Yhteisöjen tuomioistuin korosti 21. maaliskuuta 2000 yhdistetyissä asioissa C-110/98–C-147/98, Gabalfrisa ym. vastaan ​​Agencia Estatal de Administracion Tributaria, antamassaan tuomiossa, että kuten komissio perustellusti huomautti, EY:n yleissopimuksen 13 artiklan 1 kohdan säännökset ja määräykset ovat oikeutettuja. VI-direktiivin 22 §:ssä asetetaan verovelvollisille ainoastaan ​​velvollisuus ilmoittaa, milloin heidän toimintansa alkaa, muuttuu tai päättyy, eikä se oikeuta jäsenvaltioita lykkäämään tämän oikeuden käyttöä, jos tällaista ilmoitusta ei ole annettu. vähentää verollisten liiketoimien säännöllisen suorittamisen alkamiseen asti tai estää verovelvollista käyttämästä tällaista oikeutta. Lisäksi on huomattava, että toimenpiteitä, jotka jäsenvaltiot voivat toteuttaa artiklan 1 kohdan mukaisesti. VI-direktiivin 22 §:n säännökset eivät saa ylittää tällaisten tavoitteiden saavuttamisen edellyttämää laajuutta, jotta varmistetaan veron oikea kantaminen ja kantaminen sekä estetään rikkomukset. Sen vuoksi niitä ei voida käyttää tavalla, joka johtaisi arvonlisäveron vähennysoikeuden järjestelmälliseen heikkenemiseen, joka on yhteisön lainsäädännöllä perustetun yhteisön alv-järjestelmän perusperiaate. Asiassa C 400/98 Finanzamt Gosiar vastaan ​​Brigitte Breitsohi antamassaan tuomiossa yhteisöjen tuomioistuin totesi, että oikeus vähentää aikaisemmista investointimenoista maksettu arvonlisävero ei näin ollen riipu millään tavalla siitä, onko veroviranomainen tunnustanut virallisesti verovelvollisen aseman. Tällaisen tunnustamisen ainoa vaikutus on, että tunnustettua asemaa ei voida rikosten tai väärinkäytösten tapauksia lukuun ottamatta peruuttaa veronmaksajalta taannehtivasti, loukkaamatta luottamuksensuojan ja oikeustoimien varmuuden periaatteita.

Yhteisöjen tuomioistuin totesi 6. heinäkuuta 1995 antamassaan tuomiossa asiassa C-62/93 BP Soupergaz Anonimom Etairia Geniki Emporiki-Viomichaniki Kai Antiprossopeion v. Kreikan valtio, että EY:n art. 11 § A ja B ja määritellään säännöt veropohjan määrittämiselle, kun taas 11 artiklan A ja B 17 Määritän vähennysoikeuden saamisen ehdot ja tämän oikeuden laajuuden. Ne eivät jätä jäsenvaltioille harkintavaltaa ja täytäntöönpanoa. Näin ollen ne täyttävät edellä mainitut kriteerit ja antavat näin ollen henkilöille oikeuksia, joihin he voivat vedota kansallisessa tuomioistuimessa riitauttaakseen kansallisen lainsäädännön, joka on ristiriidassa näiden säännösten kanssa.

Suurin osa Puolan hallintotuomioistuimista esittää myös näkemyksen, jonka mukaan arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröinnillä on toissijainen merkitys verovelvollisen objektiiviseen asemaan nähden. Korkein hallinto-oikeus katsoi 21.12.2006 antamassaan tuomiossa, että 11.3.2004 annetun lain mukainen verovelvollisen asema on objektiivinen ja rekisteröinnistä riippumaton (I FSK 378/06, tästä määrättiin myös mm. , Wrocławin osavaltion hallintotuomioistuin 26. heinäkuuta 2006, viitenumero I SA / Wr 1452/05). Toisaalta Szczecinin osavaltion hallintotuomioistuin totesi 5. syyskuuta 2007 antamassaan tuomiossa, että koska EU:n oikeuden mukaan verovelvollisen käsite on objektiivinen luokka, arvonlisäveron maksajana oleminen on riippumatonta rekisteröitymisestä aktiiviseksi toimijaksi. arvonlisäveron maksaja. Näin ollen verovelvollisen vähennysoikeuden poissulkeminen rekisteröimättömän yksikön laatimasta laskusta on yhteisön oikeuden vastaista. Näin ollen tuomioistuin kieltäytyi soveltamasta kansallisen lain säännöksiä, jotka sisältävät tämän poikkeuksen (I SA / Sz 674/06, tällaisen kannan esitti myös Szczecinin hallinto-oikeus 6. kesäkuuta 2008 antamassaan tuomiossa, viite I SA / Sz 94/08).

