ALV-lain muutos - tärkeimmät tosiasiat

Palveluvero

Tavaroiden ja palveluiden verotukseen liittyviä asioita sääntelevä arvonlisäverolain muutos, joka tulee voimaan 1.1.2014, tulee vaikuttamaan merkittävästi laskujen laatimissääntöihin. Muutosten tulee olla merkittäviä - asiakirja, jossa ei ole muutoksen pakollisia tietoja, ei ole muodollisesti lasku.

Arvonlisäverolain muutos – mitkä tiedot ovat pakollisia?

Toistaiseksi laskujen laatimisen muodollisia sääntöjä ei ole säännelty arvonlisäverolaissa. Sovellettavat standardit piti löytää valtiovarainministerin 28.3.2011 annetusta määräyksestä veronpalautuksista tietyille verovelvollisille, laskujen laatimisesta, niiden säilyttämisestä sekä luettelosta tavaroista ja palveluista, joita arvonlisäverovapautus ei koske.

Ensi vuodesta voimaan tulevat määräykset kuvaavat selkeästi ja täsmällisesti täysimittaisen laskun rakennetta. Arvonlisäverolain 2 §:n 31 kohdassa todetaan, että lasku on paperi- tai sähköinen asiakirja, joka sisältää laissa ja siihen perustuvissa määräyksissä säädetyt tiedot. Artikkelin seuraava kohta määrittelee sähköisen laskun: se on lasku, joka laaditaan ja vastaanotetaan missä tahansa sähköisessä muodossa.

Laskun rakenne

Tässä on luettelo pakollisista tiedoista, jotka jokaisella laskulla on oltava Art. 106e kohta. 1:

  • tarkka julkaisupäivä,
  • järjestysnumero, joka on annettu yhdessä tai useammassa sarjassa ja joka yksilöi laskun,
  • verovelvollisen ja tuotteiden/palvelujen ostajan nimet ja sukunimet (tai nimet) ja osoitteet,
  • verovelvollisen ja ostajan NIM-numero,
  • palvelun/toimituksen tai maksun vastaanottamisen päivämäärä (jos se on eri kuin laskun päiväyspäivä),
  • tavaroiden tai palvelujen nimi (tyyppi),
  • tarjottujen palvelujen laajuus tai toimitettujen tuotteiden määrä/määrä/mitta,
  • tavaroiden/palvelujen yksikköhinta (ilman arvonlisäveroa),
  • alennusten/alennusten määrät - mukaan lukien ennakkomaksuun liittyvät hyvitykset (jos ne eivät sisälly nettoyksikköhintaan),
  • kaupan kohteena olevien myytyjen tavaroiden / tarjottujen palvelujen nettoarvo,
  • veroaste,
  • nettokaupan arvon summa, josta käyvät ilmi tietyn arvonlisäverokannan alainen ja verovapaa myynti,
  • Liiketoimen nettoarvon summan arvonlisäveron määrä, jossa ilmoitetaan tiettyihin veromääriin liittyvät määrät,
  • velkaa yhteensä.

Lain 106e §:n 1 §:n seuraavissa pykäläissä määritellään myös lisätiedot, jotka ovat pakollisia tietyissä tilanteissa laadituissa laskuissa. Täällä puhutaan mm merkinnässä "käteismenetelmä", jonka pitäisi näkyä tämän menetelmän suorittavan pienveronmaksajan laskuissa, ja huomautus itselaskutusta, jos ostaja on laatinut laskun myyjän suostumuksella.

Laki säätelee asioita siitä, mitä ei saa sisällyttää laskuun, ja listaa myös tiedot, joita ei (tietyissä tapauksissa) saa sisällyttää tositteeseen. Mitä tulee ensimmäiseen asiaan, sovellettavat säännökset löytyvät 106e §:n kohdasta. 4 - lainsäätäjä mainitsee siellä kolme tilannetta:

  • kun tavaran ostaja/palvelun saaja on velvollinen maksamaan arvonlisäveron. Tällöin myyjän/palveluntarjoajan ei tule ilmoittaa lähettämässään laskussa: verokantaa, nettokaupan arvon summaa eriteltynä tietyn arvonlisäverokannan alaisen ja verovapaan myynnin osalta ja arvonlisäveron summaa nettotapahtuman arvo, jossa erotetaan tiettyihin veromääriin liittyvät määrät;

  • kun oikeushenkilö, organisaatioyksikkö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä, luonnollinen henkilö, joka ei ole verovelvollinen - suorittaa uusien kulkuneuvojen satunnaisen yhteisöluovutuksen. Tällöin laskussa ei saa olla verotunnusta;

  • kun veronmaksaja on velvollinen laatimaan laskun (ostajan/vastaanottajan pyynnöstä) arvonlisäverosta vapautetun liiketoimen yhteydessä 43 §:n momentin mukaisesti. 1,113 sek. 1 ja 9 tai 82 §:n momentin perusteella annetut määräykset. 3. Tällöin lasku ei saa sisältää: verokantaa, nettokaupan arvon summaa, jossa on eritelty tietyn arvonlisäverokannan alaiset ja verovapaat myynnit, ja arvonlisäveron määrää nettokaupan arvon summasta, täsmentäen niihin liittyvät määrät tiettyihin veromääriin.

