Due diligence arvonlisävero- ja verooikeuskäytännössä

Palveluvero

Talouselämässä verotarkastuksilla pyritään yhä useammin varmistamaan ostolaskujen ostoihin sisältyvän veron vähentämisen laillisuus. Se toteutetaan verotuksellisessa oikeuskäytännössä arvonlisäveron due diligence -toimenpiteenä erityisesti silloin, kun vähennysoikeuden perusteena oleva liiketoimi liittyi luovuttajan rikokseen. Vähennysoikeuden kyseenalaistaminen tulee yleiseksi silloin, kun veropetos on tapahtunut liikevaihdon eri vaiheessa, vaikka verovelvollinen ei olisi tiennyt olevansa mukana tällaisessa menettelyssä. Tärkeänä tekijänä verovelvollisen puolustautumisessa ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden kieltämistä vastaan ​​on verooikeudessa laajasti korostettu osoitus siitä, että verovelvollinen on noudattanut huolellisuutta.

Due diligence arvonlisäveron määrittämisessä

Kansallisessa doktriinissa arvonlisäverovelvollisuutta tulee arvioida 27.4.2018 julkaistun valtiovarainministeriön ja Verohallinnon yhteistyössä yleisön kanssa laatiman asiakirjan yhteydessä, joka antaa ohjeita veroviranomaisten avuksi yrittäjien arvonlisäverovelvollisuuden arvioiminen.

Asiakirjassa nimeltä "Menetelmät tavaroiden ostajien due diligence -toimien arvioimiseksi kotimaisissa liiketoimissa"Sille selitettiin näin:"sen arvioimiseksi, onko tietyssä tapauksessa perusteltua kyseenalaistaa verovelvollisen oikeutta alentaa maksettavan veron määrää ostoihin sisältyvän veron määrällä, on ratkaisevan tärkeää arvioida, onko tietyssä tapauksessa, jossa arvonlisäveropetosta on tapahtunut, todettu, verovelvollisen olisi pitänyt tietää osallistuvansa arvonlisäveropettoon tai - väärinkäyttöön liittyvään liiketoimeen”. 

Siinä todettiin myös, että "Jos verovelvollinen ei ole varovainen kauppaa tehdessään ja jättää näin huomiotta objektiiviset olosuhteet, jotka viittaavat siihen, että liiketoimi saattaa olla loukkaus tai petos, tulee verovelvollisen vähennysoikeus kyseenalaistaa. [...] Lisäksi joidenkin esimerkkien verovelvollisen toteuttamista toimista pitäisi auttaa veronmaksajan suorittamaa liiketoimeen liittyvien olosuhteiden tarkistamista, jotta voidaan osoittaa asianmukainen huolellisuus päätettäessä liiketoimen tekemisestä tietyn toimeksisaajan kanssa.”.

Due diligence arvonlisäverotuksessa verrattuna vilpittömään toimintaan

Arvonlisäverolain 108 §:ssä säädetään, että jos oikeushenkilö, oikeushenkilöllisyyttä vailla oleva organisaatioyksikkö tai luonnollinen henkilö laatii laskun, josta ilmenee veron määrä, se on velvollinen maksamaan sen. Samalla verovelvollisella on oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero, jos hän on ryhtynyt kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin tämän luovutuksen veron luotettavaksi selvittämiseksi, myös jos luovutuksen jälkeen on todettu, että verovelvollinen on syyllistynyt verorikokseen.

Veronmaksajalla on oikeus vähentää ostoihin sisältyvä vero siltä osin kuin hankitut tavarat tai palvelut edistävät verotettavan toiminnan harjoittamista. Arvonlisäveron vähennysoikeus ei ole ehdoton oikeus, se liittyy tosiasiallisen liikevaihdon dokumentoivan laskun vastaanottamiseen.

On muistettava, että vähennysoikeuden epääminen on poikkeus perusperiaatteesta, joka on tällaisen oikeuden olemassaolo, joten veroviranomainen on velvollinen todistamaan lain edellyttämällä tavalla objektiivisten edellytysten olemassaolon. johtopäätökseen, että verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että liiketoimi muodostaa vähennysoikeuden perusteeksi tavarantoimittajan tai muun kaupankäynnin aikaisemmassa vaiheessa toimineen yksikön rikokseen.