Wrocławin läänin hallintotuomioistuin totesi 20. maaliskuuta 2007 antamassaan tuomiossa, että VI-direktiivin säännökset eivät säädä rekisteröinnistä kotimaisissa liiketoimissa lainkaan, käyttäen art. 22 ilmoitusvelvollisuuden käsitteellä toiminnan aloittamisesta, muutoksen keskeyttämisestä tai lopettamisesta verovelvollisena. Tästä määräyksestä on kuitenkin mahdotonta päätellä, että edellä mainittua ei ole noudatettu velvollisuus johtaa verovelvollisen aseman menettämiseen, mikä liittyy veron vähennysoikeuden rajoittumiseen tai sen maksamisen perusteen puuttumiseen 13 §:ssä tarkoitettujen toimien toteuttamisen yhteydessä. 2 artiklassa kuvatuin edellytyksin. VI-direktiivin 4 artikla. Näiden säännösten valossa yhteisön oikeudessa omaksumana periaatteena on verovelvollisen tässä ominaisuudessaan harjoittaman toiminnan verottaminen riippumatta siitä, onko hän noudattanut velvollisuutta ilmoittaa toiminnan aloittamisesta toimivaltaisille viranomaisille. Samaan aikaan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö on selventänyt, että tässä ominaisuudessa toimivan verovelvollisen käsite on ymmärrettävä yksiköksi, joka suorittaa liiketoimia osana verollista toimintaansa (tuomio 4.10.1995 asiassa C-291/ 92 Finanzamt Űlzenin ja Dieter Armbrechtin välillä). Samaan aikaan, kuten virkamiestuomioistuin on myös tuomioissaan korostanut, sen arvioimiseksi, onko tietty liiketoimi suoritettu verovelvollisen harjoittaman taloudellisen toiminnan yhteydessä, sillä ei ole merkitystä, onko siitä tosiasiallisesti maksettu veroa. On tärkeää, voidaanko se määritellä tietystä toiminnasta johtuvaksi, onko veroviranomaisella oikeus vaatia sen maksamista. Se, onko kyseisten tavaroiden aikaisemmista vai myöhemmistä myyntitapahtumista maksettava arvonlisävero maksettu valtion talousarvioon, ei vaikuta vähennysoikeuteen (EY:n tuomioistuimen tuomio 12.1.2006 yhdistetyissä asioissa C-354/03). , C-355/03 ja C-484/03: Optigen Ltd (C-354/03), Fulcrum Electronics Ltd (C-355/03), Bond Haus Systems Ltd (C-484/03) v. Commissioners of Customs Valmistevero). (...)

Näin ollen on katsottava, että edellä esitettyjen huomautusten valossa rekisteröimättömän yhteisön laatimaan laskuun sisältyvän ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden rajoitus ei ole perusteltua yhteisön oikeuden säännöksillä, ja jos on, se on perusteltua. perusteltua kieltäytyä soveltamasta kansallisen lain säännöstä, joka sisältää tällaisen rajoituksen, eli 1 artiklan 1 kohdan. 88 sek. 3a piste 1 lit. a arvonlisäverolain. Yhteenvetona voidaan todeta, että veroviranomaiset rikkoivat lakia tässä tapauksessa väittäessään, että kantelijalla ei ollut oikeutta vähentää arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröimättömien urakoitsijoiden laskuihin sisältyvää ostoihin sisältyvää veroa, koska tällaista rekisteröintiä ei ollut (viite numero I SA / Wr 1625/06).

