Mistä kielletyt sopimuslausekkeet liittyvät?

Palvelus

Yrittäjä-kuluttaja -suhteessa yrittäjä on aina vahvempi, omaan alaansa erikoistunut osapuoli, jolla on enemmän tietoa ja resursseja. Siksi kuluttajaa heikompana osapuolena tulee lisäksi suojata, jotta yrittäjä ei voi hyödyntää heikkoutta ja tietämättömyyttään. Kuluttajansuoja on perusteltua erityisesti, jos sopimuksen kohteena ovat monimutkaiset palvelut, joista kuluttaja ei tiedä yhtä paljon kuin niitä ammattimaisesti tarjoava yrittäjä. Monissa tapauksissa kuluttajien on siksi luotettava yrittäjään ja hänen esittämiinsä vakiosopimuksiin. Toisaalta yrittäjien tulee olla varovaisia, ettei heidän sopimuksissaan ole kiellettyjä lausekkeita.

Mitkä ovat kiellettyjä sopimuslausekkeita?

Kielletyt sopimuslausekkeet ovat art. Siviililain 385 §:n mukaan kuluttajan kanssa tehdyn sopimuksen määräykset, joita ei ole erikseen sovittu, muotoilevat hänen oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan moraalin vastaisella tavalla, loukkaavat törkeästi hänen etujaan. Niitä voi esiintyä vain elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisissä sopimuksissa.

Sopimusmalleille eli valmiille sopimusmalleille on ominaista se, että niiden sisältöä muokkaa vain yksi sopimusosapuoli. Mallisopimuksessa yrittäjä määrittelee paitsi omat oikeutensa ja velvollisuutensa, myös kuluttajan oikeudet ja velvollisuudet. Näin ollen on olemassa vaara, että se asettaa sille epäedullisia lausekkeita. Tätä kutsutaan liittymissopimus, johon toinen osapuoli vain liittyy ja sen ehtoja ei pääsääntöisesti ole mahdollista muuttaa tai sen sisältöön vaikuttaa. Kuluttaja voi hyväksyä sopimuksen ehdot tai hylätä sen kokonaan, eli olla allekirjoittamatta sopimusta ollenkaan. Usein tämä on mahdotonta ja kuluttajat päätyvät hyväksymään sopimusehdot.

Yrittäjän vapautta luoda yksipuolisesti sopimusehtoja rajoittavat nimenomaan laittomat sopimusehdot, joita ei nimensä mukaisesti voida käyttää sopimuksissa.

Kielletyistä sopimuslausekkeista ei ole tyhjentävää luetteloa. Siviililaki taiteessa. 385 listaa vain useimmin käytetyt. Muissa tapauksissa tuomioistuin päättää, onko päätös lainvastainen.

Yleisimmät laittomat lausekkeet ovat:

  • Kuluttajan henkilövahingon aiheuttaman vastuun poissulkeminen tai rajoittaminen;

  • kuluttajan vastuun poissulkeminen tai merkittävä rajoittaminen velvoitteen täyttämättä jättämisestä tai virheellisestä suorittamisesta;

  • kuluttajasopimuspuolen salliminen siirtää sopimuksen mukaiset oikeudet ja velvollisuudet ilman kuluttajan suostumusta;

  • asetetaan sopimuksen tekemisen ehdoksi kuluttajan lupaus tehdä jatkossa muita samantyyppisiä sopimuksia;

  • asettamalla sopimuksen tekemisen, täytäntöönpanon tai sisällön ehdoksi sellaisen muun sopimuksen tekemisen, joka ei suoraan liity arvioitavan määräyksen sisältävään sopimukseen;

  • palvelun suorittamisen asettaminen riippuvaiseksi olosuhteista riippuvaiseksi vain kuluttajan toimeksisaajan tahdosta;

  • kuluttajan vastapuolen oikeus muuttaa sopimusta yksipuolisesti ilman sopimuksessa mainittua pätevää syytä;

  • kuluttajalta riistetään oikeus irtisanoa sopimus, peruuttaa se tai irtisanoa se;

  • asettamalla vain kuluttajalle velvollisuuden maksaa sovittu summa, jos hän luopuu sopimuksen tekemisestä tai täytäntöönpanosta.

