Julkistamattomat tulolähteet ja ALV

Palveluvero

ALV-lain mukaan veronmaksaja voi saada tuloa eri nimikkeillä. Rahoituslähteistä laissa mainitaan myös tulot julkistamattomista lähteistä. Tällaisten tulojen verotuksen päätavoite on kiristää verojärjestelmää ja vähentää "varjotalousilmiötä". Julkistamattomat tulolähteet ovat useimmissa tilanteissa verorikos.

Julkistamattomat tulolähteet - perustuslakituomioistuimen tuomiot

Perustuslakituomioistuin on tarkastellut julkistamattomien tulolähteiden verotusta koskevia säännöksiä. Perustuslakituomioistuin totesi kahdessa tuomiossaan (asia nro SK 18/09 ja P 49/13), että edellä mainitut määräykset olivat ristiriidassa perustuslain kanssa, ja siksi niitä oli tarpeen muuttaa ja muuttaa. ALV-lakiin otettiin käyttöön uusia säännöksiä julkistamattomista tulolähteistä 1.1.2016 alkaen. Tällä hetkellä näitä asioita säännellään äskettäin lisätyssä luvussa 5a - Julkistamattomien tai julkistamattomista lähteistä peräisin olevien tulojen verotus.

Määritelmät

Uuden määritelmän mukaan tulot julkistamattomista lähteistä sisältävät nyt menojen ylijäämän verotettujen tai verottomien tulojen yli:

  1. jotka eivät kuulu julkistettujen lähteiden piiriin, mukaan lukien tulot veronmaksajan ilmoittamista lähteistä, mutta jotka on ilmoitettu virheellisesti;

  2. ja tulot (tulot) julkistamattomista lähteistä, joita verovelvollis ei ole ilmoittanut ja joita veroviranomainen tai verotarkastusviranomainen ei ole määrittänyt.

Esimerkki 1.

Rouva Alicja johtaa yksityistä yritystä kauneushoitolan muodossa. Ei palkkaa yhtään työntekijää. Hän väittää ansaitsevansa tästä toiminnasta 250 000 zlotya kuukaudessa.

Esimerkki 2.

Vuonna 2016 herra Mariusz osti kehitetyn kiinteistön arvoltaan 600 000 zlotya. Viimeisten 5 vuoden veroilmoituksissa hän ei näyttänyt tuloja.

Veropohja ja verot julkistamattomista lähteistä

Veropohja on verovuonna kertyneen verotettavan tai verottoman tulon (tulon) ylittävä määrä. Velvollisuus määrittää veropohja on veroviranomaisella tai verotarkastusviranomaisella, joka suorittaa asianmukaiset menettelyt ja tekee asiaa koskevan päätöksen. Viranomainen määrää veron 75 % veropohjasta tuloista, jotka eivät kuulu julkisiin lähteisiin tai jotka ovat peräisin julkistamattomista lähteistä. Tässä on huomioitava, että jos viranomainen määrittelee tulonlähteen menettelyn aikana, niin määrätty tulo verotetaan lain säännöksissä muutoin kuin tässä luvussa säädetyin edellytyksin. muiden säädösten määräyksiä.

Esimerkki 3.

Verovelvollisen osalta viranomainen aloitti menettelyn julkistamattomien lähteiden vuoksi. Menettelyn aikana veronmaksaja selitti saaneensa setänsä lahjoituksen, jota hän ei ollut aiemmin ilmoittanut verovirastolle. Siinä tapauksessa julkistamattomia lähteitä koskeva menettely lopetetaan ja perintö- ja lahjoitusveromenettely aloitetaan.

Menettelyn periaatteet

Julkistamattomia lähteitä koskevassa menettelyssä todistustaakka kuluilla katettujen tulojen osalta on pääsääntöisesti veronmaksajalla. Veronmaksajan on myös ilmoitettava, mitkä yksittäisistä tuloista käytettiin tiettyjen kulujen rahoittamiseen. Jos verovelvollinen ei tee niin, veroviranomainen tekee omatoimisesti toimeksiannon sen periaatteen mukaisesti, että aikaisin meno on katettu aikaisintaan tuloilla.