Merkinnät, joita tietyissä tilanteissa ei tarvitse (mutta voidaan) sisällyttää laskuun, löytyvät pykälän 106e momentista. 5. Edellä kuvattujen säännösten kanssa lainsäätäjä erotteli tässäkin kolme tapausta:

  • kun verovelvollisella on rekisteröity kotipaikka / vakituinen toimipaikka Puolassa ja hän tarjoaa tavaroita / palveluita toisen EU-maan alueella. Tällöin laskun ei tarvitse sisältää: alennusten/alennusten määriä - mukaan lukien ennenaikaiseen maksuun liittyvät alennukset (jos ne eivät sisälly nettoyksikköhintaan), verokantaa, nettotapahtuman arvon summaa, eriteltyjä myyntimääriä arvonlisäverokannot ja verovapaat sekä arvonlisäveron määrä kaupan nettoarvon summasta, erottelemalla tiettyihin veromääriin liittyvät määrät;

  • kun veronmaksaja myy tavaroita / tarjoaa palveluja vastaanottajille EU:n ulkopuolisissa maissa. Tällaisessa tilanteessa laskussa ei vaadita seuraavia tietoja: ostajan/palvelun vastaanottajan NIP (verotunnus), verokanta, nettokaupan arvon summa erityisten arvonlisäverokannan alaisten myynnin eritelmillä ja verovapaa, ja arvonlisäveron määrä nettotapahtuman arvon summasta erottelemalla tiettyihin veromääriin liittyvät määrät;

  • kun on kyse niin sanotuista yksinkertaistetuista laskuista (ostot 100 euroon tai 450 zlottiin asti). Tällaiset asiakirjat eivät saa sisältää: ostajan henkilötietoja ja osoitetta, palvelun laajuutta/mittausta ja tavaran määrää, tavaroiden/palvelujen yksikköhintaa ja nettoarvoa, verokantaa, kokonaisnettotapahtuman arvoa, erityisiä arvonlisäverokannan alaisia ​​myyntitietoja ja verovapaat ja arvonlisäveron määrät nettotapahtuman arvon summasta, erottelemalla tiettyihin veromääriin liittyvät määrät.

Lasku ilman pakollisia tietoja

Tosite, joka ei sisällä kaikkia pakollisia tietoja, ei katsota laskuksi. Tämä tarkoittaa, että tällaisen epätäydellisen asiakirjan laatiminen ei tarkoita täyden laskun laatimista. On kuitenkin hyvä huomioida, että myyjä on edelleen velvollinen maksamaan myynnistä arvonlisäveron, vaikka laskua ei ole laadittu määräysten mukaisesti. Muutos muuttaa merkittävästi verovelvollisuuden syntymisajankohtaa - 1.1.2014 alkaen 1.1. 19a kohta. 1, se riippuu tavaroiden toimituksesta tai palvelun suorittamisesta. Tästä syystä sillä, että myyntiä ei tosiasiallisesti todistettu oikein laaditulla laskulla, ei ole tältä osin merkitystä verovelvollisuuden kannalta.

Toisaalta vastaanottaja voi vähentää ostoihin sisältyvän veron silloin, kun verovelvollisuus syntyy luovuttajan puolelta ja kun hän saa laskun. Tässä tilanteessa myyntitosite on paljon tärkeämpi. Jos ostaja saa lain mukaan virheellisen laskun, hän voi vaatia häntä laatimaan uuden, oikean asiakirjan.

Arvonlisäverolain muutos muuttaa merkittävästi myös laskujen toimitusaikoja. Ensinnäkin lasku laaditaan viimeistään tavaran toimituskuukautta tai palvelun suorittamista seuraavan kuukauden 15. päivänä. 106i artiklan säännökset. 6 pistettä 1 määrää, että myyjän on laadittava lasku asiakkaan pyynnöstä myös samaan aikaan - jos laskupyyntö on jätetty sen kuukauden loppuun mennessä, jolloin tavara on toimitettu / palvelu suoritettu / ennakkomaksu vastaanotettu. Jos laskupyyntö on kuitenkin jätetty kuukauden kuluttua (tavaroiden toimituksesta, palvelun suorittamisesta) - lasku on laadittava viimeistään 15. päivänä pyynnön jättämispäivästä. Toisaalta myyjä ei ole velvollinen täyttämään asiakkaan pyyntöä kolmen kuukauden kuluttua tavaran toimituksesta/palvelujen toimittamisesta - hän voi tehdä sen vain omasta vapaasta tahdostaan.

Arvonlisäverolain muutoksen voimaantulon jälkeen verovelvollisten on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota kahteen olennaiseen seikkaan: laskun oikeellisuuteen uusien säännösten valossa ja siihen hetkeen, jolloin verovelvollisuus syntyy myyjän puolella. Kannattaa muistaa, että väärin laadittu lasku ei vapauta tavaran/palvelun toimittajaa verovelvollisuudesta, mutta se on ostajalle esteenä arvonlisäveron vähentämisessä.