Kanta, jonka mukaan kyseisten palvelujen tarjoajan rekisteröintivelvoitteiden noudattamatta jättäminen ei estä palvelujen ostajalta oikeutta vähentää ostoihin sisältyviä veroja tämän tahon laatimista laskuista, esitti myös mm. Varsovan osavaltion hallintotuomioistuin 21. lokakuuta 2007 antamassaan tuomiossa.viitenumero III SA / Wa 1098/08. Lisäksi on huomionarvoista, että esitettyjen tuomioiden lisäksi tältä osin veronmaksajille suotuisia teesejä esittivät myös mm. Varsovan osavaltion hallintotuomioistuin 20. kesäkuuta 2008 antamassaan tuomiossa, tiedostoviite. III SA / Wa 361/08, Bydgoszczin hallinto-oikeus, tuomio 8. lokakuuta 2008, tiedostoviite. I SA / Bd 369/08).

Yhtiö huomauttaa, että on olemassa lukuisia tuomioita, joissa viitataan rekisteröimättömän yrityksen laskuista johtuvaan ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuteen, mikä osoittaa selkeästi vakiintuneen oikeuskäytännön tässä suhteessa. On syytä korostaa, että myös veroviranomaiset esittävät tämän kannan. Esimerkiksi 22. elokuuta 2007 annetun verolain tulkinnassa Wrocławin verokamarin johtaja ilmoitti, että Art. Direktiivin 112 168 §:n mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero laskuista, jotka osoittavat ostetut tavara- ja palveluverolliset palvelut - myös silloin, kun laskun laatija ei ole noudattanut muodollisia arvonlisäverovelvollisuuden rekisteröintiin liittyviä velvoitteita (viitenumero). PPII4431761 / 07 / £M).

On syytä huomauttaa, että Euroopan yhteisöjen tuomioistuin päätti 6. heinäkuuta 2006 yhdistetyissä asioissa Axel Kittel ja Recolta Recycling SPRL (C-439/04 ja C-440/04) antamassaan tuomiossa kieltää tietämättömien rasittamisen negatiivisilla seurauksilla. lain kiertämiseen tähtäävien liiketoimien osallistujat. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että vaikka toiminta todetaan laittomaksi, verovelvollinen ei voi vähentää siitä arvonlisäveroa vain, jos hän tiesi kiertävänsä lakia.

On myös korostettava, että esillä olevassa asiassa Yhtiö ei ollut tietoinen siitä, että urakoitsijaa ei ollut rekisteröity arvonlisäverovelvolliseksi. Tämän tahon kanssa tehdyt sopimukset sisälsivät urakoitsijan verotunnisteen (NIP) ja molempien osapuolten ilmoituksen aktiivisen arvonlisäverovelvollisen asemasta. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa on erittäin tärkeää, että Yhtiön urakoitsijan laatimissa laskuissa on dokumentoitu tosiasiallisesti suoritettu toiminta, mikä muodostaa pykälässä määritellyn edellytyksen täyttymisen. direktiivin 112 168 kohta.

Yllä oleva huomioon ottaen sillä on Yhtiön näkemyksen mukaan oikeus vähentää rekisteröimättömältä urakoitsijalta saaduista laskuista tosiasiallisesti suoritetusta toiminnasta aiheutuva vero.

Sovellettavan oikeudellisen aseman valossa hakijan kantaa esitettyjen tosiseikkojen oikeudelliseen arviointiin pidetään virheellisenä.

Art. 5 sek. Tavara- ja palveluverosta 11. maaliskuuta 2004 annetun lain (Lakilehti nro 54, kohta 535 sellaisena kuin se on muutettuna) 1 kohdan 1 alakohta, joka on verotettava tavara- ja palveluverolla, on maksettu toimitus tavarat ja maksulliset palvelut maan alueella .

Art. 86 sek. Mainitun lain 1 momentissa siltä osin kuin tavaraa ja palvelua käytetään verollisen toiminnan harjoittamiseen, 1 momentissa tarkoitettu verovelvollinen. 15 §:ssä on oikeus alentaa maksettavan veron määrää ostoihin sisältyvän veron määrällä, jollei 22 §:stä muuta johdu. 114, art. 119 kohta. 4, art. 120 kohta 17 ja 19 sekä artikkeli. 124. Kuitenkin artiklan säännösten mukaisesti. 86 sek. 2 lainatun lain mukaan ostoihin sisältyvän veron määrä on summa verovelvollisen saamissa laskuissa mm. tavaroiden ja palveluiden ostamiseen.

