Kaupankäynti saamisilla arvonlisäveron perusteella

Palveluvero

Maksamattomat saamiset vaikuttavat negatiivisesti kunkin yrityksen taloudelliseen tilanteeseen. Tästä syystä yritykset päättävät usein myydä omia ja muilta tahoilta ostettuja velkojaan. Velkojen kiertonopeus herättää monia epäilyksiä, kun niitä yritetään luokitella ja verottaa oikein. Seuraavassa artikkelissa esitellään tärkeimmät arvonlisäverolain säännösten mukaista velkakauppaa kuvaavat seikat.

Mitä on velkakauppa?

Kaupankäynti saamisilla on ymmärrettävä saamisten luovutukseksi yhtiön maksuvalmiuden parantamiseksi. Saamisten kauppaa säätelevät siviililain säännökset. Art. Siviililain 353 1 §:n mukaan velvollisuus muodostuu siitä, että velkoja voi vaatia velalliselle etua ja velallisen tulee suorittaa etu. Art. Siviililain 509-516 §:n mukaan velkoja voi ilman velallisen suostumusta siirtää saatavan kolmannelle osapuolelle (siirto), jollei tämä ole lain säännösten, sopimukseen perustuvan varauman tai saamisen luonteen vastaista. vaatimus.

Sopimusehdon vastaisesti tehty velansiirtosopimus ei ole automaattisesti mitätön, vaan sen tehokkuus riippuu velallisen käyttäytymisestä. Jos velallinen suostuu siirtoon, tehty sopimus on pätevä ja voimassa. Jos velallinen ei anna suostumustaan, siirtosopimus ei ole pätevä häntä kohtaan ja jää saatavan myyjän velallisena - totesi Katowicen hovioikeus 25. lokakuuta 2012 antamassaan tuomiossa (tiedoston viitenumero V ACz 810/12). ).

Vaatimus on omistusoikeus ja sillä voidaan käydä kauppaa. Velkakaupan perusmuoto on lainansiirtosopimus. Se koostuu siitä, että velkoja siirtää velan nykyisen velkojan omaisuudesta ilman velallisen suostumusta kolmannelle osapuolelle velan myyjän (luovuttaja) ja sen ostajan (luovuttaja) välisen sopimuksen perusteella. Velan mukana ostajalle siirtyvät kaikki siihen liittyvät oikeudet, erityisesti viivästyskorkovaatimus. Toisaalta velallisella on oikeus saada kaikki väitteet ostajaa vastaan, jotka hänellä oli luovuttajaa kohtaan silloin, kun hän sai tiedon luovutuksesta, mukaan lukien kuittausvaatimus.

Saatavien luovutus - palvelu tai toimitus

Tavaroista ja palveluista verotettavat toiminnot on määritelty 11 §:ssä. arvonlisäverolain 5 ja 8 §. Artiklan sanamuodon mukaisesti. 5 sek. 1 yllä Teot ovat verollisia:

  1. tavaroiden toimittaminen vastikkeellisesti ja palvelujen tarjoaminen vastiketta vastaan ​​maan alueella;
  2. tavaroiden vienti;
  3. tavaroiden tuonti maan alueelle;
  4. tavaroiden yhteisöhankinta vastikkeellisesti maan alueella;
  5. yhteisön sisäinen tavaroiden luovutus.

Lisäksi tavaroita ja niiden osia sekä kaikkia energiamuotoja olisi pidettävä tavaroina, mikä johtuu 1999/2004 7 artiklan 2 kohdan määräyksestä. 2 arvonlisäverolain 6 kohta. Lainsäätäjä tarkasteli 1999/2004 12 §:ssä tarkoitettua toimintaa. arvonlisäverolain 8 §. Ottaen huomioon artiklan säännökset. 8 sek. Palvelun tarjoamisella tarkoitetaan arvonlisäverolain 1 §:ssä tarkoitettua palvelua luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle tai oikeushenkilöllisyyttä vailla olevalle organisaatioyksikölle, joka ei ole pykälässä tarkoitettua tavaran luovutusta. 7, mukaan lukien:

  1. aineettomiin hyödykkeisiin liittyvien oikeuksien siirto riippumatta siitä, missä muodossa oikeustoimi on suoritettu;
  2. velvollisuus pidättäytyä toimenpiteen suorittamisesta tai sietää toimintaa tai tilannetta;
  3. palvelujen tarjoaminen sen puolesta toimivan viranomaisen tai yhteisön määräyksen tai laista johtuvan määräyksen mukaisesti.

Edellä esitettyjä säännöksiä tarkasteltaessa on korostettava, että saatavien luovutus on aineeton omaisuusoikeus, joka ei kuulu tavaraksi tunnustamisen luokkaan. Näin ollen arvonlisäverolain mukainen saamisten myynti on palvelua.