Siviililaki taiteessa. 7 pykälässä säädetään vilpittömän mielen olemassaolosta, jossa todetaan, että jos lain mukaan oikeusvaikutukset ovat riippuvaisia ​​vilpittömästä tai vilpittömästä mielestä, oletetaan, että kyseessä on vilpittömyys.

Edellä mainituilla säännöksillä on tarkoitus turvata kaupankäynnin turvallisuus turvaamalla ostajan luottamus myyjän oikeuteen määrätä esineestä kyseessä olevan omistusoikeuden ammatillisen liiketoiminnan yhteydessä. Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Lääninhallinto-oikeuden kanta due diligence -menettelyyn

Läänin hallinto-oikeuden 16.5.2018 antamassa tuomiossa VIII SA / Wa 940/17 todettiin, että due diligence on verovelvollisen tietoisuustila ja siten - mahdollisuus ennakoida verovelvollisen osallistumista johtaviin toimiin. aiheettoman veronpalautuksen kiristämiseen. Edellä olevassa tuomiossa lääninoikeus on myös täsmentänyt, missä tilanteissa verovelvollisen "vilpillistä" toimintaa tulee ottaa huomioon. "Toimiakseen "vilpittömässä mielessä" verovelvollisen ei tarvitse olla tietoinen siitä, että hänen toimintansa (laiminlyönti) loukkaa lakia, vaan myös sen, jos hän voi ja hänen tulee ennakoida tällaisen tilanteen tietyissä olosuhteissa (syyllisyyden muodossa huolimattomuus). Toisin sanoen "huonossa uskossa" on se, joka tietää (on positiivista tietoa) todellisista ja todellisista tosiasioista, ja myös se, jolla ei ole sellaista tietoa huolimattomuutensa vuoksi. Vilpittömän mielen olemassaolo tai puute on siis tosiasia eikä laki”.

Wrocławin osavaltion hallintotuomioistuin korosti 10.7.2018 antamassaan tuomiossa I SA / Wr 351/18, että verovelvolliselta voidaan evätä oikeus ostoihin sisältyvän veron vähentämiseen vain objektiivisten olettamusten perusteella, jotka vahvistavat, että verovelvollinen tiesi tai pystyi. ovat tienneet, että se osallistuu vilpilliseen toimintaan. Veroviranomaisen, joka tekee väitteen verovelvollisen tietoisesta osallistumisesta, on todistettava se. Veroviranomaisen tehtävänä on suorittaa tarkastus, ei siirtää tätä velvollisuutta verovelvolliselle. Tästä syystä veroviranomainen ei voi vaatia verovelvollista perusteellisesti selvittämään, onko verovelvollisen ostoihin sisältyvän veron vähentämän tavaran tai palvelun laskun laatija rehellinen veronmaksaja. On kohtuullista odottaa, että veronmaksaja ryhtyy rationaalisesti perusteltuihin toimiin liiketoimissa (ns. suhteellisuusperiaate).

Kieltäytymällä verovelvollisen arvonlisäveron vähentämisestä veroviranomaisen tulee takautuvasti luoda uudelleen kuva verovelvollisen mielentilasta kiistanalaisten liiketoimien päivämääränä. Pelkästään vastapuolen petollisen toiminnan tosiasiasta ei voida automaattisesti päätellä, että verovelvollinen olisi ollut tietoinen osallistumisestaan ​​alv-petosmenettelyyn. Lisäksi veroviranomaisen tulee todisteita vapaasti arvioidessaan ottaa huomioon se, että varovainenkaan verovelvollinen ei voinut havaita veropetosta, koska pettäjä oli niin syvästi salaileva, varsinkin tilanteessa, jossa veronmaksaja, vaikka oli ryhtynyt urakoitsijan perusteellinen tarkastus, ei havainnut, että urakoitsijan toiminnan tarkoituksena oli arvonlisäveropetos.