Artiklan säännösten mukaisesti. 88 sek. 3a piste 1 lit. a) lain lainaus, eivät ole perusteena maksettavan veron alentamiselle ja veroeron palauttamiselle tai ostoihin sisältyvien verolaskujen ja tulliasiakirjojen palauttamiselle siinä tapauksessa, että myynti on todistettu laskuilla tai korjauslaskuja, jotka on laatinut taho, jota ei ole olemassa tai jolla ei ole oikeutta laatia laskuja tai korjauslaskuja.

Artiklan säännösten mukaisesti. 106 sek. 1 §:ssä tarkoitetut verovelvolliset. 15, on velvollinen laatimaan laskun, jossa mainitaan erityisesti myynti, myyntipäivä, veroton yksikköhinta, veropohja, verokanta ja määrä, tullin määrä sekä verovelvollisen ja ostajan tiedot, jollei kohta 2. 2, 4 ja 5 sekä artikkeli. 119 kohta. 10 ja art. 120 kohta 16. Yksityiskohtaiset säännöt laskujen laatimisesta, niiden sisältämistä tiedoista sekä niiden säilytystavoista ja -ajasta on määritelty valtiovarainministerin 25.5.2005 annetun asetuksen luvussa 4. veronpalautuksista tietyille verovelvollisille, ennakkoveron palautuksesta, laskujen laatimisesta, niiden säilyttämisestä sekä luettelosta tavaroista ja palveluista, joihin ei sovelleta arvonlisäverovapautuksia (Lakilehti nro 95, kohta 798, sellaisena kuin se on muutettuna) ). Tässä on viitattava 8 §:n säännökseen. Asetuksen lainauksen 1 kohta, jonka mukaan aktiiviseksi arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröidyt verovelvolliset, joilla on verotunnus, laativat laskut, joissa on sanat ALV-LASKU.

Tavaroiden ja palveluiden verotusta koskevissa säännöksissä ei nimenomaisesti täsmennetä, kenellä on oikeus laskuttaa. Mainittaessa edellä mainitussa art. 106 sek. Lainsäätäjä on käyttänyt lainatun lain 1 momentissa arvonlisäverolaskujen laatimiseen velvollisia yhteisöjä. 15, kun taas johdetussa lainsäädännössä lainatussa 8 §:n momentissa. Asetuksen 1 § koskee aktiivisia arvonlisäverovelvollisia.

Art. 15 sek. Lain 1 §:n mukaan verovelvollisia ovat oikeushenkilöt, organisaatioyksiköt, joilla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, sekä luonnollisia henkilöitä, jotka harjoittavat itsenäisesti 2 momentissa tarkoitettua liiketoimintaa. 2, riippumatta tällaisen toiminnan tarkoituksesta tai tuloksesta. Edellä mainitun art. 15 sek. 1, tietyn yhteisön asema arvonlisäveron verovelvollisena on riippumaton rekisteröinnistä tässä verossa. On kuitenkin korostettava, että 17 artiklan mukaisesti. 96 sek. 1 §:ssä tarkoitetuille yhteisöille. 15, velvollisuus jättää rekisteröintihakemus veroviraston päällikölle ennen 15 §:ssä tarkoitetun ensimmäisen toimenpiteen päivämäärää. 5. Ainoastaan ​​verovapaat yhteisöt, jotka voivat tehdä kyseisen ilmoituksen, mutta jotka eivät ole velvollisia tekemään sitä, on jätetty tämän velvoitteen ulkopuolelle. Samaan aikaan Art. 96 sek. Lain 4 §:ssä tehtiin selvä arvonlisäveron maksajien jako aktiivisiin arvonlisäveron maksajiin ja arvonlisäverovapautettuihin maksajiin, mikä näkyy näiden kahden verovelvollisten oikeuksien ja velvollisuuksien erilaisena muotoutumisena. Ensimmäinen näistä ryhmistä mainittiin edellä mainitussa asetusta oikeutettuna (ja velvollisena) arvonlisäverolaskujen laatimiseen.

Tästä syystä edellä mainituista tavara- ja palveluverolain säännöksistä ja toimeenpanosäännöistä johtuen on todettava, että §:ssä tarkoitetun oikeuden tehokkaaksi toteuttamiseksi. 86 sek. Lain 1 §:n mukaan tällaisen oikeuden saaneen verovelvollisen tulee dokumentoida se arvonlisäverolaskuilla, jotka täyttävät valtiovarainministerin asetuksessa määritellyt muotovaatimukset. Edellä mainituista säännöksistä käy ilmi, että arvonlisäverolaskujen laatimiseen oikeutetut yhteisöt on rekisteröity yksinomaan tavara- ja palveluveroa varten, tämän veron verovelvolliset.

