Ilmaiset palvelut omiin tarpeisiin - verotuksen kysymys

Palveluvero

On tunnettua, että tavara- ja palveluvero on muiden tahojen maksullisen toiminnan alaista. Taloudellisessa todellisuudessa on kuitenkin tilanne, jossa elinkeinotoimintaa harjoittava verovelvollinen tarjoaa ilmaisia ​​palveluita omiin tarpeisiinsa. Tällaisessa tilanteessa herää kysymys, aiheuttaako tällainen toiminta myös arvonlisäveron maksuvelvollisuutta.

Palvelujen vapaan tarjoamisen määritelmä

Pääsääntöisesti veroa kannetaan maksua vastaan ​​suoritettavista tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorittamisesta maksua vastaan. Art. 8 sek. Arvonlisäverolain 2 §:ssä säädetään kuitenkin, että maksullisen palvelun tarjoamisena pidetään myös:

  • verovelvollisen yritykseen kuuluvien tavaroiden käyttö muihin tarkoituksiin kuin verovelvollisen liiketoimintaan, mukaan lukien erityisesti verovelvollisen tai sen työntekijöiden henkilökohtaisiin tarkoituksiin, mukaan lukien entiset työntekijät, osakkaat, osakkeenomistajat, osuuskuntien jäsenet ja heidän perheenjäsenensä , oikeushenkilön jäsenet, yhdistyksen jäsenet, jos verovelvollisella oli oikeus alentaa maksettavan veron määrää kokonaan tai osittain näiden tavaroiden tai niiden osien hankinnasta, maahantuonnista tai valmistuksesta perittävän veron määrällä,

  • verovelvollisen tai sen työntekijöiden, mukaan lukien entiset työntekijät, osakkaat, osakkeenomistajat, osakkeenomistajat, osuuskuntien jäsenet ja heidän kotitalousjäsenensä, oikeushenkilöiden hallintoelinten jäsenet, yhdistyksen jäsenet, henkilökohtaisiin tarkoituksiin tarkoitettujen palvelujen ilmainen tarjoaminen ja kaikki muut palvelut maksutta muihin tarkoituksiin kuin verovelvollisen liiketoimintaan.

Edellä olevasta määräyksestä voidaan päätellä, että ilmaisen palvelun verotus tapahtuu kahden edellytyksen täyttyessä. Ensinnäkin se koskee vain niitä ilmaisia ​​palveluita, jotka palvelevat muita tarkoituksia kuin verovelvollisen liiketoimintaa, ja toiseksi vain niitä tilanteita, joissa verovelvollisella oli oikeus alentaa luovutusveroa siihen liittyvien tavaroiden ja palvelujen hankinnasta maksetun veron määrällä. näihin palveluihin.

Palvelujen tarjoaminen maksutta on arvonlisäverollista, jos se suoritetaan muuhun tarkoitukseen kuin verovelvollisen liiketoimintaan. Näin ollen tällainen verovelvollisen liiketoimintaan liittyvä etu ei ole arvonlisäveron alaista.

Maksutonta palvelujen tarjoamista elinkeinotarkoituksiin tapahtuu, jos se tapahtuu osana verovelvollisen harjoittamaa liiketoimintaa ja liittyy välillisestikin osana tätä toimintaa harjoitettavaan verolliseen toimintaan. Muu maksuton palvelu on tarkoitettu muuhun tarkoitukseen kuin verovelvollisen liiketoimintaan.

Esimerkki 1.

Veronmaksaja, joka harjoitti yritystä Radomissa matkustaakseen Wrocławissa sijaitsevan asiakkaan luo, käytti yrityksen polttoainetta tankkaamalla yksityisautonsa. Tällainen maksamaton tavaroiden kulutus ei ole veronalaista toimintaa, koska se on tehty verovelvollisen liiketoimintaan liittyviin tarkoituksiin.

Esimerkki 2.

Kodinkoneiden korjausalaa harjoittava verovelvollinen korjasi oman pesukoneensa käyttämällä yrityksen työkaluja ja yrityksen osia. Koska verovelvollisella oli oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero osan hankinnasta ja korjaus ei liittynyt elinkeinotoimintaan, tällainen toiminta on arvonlisäveron alaista.

Ilmaisten palvelujen veropohja

Art. 29a kohta. Arvonlisäverolain 5 §:n mukaan ilmaisten palvelujen veropohja on näiden palvelujen suorittamisesta verovelvolliselle aiheutunut kustannus. Tämä kustannus on kaikki kulut, jotka veronmaksajalle aiheutuu palvelun tarjoamisesta. Tarkemmin sanottuna kyseessä ovat kaikki verovelvolliselle näiden palvelujen tarjoamisesta aiheutuneet todelliset kustannukset, jotka ovat hänelle aiheutuneiden kulujen kokonaismäärä.

Sivuhuomautuksena on huomattava, että arvonlisäverolain säännökset eivät sääntele maksuttoman palvelun dokumentoinnin periaatteita. Tällä hetkellä ei ole velvollisuutta dokumentoida tällaisia ​​toimintoja laskulla. Veronmaksaja voi dokumentoida ne millä tahansa tavalla, esimerkiksi sisäisellä todisteella. On huomioitava, että voimassa olevan lainsäädännön valossa verovelvolliset eivät lähetä sisäisiä laskuja.

Tämän seurauksena verollinen ilmainen palvelujen tarjoaminen voidaan dokumentoida millä tahansa asiakirjoilla ja jopa sisällyttää alv-rekisteriin ilman asiakirjoja.

Ilmaiset palvelut omaan tarpeeseen - verovelvollisuus

Arvonlisäverolaissa ei ole erityisiä säännöksiä siitä, milloin verovelvollisuus syntyy, kun on kyse palvelujen vapaasta tarjoamisesta omaan tarpeeseen. Tämä tarkoittaa, että tässä suhteessa on sovellettava yleisiä sääntöjä. Tästä johtuen omaan käyttöön tarkoitetut verottomat palvelut tulee ilmoittaa vastaavassa ilmoituksessa niiltä tilikausilta, jolloin palvelu on suoritettu.

Esimerkki 3.

Autopajaa pyörittävä veronmaksaja vaihtoi kesärenkaat talvirenkaisiin 27.10. Ilmaisen edun verovelvollisuus syntyi 27. lokakuuta, mikä tarkoittaa, että tästä toiminnasta maksettava vero tulee esittää lokakuun veroilmoituksessa.