Edellä olevan väitteen oikeellisuuden vahvistaa seitsemästä tuomarista koostuvan korkeimman hallinto-oikeuden tuomio nro. I FPS 5/11, 19. maaliskuuta 2012:
On korostettava, että sen päättämiseksi, onko kyseessä maksullinen palvelu, on selvitettävä, onko saamisten ostaja tarjonnut palvelun - saamisten ostoa ja myyntiä lukuun ottamatta - myyjälle suoraa korvausta vastaan. mikä tärkeintä, ostaja. Käsitellyssä tilanteessa, kun velasta maksetaan vain hinta, on vaikea päätellä, että tällaista palvelua tarjotaan. Tästä syystä on pääteltävä, että ostotapahtumaa omalla riskillään ongelmallisesta velasta sen nimellisarvoa alhaisemmalla hinnalla ei voida luokitella velan ostajan suorittamaksi palveluksi 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. 5 sek. 1 lain 1 kohta”.

Myyntisaamisten verotus

Oikeuskäytännössä kauppasaamisten verotuksessa tehdään ero sen mukaan, onko kyseessä velka:

  • oma veronmaksaja,
  • hankittu toiselta taholta.

Tilanteessa, jossa verovelvollinen myy omia saamisiaan, katsotaan, että sillä kaupankäyntiä ei veroteta tavara- ja palvelusaatavista. Tämän lausunnon perustelut löytyvät Katowicen verokamarin johtajan 10. toukokuuta 2013 antamasta verolain säännösten yksittäisestä tulkinnasta, viitenumero. IBPP2 / 443-74 / 13 / WN, mikä osoittaa selvästi, että:
omien saatavien myynnistä muodostuvaa toimintaa ei voida pitää tavaran toimituksena, koska vastuu on omistusoikeus, joka ei kuulu pykälän soveltamisalaan. Arvonlisäverolain 2 §:n 6 momentti, jossa määritellään, mitä tavara- ja palveluverolla on ymmärrettävä tavaran käsitteellä. Saamisten myynti ei myöskään ole palvelun tuottamista, sillä se on vain osoitus omistusoikeuden käyttämisestä toisesta omistusoikeudesta (tavaroiden toimituksesta tai palvelun suorittamisesta) johtuvaan saatavaan nähden. Tämän seurauksena kauppa, jonka kohteena on omien saamisten myynti, jää tavara- ja palveluveron verotuksen ulkopuolelle.”.

Vastaava kanta on esitetty esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden 4.10.2011 antamassa tuomiossa, viite nro. I FSK 537/11.

Kaupankäynnin muilta yhteisöiltä ostetuilla saamisilla se katsotaan verolliseksi palveluksi. Art. 43 sek. Arvonlisäverolain 1 40 momentti, käteistalletuksen, kassatilinpidon, kaikenlaisten maksutapahtumien, maksumääräysten ja tilisiirtojen, velkojen, shekkien ja vekselien sekä välityspalvelut näiden palvelujen tarjoamisessa. vapautettu arvonlisäverosta.

Poznańin verokamarin johtaja ilmoitti 12. marraskuuta 2012 annetussa yksittäispäätöksessä, viitenumero. ILPP1 / 443-286 / 09/12-S / NS (tuomio edelleen voimassa):
Yhtiön harjoittama toiminta, joka muodostuu alkuperäiseltä velkojalta aiemmin ostettujen erääntyneiden saamisten myynnistä, on rahoituksen välityspalvelua, joka on vapautettu tavaroiden ja palveluiden verosta 1999/2004. 43 sek. 1 lain 1 kohta Käsiteltävänä olevassa tapauksessa kyseessä on tyypillinen lainansiirtosopimus, ei perintäpalvelu”.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Factoring ja saamisten kauppa

Tämän tyyppistä toimintaa pidetään ammattimaisena velkakaupan muotona, jossa factoring-yhtiö tarjoaa vähintään kaksi seuraavista toiminnoista:

  1. rahoittaa riidattomia ja erääntymättömiä saamisia,
  2. ylläpitää vastaanottajien raportointi- ja laskutustilejä,
  3. suorittaa saamisten perintätoimia,
  4. ottaa haltuunsa riskin vastaanottajan maksukyvystä.

Factoring tarkoittaa pääsääntöisesti sitä, että factoring siirtää saamisen factoringille ja factoring sitoutuu maksamaan factoringille sen nimellisarvon vähennettynä alennuksella faktorin palkkio huomioon ottaen sekä tarjoamaan lisäpalveluita. tekijä. Viranomainen korosti, että factoring-sopimuksen vaikutus on luotonantajan vaihtuminen"- Poznańin verokamarin johtajan 26. heinäkuuta 2016 antamassaan yksittäisessä tulkinnassa antaman tulkinnan mukaisesti, viite nro. ILPP2 / 4512-1-350 / 16-2 / MW.

Artiklan mukainen factoring-palvelu. 43 sek. Arvonlisäverolain 15 §:n 1 momentti ei ole vapautettu arvonlisäverosta. Pitäen mielessä Art. 29a kohta. arvonlisäverolain 1 §:n mukaan factoring-palvelujen tarjoamisesta verotetaan tavaroista ja palveluista perusveroa (23 %) eli koko urakoitsijalta suoritetusta palvelusta saatu korvaus, joka sisältää sekä provisioiden määrän. , maksut ja summan prosenttiosuus.