Välittömästi ja ilman aiheetonta viivytystä - kuinka laskea päivät?

Palvelus

Monet sopimusmääräajat asetetaan päivissä, esimerkiksi 7 päivän maksuaika, 14 päivän toimitusaika. Määräajan laiminlyönnin seuraukset voivat olla vakavia, joten niiden laskentasäännöt kannattaa tietää. Sattuu myös niin, että tietyn päivämäärän sijaan tietty toiminta tulisi suorittaa välittömästi tai ilman aiheetonta viivytystä. Mitä se tarkoittaa?

Tarkista ensin sopimus

Osapuolilla on sopimuksissaan melkoinen vapaus päättää sekä määräaikojen pituudesta että niiden laskentatavoista. Ennen jakson laskemisen aloittamista kannattaa tarkistaa sopimuksesta, onko siihen tehty erityisiä laskentamenetelmiä, esim. otetaanko huomioon vain "työpäivät" maanantaista perjantaihin, onko määräajan ensimmäinen päivä syötetään, eikö määräaika umpeudu tiettyyn aikaan jne.

Tämä on tärkeää, koska silloin, kun sopimuksessa ei ole määritelty muita sääntöjä, sovelletaan siviililain mukaisia ​​sopimusten määräaikojen laskemista koskevia sääntöjä. Sopimuksen säännöt ovat siis ensisijaisia.

Käytännössä sopimukset eivät muuta siviililain mukaisia ​​määräaikoja koskevia sääntöjä, mutta tämä kannattaa aina tarkistaa ja joskus varmistaa, että tällaiset määräykset otetaan käyttöön (esim. kirjoita mihin aikaan määräaika päättyy viimeisenä päivänä).

Milloin määräaika alkaa?

Usein päivien aikaraja on laskettava tietystä tapahtumasta (esim. laskun laatimisesta tai toimittamisesta, kutsun vastaanottamisesta). Tällöin sääntönä on, että päivämäärää laskettaessa ei oteta huomioon päivää, jona tapahtuma sattuu. Kyseessä ei siis ole lukukauden ensimmäinen päivä.

Esimerkki 1.

Maksu on suoritettava 7 päivän kuluessa tavaran vastaanottamisesta. Tavarat saapuivat maaliskuun 1. Tämä päivä (1. maaliskuuta) ei ole määräajan ensimmäinen päivä - se ei sisälly laskelmaan. Ensimmäinen päivä on 2. maaliskuuta ja viimeinen seitsemäs päivä 8. maaliskuuta.

Milloin määräaika päättyy?

Ajanjaksot päivinä lasketaan "keskiyöstä keskiyöhön". Päivissä merkitty määräaika päättyy viimeisenä päivänä (siviililain 111 § 1 §). Tämä kuulostaa riittävän yksinkertaiselta, mutta voi olla hämmentävää. Siksi sopimuksessa kannattaa joskus täsmentää esimerkiksi tunnit, jolloin tiettyä toimintaa voidaan suorittaa. Ei myöskään ole estettä ajanvaraukselle, että määräaika päättyy tiettynä ajankohtana.

Esimerkki 2.

On sovittu, että toimittaja toimittaa tavarat tilaajalle 7 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Sopimuksessa ei aseteta tuntirajoituksia, ei mainita, että ostajan varasto on auki vain klo 18.00. Toimituksen myöhästymisestä peritään korkea sopimussakko. Toimittajan auto saapui varastolle määräajan viimeisenä päivänä klo 23.30. Koska varasto oli jo suljettu, purkamista ei tapahtunut. Toimitukset tehtiin ajallaan - koska se päättyi keskiyöllä. Tässä tilanteessa toimittajalta ei voida periä sopimussakkoa. Toimittaja voi kuitenkin vaatia syntyneistä kuljetuskustannuksista aiheutuvaa korvausta, koska kyseessä on ostajan syyn takia tavaran noudon ajoissa laiminlyönti.

Esimerkki 3.

Tarjousehtojen mukaan tarjousten jättämisen määräaika on 8. maaliskuuta klo 15.00. Urakoitsijan tarjous toimitettiin toimistolle määräajan viimeisenä päivänä (8. maaliskuuta), mutta klo 4 iltapäivällä. Tarjous on katsottava lähetetyksi määräajan jälkeen.