Jos kuluttaja epäilee, että hänen allekirjoittamassaan sopimuksessa tai hänelle esitetyssä mallisopimuksessa on laiton lauseke, hänen tulee ilmoittaa siitä yrittäjälle. Jos kuluttaja ei ole samaa mieltä kuluttajan näkemyksestä, kuluttajan tulee vaihtaa toimeksisaajaa, ja jos hän on jo allekirjoittanut sopimuksen, hän voi hakea yleiseltä tuomioistuimelta (piiri- tai piirituomioistuimelta) kyseisen määräyksen julistamista sitomattomaksi.

Kannattaa muistaa, että myös ennen sopimuksen allekirjoittamista kuluttaja voi hakea kilpailu- ja kuluttajansuojatuomioistuimelta tunnustamaan mallisopimuksen määräykset laittomiksi - tämä on ns. abstrakti valvonta, koska mahdollisuus nostaa kanne tuomioistuimessa ei riipu siitä, sitoo tiettyä henkilöä tosiasiallisesti sopimus vastaajana olevan yrittäjän kanssa (vaatimusta vakiosopimuksen määräyksen tunnustamisesta laittomaksi voidaan pyytää myös silloin, kun vastaaja yrittäjä on lakannut käyttämästä sitä, jos ei ole kulunut enää kuusi kuukautta; ja vaikka yrittäjä olisi kanteen nostamisen jälkeen jättänyt soveltamatta kyseenalaisia ​​lausekkeita, tämä ei vaikuta menettelyn kulkuun.

Jos kuluttajan allekirjoittama sopimus kuitenkin sisältää määräyksiä, jotka on jo katsottu laittomaksi (ne ovat kiellettyjen lausekkeiden rekisterissä), nämä lausekkeet eivät siviililain mukaan sido kuluttajaa lain mukaan. . Jos yrittäjä ei vieläkään halua suostua siihen, kuluttaja jää tuomioistuimen ratkaistavaksi (tämä on ns. satunnainen valvonta - kyseessä on tietyn yrittäjän tietyn asiakkaan tekemä yksittäinen sopimus).

Huomio!

Kuluttajaa eivät sido vain kielletyt lausekkeet. Muut sopimuksen ehdot ovat sitovia. Se, että sopimukseen sisältyy kielletty lauseke, ei tarkoita, että sopimus lakkaa olemasta voimassa.

Kuluttaja voi aina pyytää apua kunnan tai läänin kuluttaja-asiamieheltä tai valtion rahoittavilta kuluttajajärjestöiltä, ​​kuten Kuluttajaliitolta, Puolan kuluttajaliitolta.

Kilpailu- ja kuluttajansuojavirasto puolestaan ​​tarkastaa säännöllisesti monilla toimialoilla toimivien yrittäjien kuluttajien kanssa tehdyissä sopimuksissa käyttämiä malleja (UOKiK:n sivuilta löytyy raportteja vakiosopimusten valvonnasta). Tällaisten tarkastusten seurauksena virasto nosti useita kanteita kilpailu- ja kuluttajansuojatuomioistuimeen, minkä seurauksena monet säännökset todettiin laittomiksi. Oikeus nostaa kanne SOKiK:lle on myös kuntien ja kuntien kuluttaja-asiamiehillä sekä kansalaisjärjestöillä ja kuluttajilla.

Kuluttajalla itsellään on myös oikeus tehdä kilpailu- ja kuluttajansuojavirastolle valituksia yrittäjien käyttämistä kielletyistä sopimusmääräyksistä. Virasto puuttuu asiaan, jos se toteaa, että ongelma ei koske vain yksittäistä kuluttajaa, vaan että yhteisiä etuja loukataan. Jos yrittäjä ei halua noudattaa viraston suosituksia, hänelle voidaan määrätä sakko. 24 sekuntia Kilpailu- ja kuluttajansuojalain 16.2.2007 (konsolidoitu teksti: Lakilehti 2015, kohta 184) 2 momentin 1 kohta, jonka mukaan yhteisiä kuluttajien etuja loukkaava käytäntö ymmärretään yrittäjän laitonta toimintaa, joka loukkaa erityisesti laittomina pidettyjen vakiosopimusten määräysten rekisteriin kirjattujen vakiosopimusten määräysten käyttö.

Kielletyt lausekkeet yrittäjien välisissä sopimuksissa?

Usein kiistassa epäedullisen sopimuksen tehneet yrittäjät viittaavat kiellettyjen lausekkeiden instituutioihin. Onko siinä todella järkeä? Valitettavasti ei. Yritysten välisissä suhteissa ei ole sellaista asiaa kuin laittomat lausekkeet (yhtä poikkeusta lukuun ottamatta, jota käsitellään alla).