On kuitenkin huomioitava, että jos tulon saaminen on viranomaisen tiedossa viran puolesta tai se on todettavissa viranomaisen hallussa olevien asiakirjojen, rekisterien tai muiden tietojen perusteella, verovelvollista ei rasiteta verovelvollisella. todiste.

Esimerkki 4.

Veronmaksaja peri rahaa kuolleelta isältään. Perinnön osto ilmoitettiin toimivaltaiselle verovirastolle SD-Z2-lomakkeella. Näin ollen verovelvollisen ei tarvitse todistaa, että hänellä on näitä resursseja, sillä viranomainen voi todeta ne hallussaan olevien tietojen perusteella.

Säännöksissä säädetään myös toisesta poikkeuksesta verovelvollisen todistusvelvollisuuteen kulun kattavista tuloista. No, jos verovelvollinen ei menettelyn aikana pysty osoittamaan, että hänellä on menojen kattamiseen kuuluvaa verotettua tai verotonta tuloa ja verovelvollisuus on tämän tulon osalta vanhentunut, verovelvollinen voi lisätä niiden saamista todennäköisemmin.

Esimerkki 5.

Vuonna 2015 Eugeniusz osti auton arvoltaan 300 000 zlotya. Veronmaksaja ei ole toistaiseksi osoittanut tuloja. Veroviranomainen käynnisti julkistamattomista lähteistä peräisin olevan menettelyn, jossa Eugeniusz viittasi Kuubassa vuosilta 1980-1985 työstä kertyneisiin säästöihin. Vahvistukseksi hän toimitti kirjallisen lausunnon kahdelta serkkulta, joiden kanssa hän työskenteli tuolloin Kuubassa. Selvityksestä käy ilmi, että kerätyt säästöt riittivät auton oston kattamiseen. Tällaisessa tilanteessa tulon saaminen todennäköisemmin muuttui, ja siksi viranomainen joutuu lopettamaan menettelyn.

On syytä huomata, että aiemmin julkistamattomista lähteistä suoritettujen menettelyjen aikana veronmaksajat viittasivat usein art. 2 lauseke arvonlisäverolain 1 momentin 4 mukaisesti veron välttämiseksi. Laki ei sen säännösten mukaan koske tuloja, jotka saadaan sellaisesta toiminnasta, joka ei voi olla lainvoimaisen sopimuksen kohteena. Älykkäät veronmaksajat ilmoittivat tulonlähteeksi esimerkiksi huumekaupan, varkauden tai prostituution välttääkseen veron maksamisen. Tässä tilanteessa veroviranomaiset olivat käytännössä avuttomia, koska toisen tulonlähteen todistaminen oli erittäin vaikeaa. Tarpeiden täyttämiseksi Art. 2 lauseke 6, joka osoittaa, että päinvastaisen näytön puuttuessa tulojen oletetaan tulevan toiminnoista, jotka voivat olla oikeudellisesti tehokkaan sopimuksen kohteena. Tämä tarkoittaa, että pääsääntöisesti oletetaan, että veronmaksajan tulot tulevat laillisista lähteistä, ellei verovelvollinen toisin osoita.

Esimerkki 6.

Julkistamattomista lähteistä käydyn menettelyn aikana veronmaksaja ilmoitti saaneensa tuloja huumekaupasta. Nykyisessä oikeudellisessa tilanteessa tällaisen ilmoituksen tekeminen ei riitä verotuksen välttämiseksi, vaan verovelvollisen on toimitettava veroviranomaiselle todisteet, jotka vahvistavat lausunnon todenperäisyyden.

Lopuksi on myös huomautettava, että sovellettavien säännösten mukaisesti viranomaisen tulee määrittää verovelvollisen kulujen suuruus tavaroiden hankinnasta tosiasiallisesti aiheutuneiden kulujen perusteella, vaikka ne eroaisivat merkittävästi markkinoistaan. arvo. Vain siinä tapauksessa, että näitä määriä vahvistavia todisteita ei esitetä, viranomaisella on oikeus käyttää markkinahintoja.