Edellä mainituista arvonlisäverolain ja toimeenpanosäännösten säännöksistä johtuen on vielä kerran korostettava, että kun on kyse kaupasta, mukaan lukien palvelun tarjoamisesta muodostuva liiketoimi, jonka suorittaa myyjä, joka ei ole rekisteröity veronmaksaja, ei voi puhua:

valtuutetun tahon laskun laatiminen ja ostajalla on valtuuttamattoman tahon asiakirjan yhteydessä arvonlisäverolasku, joka oikeuttaa ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen. Dokumentoi valtuuttamattoman tahon eli muun kuin pykälässä mainitun tahon lasku. 15 sek. 1 §:ssä tarkoitetun rekisteröintihakemuksen jättänyt. 96 sek. Lain 1 § ei ole pykälässä tarkoitettu ALV-lasku. 106 sek. Lain 1 §:n 1 momentin mukaan ostoihin sisältyvää veroa ei näin ollen voida pitää pykälässä tarkoitettuna ostoihin sisältyvänä verona. 86 sek. Lain 2 pykälän mukaan, joka olisi vähennyskelpoinen luovutusverosta. Lain 86 §:n 1 momentin mukaan.

Lisäksi on korostettava, että kansallisessa lainsäädännössä ei säädetä poikkeuksista niiden soveltamiseen, jos verovelvollinen ei ollut tietoinen siitä, että urakoitsijalla ei ole oikeutta laatia arvonlisäverolaskua. Siksi lainsäätäjä on mahdollistanut urakoitsijoiden tarkastamisen päättäessään 11 ​​artiklan 2 kohdassa. 96 sek. Mainitun lain 13 §:n mukaan veroviraston päällikkö on asianomaisen pyynnöstä velvollinen vahvistamaan, onko verovelvollinen rekisteröity aktiiviseksi vai vapautettuna arvonlisäverovelvolliseksi. Sekä verovelvollinen että kolmas osapuoli, jolla on oikeudellinen intressi hakemuksen jättämiseen, voivat olla kiinnostuneita.

Tosiseikkojen kuvauksesta käy ilmi, että hakija toimitti edellä mainitun hakemuksen Veroviraston päällikölle toistuvasti yrittäessään saada NIP-4:n sijaan NIP-5-todistusta urakoitsijalta. Vastauksena pyyntöön päällikkö ilmoitti osapuolelle, että urakoitsija ei ollut aktiivinen arvonlisäveron maksaja.

Yhteenvetona, säännöksen säännöksestä. 96 sek. Lain 13 §:stä käy ilmi, että veroviraston päällikkö on asianomaisen pyynnöstä velvollinen vahvistamaan, onko verovelvollinen rekisteröity aktiiviseksi vai vapautettuna arvonlisäverovelvolliseksi. Mikään arvonlisäverolain säännöksistä ei määrittele määräaikaa, jonka kuluessa asianomainen voi jättää tällaisen hakemuksen. Paikallisen viranomaisen mukaan yhtiö voisi esittää tällaisen pyynnön ennen yhteistyön aloittamista uuden urakoitsijan kanssa (jota se ei käyttänyt) omien etujensa turvaamiseksi.

Hakija ilmaisi kantansa tässä hakemuksessa esitettyyn tiedusteluon viittasi pykälän 1 momenttiin. Neuvoston direktiivin 2006/112/EY 168 artikla.

Ilmoitetun artiklan ohjeen mukaisesti. 28. marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 168 s. yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä (Lakilehti EU L, 11.12.2006, nro 347/1 muutoksineen) jos tavaroita ja palveluita käytetään verovelvollisen verollisiin liiketoimiin, verovelvollisella on oikeus jäsenmaksuun valtio, jossa hän suorittaa nämä liiketoimet, vähentää seuraavat määrät arvonlisäveron määrästä, jonka hän on velvollinen maksamaan:

Tässä jäsenvaltiossa maksettava tai maksettava arvonlisävero tavaroista ja palveluista, jotka toinen verovelvollinen on hänelle luovuttanut tai toimittaa hänelle;

    • Arvonlisävero pykälän mukaisesti tavaroiden luovutuksiksi ja palvelujen suorittamiseksi katsotuista liiketoimista. 18 lit. a) ja taide. 27;
    • Yhteisön sisäisistä tavaroiden hankinnoista maksettava arvonlisävero art. 2 lauseke 1 lit. b) i alakohta;
    • Yhteisön sisäisiksi tavaranhankinnoiksi katsotuista liiketoimista maksettava arvonlisävero art. 21 ja 22;
    • Tavaroiden tuonnista kyseisen jäsenvaltion alueelle maksettava tai maksettava arvonlisävero.