Kielletty lauseke voidaan ottaa huomioon vain kuluttajan ja yrittäjän välisessä sopimuksessa. Kiellettyyn lausekkeeseen vetoaminen ei ole mahdollista kahden yrittäjän tai kahden yksityishenkilön väliseen sopimukseen, joka on tehty heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa kuulumattomiin tarkoituksiin. Kuten edellä on jo todettu, kuluttaja suhteissa yrittäjään on osapuoli, jota on suojeltava erityisellä tavalla, koska hän on heikossa asemassa. Ja ajatus yrittäjien välisistä suhteista perustuu osapuolten tasa-arvoon. Oletetaan, että molemmat osapuolet ovat ammattilaisia, jotka vapaasti muokkaavat keskenään tekemiensä sopimusten määräyksiä. Kenen tahansa heistä suosiminen (esim. nuoren yrittäjän, joka on juuri aloittanut yrityksen) olisi reilun kilpailun periaatteiden vastaista.

Tämä kaikki ei kuitenkaan tarkoita sitä, että yrittäjät olisivat todella tasa-arvoisia markkinoilla. Niiden välisissä sopimuksissa on hyvin usein jollekin osapuolelle haitallisia määräyksiä, jotka täyttävät kielletyn määräyksen kriteerit. Tämä pätee erityisesti markkinoilla etuoikeutetussa asemassa olevien yrittäjien allekirjoittamiin sopimuksiin, jotka usein määräävät heikompia ja pienempiä urakoitsijoita koskevia määräyksiä, jotka muokkaavat heidän oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan tavalla, joka on vastoin hyvää käytäntöä ja loukkaa törkeästi heidän etujaan. Kuitenkin kuluttajan erityissuojan puutteen vuoksi yrittäjä periaatteen mukaan pacta sunt servanda, on velvollinen noudattamaan allekirjoittamansa sopimuksen määräyksiä.

Ainoa poikkeus tästä säännöstä on vakuutussopimus. Art. Siviililain 805 4 §:n säännöksiä kielletyistä sopimuslausekkeista sovelletaan vastaavasti, jos vakuutuksenottaja on luonnollinen henkilö, joka tekee suoraan hänen elinkeinotoimintaansa tai ammatilliseen toimintaansa liittyvän sopimuksen. Poikkeus koskee kuitenkin vain elinkeinoelämää harjoittavaa luonnollista henkilöä.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Mitä yrittäjä voi tehdä, jos epäedullinen sopimus syntyy?

Ei tietenkään ole niin, että yrittäjä ei voi tehdä mitään, kun hän allekirjoittaa itselleen epäedullisen sopimuksen. On olemassa oikeudellisia instituutioita, jotka voivat suojella yrittäjää seurauksilta, mutta on syytä muistaa, että yleensä näihin säännöksiin vetoaminen on tuomioistuinten arvioita ankarammin kuin jos sen tekisi esimerkiksi kaksi kuluttajaa. Uskotaan, että yrittäjä, jonka toiminta on loppujen lopuksi ammattimaista, on ammattilainen, joten hänen tulee tietää mitä tekee.

Alkaen perustavanlaatuisista, jopa banaaleista neuvoista: yrittäjän tulee ensin lukea huolellisesti kaikki allekirjoittamansa sopimukset. Jos sopimus on jollain tapaa käsittämätön, pyydä toista osapuolta selittämään epäselvä määräys (se on parasta tehdä kirjallisesti/sähköpostitse, jotta jatkossa, mikäli tästä epäselvästä määräyksestä syntyy erimielisyyttä, todisteita selittävänä, mitä se tarkalleen ajatteli).

Voit myös aina neuvotella toisen osapuolen kanssa riidanalaisesta määräyksestä tai ehdottaa omaa versiotasi. Turvallisin (mutta myös kallis) ratkaisu on neuvotella sopimuksesta asianajajan kanssa - se on erittäin järkevää, varsinkin monimutkaisissa tai arvokkaissa sopimuksissa.

Vastuun välttäminen voi olla vaikeaa sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, vaikka sopimuksen määräykset olisivat vahingollisia jollekin osapuolelle. Huomaa, että Art. Siviililain 353 § eli sopimusvapauden periaate voi olla yrittäjälle sekä ansa että pelastus. Tämän artikkelin mukaan:

Art. 353.