NSA:n esittämä rivi

Korkein hallinto-oikeus toteaa 18.5.2018 antamassaan tuomiossa I FSK 1308/16 Euroopan unionin oikeuskäytäntöön perustuen, että jotta verovelvolliselta evättäisiin vähennysoikeus, ei ole tarpeen osoittaa, että veronmaksaja-ostaja tiesi osallistuvansa väärinkäyttöön merkittäviin liiketoimiin - riittää, kun osoitetaan, että se saattoi tai sen olisi pitänyt ennakoida osallistuvansa tällaisiin liiketoimiin.

Tilanteessa, jossa tavara on toimitettu ostajalle, ja jos on osoitettu, että laskun laatija ei voinut toimittaa tavaraa, jotta verovelvolliselta evättäisiin oikeus vähentää tällaisista laskuista aiheutuva vero , olisi osoitettava, että veronmaksaja tiesi tai olisi voinut ennakoida, että nämä liiketoimet ovat väärinkäytöksiä.

Korkein hallinto-oikeus 5.12.2013 antamassaan tuomiossa I FSK 1687/13 puolestaan ​​totesi, että veroviranomaisen tulisi suhteuttaa yrityksen asenne yksittäisiin urakoitsijoihin, joiden liiketoimet on kyseenalaistettu, ja arvioida vilpittömän mielen merkitystä. Vähennysoikeuden säilyttäminen on osoitus due diligencesta. Veroviranomaisen tulee ottaa kunkin toimeksisaajan osalta huomioon seuraavat seikat: yrityksen yhteistyön aloittaminen ja sen toteuttamisen kulku, itse toimituksiin liittyvät olosuhteet, niistä suoritetut maksut jne., ja myös ilmoitettava, missä muodossa Yritys ei noudattanut due diligence -standardeja, mitä sen olisi voinut ja hänen olisi pitänyt välttää, minkä olisi pitänyt aiheuttaa hänen perusteltua ahdistusta ja miksi.

ALV due diligence unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä

Euroopan unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö due diligence -asioissa ei osoita selkeitä toimia, joihin verovelvollisella on velvollisuus ryhtyä due diligence -periaatteen noudattamiseen. Toimenpiteiden täsmentäminen, joita voidaan kohtuudella odottaa tietyssä tapauksessa toteuttavan verovelvolliselta, joka aikoo käyttää arvonlisäveron vähennysoikeuttaan varmistaakseen, että hänen liiketoimensa eivät liity rikoksen tekemiseen arvonlisäveron vähentämiseen. kaupan aikaisempi vaihe riippuu ensisijaisesti tarkasteltavana olevan asian olosuhteista (esim. tuomioistuimen tuomiot: C-80/11 ja C-142/11; C-277/14; C-33/13).

Tuomioistuin totesi tuomioissaan, että kansallisten hallintoviranomaisten ja tuomioistuinten on evättävä vähennysoikeus, jos objektiivisten todisteiden perusteella osoitetaan, että tämän oikeuden käyttämiseen liittyisi rikos tai väärinkäyttö. Samalla korostettiin voimakkaasti, että ei ole Euroopan unionin oikeuden vastaista vaatia yhteisöä ryhtymään kaikkiin toimenpiteisiin, joita siltä kohtuudella voidaan odottaa varmistaakseen, että sen liiketoimi ei johda osallistumiseen verorikokseen. (tuomiot 21. helmikuuta 2008, C-271/06 ja 21. joulukuuta 2011, C-499/10).

Samalla verovelvolliselta voidaan odottaa vain tietyllä toimialalla tavanomaista käyttäytymistä, mikä antaisi hänelle mahdollisuuden vakuuttua siitä, ettei tavara ole ostettu huijareilta. Veroviranomaiset eivät saa vaatia muuta kuin perus- ja rationaalista tarkastustoimintaa, mikä näin ollen tarkoittaa, että ne eivät voi vaatia veronmaksajia suorittamaan tarkastus- tai tilintarkastustoimia siirtääkseen omat tehtävänsä ja velvoitteensa valvonnan ulkopuolelle (sama tuomio tuomioistuin 21. kesäkuuta 2012, C-80/11 ja C-142/11).