On korostettava, että edellä mainitun tulkinnan perusteluissa mainitut säännökset, jotka sisältyvät tavara- ja palveluverolakiin ja sen täytäntöönpanoasetukseen, vastaavat pykälässä ilmaistua vähennysoikeutta säätelevää periaatetta. 178 lit. a) ja b) edellä Direktiivi 2006/112/EY, jossa säädetään, että verovelvollinen voi tehdä 17 artiklassa tarkoitetun vähennyksen. 168 lit. a) ja b), on oltava pykälän 2 momentin mukainen lasku. 220-236 ja art. 238, 239 ja 240 ja kunkin jäsenvaltion asettamien muotovaatimusten mukainen. Artiklassa 226 mainitaan selkeästi, mitkä osat on sisällytettävä laskuun, ts. ALV-tunniste, jolla verovelvollinen on toimittanut tavarat, toimittanut tai toimittanut palvelut. Edellä esitetystä johtuen myyjän, joka ei ole rekisteröity verovelvollinen, suorittaman liiketoimen osalta ei voida sanoa, että laskun on laatinut valtuutettu taho ja että ostajalla on ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen oikeuttava lasku. Tällaisessa liiketoimessa verovelvollisella (ostajalla) on asiakirja, joka ei sisällä yhteisön oikeuden säännöksissä säädettyjä tietoja.

Yhteenvetona on todettava, että jos Yhtiö on vastaanottanut laskuja yhteisöltä, joka ei ole rekisteröity arvonlisäverovelvollinen ja jolla ei ole aktiivisen arvonlisäverovelvollisen asemaa, sillä ei ole oikeutta alentaa luovutusveroa syntyvällä verolla. kyseisistä laskuista artiklan säännösten mukaisesti. 86 sek. 1 ja sek. 2 ja art. 88 sek. 3a kohta 1 alakohta a) art. 15 sek. 1 ja art. 96 ja art. 106 sek. Tavaroiden ja palveluiden verosta annetun lain 1 §.

Tulkinta koskee hakijan esittämää tosiasiatilaa ja tapahtumapäivänä voimassa olevaa oikeustilaa esitetyssä asiaintilassa eli 30.11.2008 saakka voimassa olevaa oikeustilaa.

Osapuolella on oikeus valittaa tästä verolain tulkinnasta, koska se on ristiriidassa lain kanssa. Valitus on jätettävä Varsovan hallinto-oikeuteen, ul. Jasna 2/4, 00-013 Varsova, tulkkauksen antaneen viranomaisen esittämän kirjallisen pyynnön jälkeen 14 päivän kuluessa siitä päivästä, jona kantelija sai tietää tai saattoi saada tietää sen antamisesta, kunnes lainrikkomus on korjattu (52 artikla). 30. elokuuta 2002 annetun lain 3 § hallintotuomioistuimissa käytävästä menettelystä, Lakilehti nro 153, kohta 1270, sellaisena kuin se on muutettuna). Valitus Voivodikunnan hallinto-oikeuteen (kahdessa kappaleessa edellä mainitun lain 47 §:stä) on tehtävä kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun viranomainen on toimittanut vastauksen lainrikkomuskutsuun, ja jos viranomainen ei vastannut haasteeseen kuudenkymmenen päivän kuluessa kutsun toimittamisesta (edellä mainitun lain 53 § 2 §). Valitus tehdään sen elimen kautta, jonka toiminnasta tai laiminlyönnistä valitus koskee (edellä mainitun lain 54 §:n 1 momentti) seuraavaan osoitteeseen: Tax Chamber in Warsaw, National Tax Information Office in Płock, ul. 1 Maja 10, 09-402 Płock.