Väärinkäsityksiä on myös määräajan viimeisenä päivänä erääntyvän sopimuksen maksun yhteydessä. Toisin kuin verojen maksamisessa, urakoitsijoiden maksamisessa noudatetaan periaatetta, että maksu suoritetaan, kun rahat on talletettu urakoitsijan pankkitilille. Ratkaisevaa ei siis ole siirtomääräyksen antamisen hetki, vaan se hetki, jolloin rahat ilmestyvät vastaanottajan tilille.

Esimerkki 4.

Tavarat oli maksettava tilisiirrolla 7 päivän kuluessa tavaran toimituksesta. Tavara toimitettiin 1.3., maksupäivä oli 8.3. Tämä tarkoittaa, että rahat tulee saapua myyjän tilille viimeistään maaliskuun 8. päivänä. Ostaja tilasi siirron klo 20.00 tapaamisen viimeisenä päivänä (8.3.). Koska myyjällä oli pankkitili toisessa pankissa, rahat talletettiin hänen tililleen seuraavana päivänä (9. maaliskuuta). Maksu tuli myöhässä.

Entä lomat ja vapaapäivät?

Miten määräaika lasketaan sopimuksesta, kun toiminnan suorittamisen (esim. työn suorittamisen) määräajan päättyminen osuu lauantaille tai lauantaille? Ellei toisin sovita, määräaika päättyy seuraavana päivänä, joka ei ole lakisääteinen vapaapäivä tai lauantai (siviililain 15 §).

Esimerkki 5.

27.3.2018 (tiistaina) solmittiin erityinen työsopimus, jonka mukaan se tulee suorittaa 5 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Hakuajan ensimmäinen päivä on 27. maaliskuuta (keskiviikko). Viides päivä oli sunnuntaina (28. maaliskuuta). Koska kyseessä oli lakisääteinen vapaapäivä, määräaikaa tulisi siirtää seuraavaan päivään, joka ei ole lakisääteinen vapaapäivä (tai lauantai). Maanantaina (29. maaliskuuta) oli yleinen vapaapäivä (pääsiäisen toinen päivä). Määräaika on siis vasta tiistaina 30.3.2018. Tuona päivänä työt tulee luovuttaa viimeistään.

Yleisiä vapaapäiviä ovat:

Kaikki sunnuntait,

1. tammikuuta - uudenvuodenpäivä,

6. tammikuuta - loppiainen,

Pääsiäisen ensimmäinen päivä,

Pääsiäisen toinen päivä,

1. toukokuuta - yleinen vapaapäivä,

· 3. toukokuuta - kolmannen toukokuun kansallispäivä,

Ensimmäinen helluntaipäivä,

Corpus Christi päivä,

15. elokuuta - Siunatun Neitsyt Marian taivaaseenastumispäivä,

1. marraskuuta - Kaikki pyhät,

11. marraskuuta - kansallinen itsenäisyyspäivä,

25. joulukuuta - joulun ensimmäinen päivä,

· 26. joulukuuta - joulun toinen päivä.

Lauantaisin ja pyhäpäivinä lukukauden puolivälissä

Entä jos lauantai tai pyhäpäivä osuu kesken lukukauden? Jos sopimuksessa määrätään, että urakoitsijalla on 14 päivää aikaa suorittaa työ, tarkoittaako tämä 14 työpäivää?

Sopimukseen ei ole estettä kirjata, että sopimusehto sisältää vain "työpäivät" maanantaista perjantaihin, jotka eivät ole lakisääteisiä vapaapäiviä. Jos näin ei kuitenkaan ole tehty, ei ole syytä jättää päivämäärää laskettaessa huomioimatta lauantaita, sunnuntaita ja pyhäpäiviä, jotka jäävät määräajan puoliväliin.

Esimerkki 6.