Sopimuksen tehneet osapuolet voivat järjestää oikeussuhteen harkintansa mukaan, mikäli sen sisältö tai tarkoitus ei ole ristiriidassa suhteen ominaisuuksien (luonteen), lain tai yhteiskunnallisen rinnakkaiselon periaatteiden kanssa.

Toisaalta, jos sopimuksen allekirjoittanut yrittäjä teki sen tietoisesti, hänen tulee kantaa päätöstensä seuraukset eli suorittaa kaikki sopimuksen ehdot, koska hän suostui niihin. Vaikka osapuolet päättäisivät, että sopimusehdot ovat epäedullisia - se on heidän päätöksensä. Käytännössä se tarkoittaa suostumista osapuolten eriarvoisuuteen.

Toisaalta lainsäätäjä määrää, että oikeussuhteen sisältö tai tarkoitus ei saa olla ristiriidassa tämän suhteen ominaisuuksien (luonteen), lain tai sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteiden kanssa.

Tarve noudattaa sopimuksen sisältöä ja tarkoitusta suhteen omaisuuden (luonteen) kanssa tarkoittaa, että kunkin velvoitesuhteen ominaispiirteitä tai tietyntyyppisten velvoitteiden erityispiirteitä on kunnioitettava (esim. vastapuolet eivät saa loukata etuja kolmansien osapuolien osalta kumpikaan osapuoli ei voi myöskään olla toimivaltainen yksipuolisesti, mikä tahansa viittaus sopimuspuolten velvoitteisiin, lisäksi esimerkiksi due diligence -velvoitteiden luonne sulkee pois mahdollisuuden velvoittaa velallista sopimuksessa saavuttaa tietty tulos).

Kielto vastustaa sosiaalisen rinnakkaiselon periaatteita voi olla hyödyksi vahingon kärsineelle, jos hän osoittaa, että sopimuksen määräykset ovat itse asiassa yleisesti hyväksyttyjen moraalinormien vastaisia, törkeän epäoikeudenmukaisia ​​ja haitallisia. Sopimusoikeudellisesti osapuolten tulee noudattaa sopimusoikeudenmukaisuuden periaatteita eli hyvien tapojen noudattamista, reilun kaupan, rehellisen toiminnan, lojaalisuuden ja luottamuksen periaatteita. Siten moraaliton käytös on näiden sääntöjen vastaista, mikä usein johtaa osapuolten epätasa-arvoiseen oikeudelliseen tilanteeseen.

Sopimusvapauden rajojen ylittämisen seuraamus on periaatteessa säädöksen mitättömyys. On kuitenkin pidettävä mielessä, että säännön mukaan pacta sunt servanda, eli sopimuksia on noudatettava, koko sopimusta ei pidetä pätemättömänä, vaan ainoastaan ​​säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa lain/yhteiskunnallisen rinnakkaiselon periaatteiden kanssa. Vasta silloin, kun nämä määräykset ovat olleet niin tärkeitä, että sopimusta ei olisi tehty ilman niitä, koko sopimus on katsottava mitättömäksi.

Myös taiteeseen kannattaa kiinnittää huomiota. Siviililain 388 §:

Art. 388 § 1.

Jos jompikumpi osapuolista toisen osapuolen pakko-asemaa, epäpätevyyttä tai kokemattomuutta hyväkseen vastineeksi suoritustaan ​​hyväksyy tai varaa itselleen tai kolmannelle suorituksen, jonka arvo sopimuksen tekohetkellä on huomattava ylittää oman suorituksensa arvon, toinen osapuoli voi vaatia hänen alentamista tai hänelle kuuluvan etuuden lisäämistä, ja jos molemmat olisivat kohtuuttoman vaikeita, hän voi vaatia sopimuksen mitätöimistä.

§ 2.

Edellä mainitut oikeudet raukeavat kahden vuoden kuluttua sopimuksen tekopäivästä.

Tämä artikla säätelee hyväksikäytön instituutiota, josta voi olla apua myös silloin, kun yrittäjä tekee epäedullisen sopimuksen. Hyötysuhteen tulee kuitenkin olla räikeä (eli yksinkertaisesti sanottuna erittäin suuri) ja suostumus epäsuotuisiin olosuhteisiin tulee saada epäpätevyyden, kokemattomuuden tai pakkotilanteen seurauksena.

On korostettava, että jokainen yrittäjälle epäedullisen sopimuksen solmimista koskeva tapaus tulee harkita erikseen. Saattaa käydä niin, että ainakin yksi sopimusehto on epäedullinen, toinen minimoi siitä aiheutuvan vahingon.