Sopimuksessa määrätään, että työt on suoritettava 10 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä. Sopimukseen ei sisälly määräyksiä määräaikojen laskemisesta, joten sovelletaan siviililain sääntöjä. Sopimus solmittiin torstaina 8.3. Määräajan viimeinen, kymmenes päivä oli sunnuntaina 18. maaliskuuta - joten määräaikaa siirrettiin maanantaille 19. maaliskuuta. Sillä ei ollut väliä, että "määräajan puolivälissä" oli kaksi lauantaita (10. ja 17. maaliskuuta) ja sunnuntaita (11. maaliskuuta) ja että urakoitsijalla ei käytännössä ollut 10 työpäivää töiden suorittamiseen. Hänen tulee luovuttaa työt viimeistään 19. maaliskuuta. Jos hän haluaa taata itselleen 10 täyttä työpäivää työn suorittamiselle, hänen tulee määrätä siitä sopimuksessa ja sisällyttää siihen säännös, että määräaikaan lasketaan vain maanantaista perjantaihin työpäivät.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Välittömästi eli ilman aiheetonta viivytystä

Sattuu myös niin, että termi määritellään "välittömästi" tai "ilman aiheetonta viivytystä". Yleensä näiden lauseiden katsotaan tarkoittavan samaa. Voit tavata ne sekä laissa että sopimusten sisällössä. Miten määräaika lasketaan tässä tapauksessa? Kuinka kauan velvollisuuden täyttämiseen on aikaa?

Valitettavasti tähän kysymykseen ei ole yksinkertaista, yksiselitteistä vastausta. Kaikki riippuu erityisistä olosuhteista ja siitä, mitä toimia suoritetaan "välittömästi" tai "ilman aiheetonta viivytystä". Se on erilainen heti siirtovelvoitteen tapauksessa ja erilainen - kun on tarpeen tehdä esimerkiksi korjaus.

Esimerkki, jossa lainsäädäntö edellyttää "välitöntä" toimintaa, on Art. Siviililain 455 §. Se koskee tilanteita, joissa määräaikaa ei ole määritelty sopimuksessa tai se johtui velvoitteen luonteesta. Velallista pyydetään sitten suorittamaan maksu (esimerkiksi maksamaan takaisin aiheettomasti saatu summa). Velallinen on tällöin velvollinen suorittamaan maksun välittömästi kutsun jälkeen.

Tuomioistuinten kanta on, että "välittömästi" ei tarkoita "välittömästi". Se ei myöskään automaattisesti tarkoita 14 päivän ajanjaksoa. Sen pitäisi olla realistinen määräaika mahdollisimman pian.

Tämän "nopeuden" aikaa ei voida rinnastaa esimerkiksi neljäntoista päivän ajanjaksoon, vaan se on määritettävä joka kerta tapauksen olosuhteiden mukaan. Kyse on maksun suorittamiseen tarvittavasta ajasta, olettaen, että velallinen toimisi kaikki velvoitteen täyttämiseen vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen ilman aiheetonta viivytystä (Białystokin hovioikeuden tuomio 3.11.2017, tiedosto viitenumero I ACa 409/17).

Välitön ilmoitus myydyn tuotteen virheistä

Yrittäjille tärkeä säännös, joka edellyttää "välitöntä" toimenpiteitä, koskee yritysten välistä valitusmenettelyä (siviililain 563 §:n 2 momentti). Siitä käy ilmi, että ostaja menettää yrittäjien välisessä kaupassa takuuoikeutensa, jos hän ei ole tarkastanut tuotetta ajoissa ja niille sovelletulla tavalla eikä ilmoittanut virheestä välittömästi myyjälle ja jos virhe paljastui vasta myöhemmin - jos hän ei ilmoittanut myyjille välittömästi sen havaitsemisen jälkeen.

Korkein oikeus totesi 7. helmikuuta 2008 antamassaan tuomiossa (tiedostoviite V CSK 410/07), että pykälän 2 momentin soveltaminen 1.1. Siviililain 563 §:n 2 momentin mukaan määrittelemättömän ilmaisun "välittömästi" lainsäätäjä jätti tuomioistuimen ratkaistavaksi vapauden arvioida, onko tietyn tapauksen olosuhteissa myyjälle ilmoitettu tavaran virheestä ilman aiheetonta viivytystä. On mahdotonta olettaa, että tietty ajanjakso on voimassa tässä. Tosin oikeuskäytäntö osoittaa yleensä, että termi "välittömästi" tulisi ymmärtää enintään neljäntoista päivän ajanjaksona. Tätä määräaikaa ei kuitenkaan voida pitää poikkeuksena, koska yksittäistapauksen olosuhteissa "välitön" virheilmoitus voi tarkoittaa hieman pidempää tai lyhyempää aikaa.