Varastoylijäämä ja tulovero

Palveluvero

Jokaisen tuotanto- tai kauppatoimintaa harjoittavan verovelvollisen on tehtävä verovuoden lopussa inventaario tuotteiden ja tavaroiden määrän selvittämiseksi. Inventoinnin tulos sisällytetään sitten vuosittaiseen veroselvitykseen. Tämän päivän artikkelissa analysoimme kuitenkin tilannetta, kun inventoinnin seurauksena todetaan ylijäämävarastoa.

Varaston ylijäämä on verotuloa

Yleisesti voidaan sanoa, että varastoylijäämä on tilanne, jossa verovelvollisella on enemmän tuotteita ja tavaroita kuin mitä kirjanpitoasiakirjoissa on ilmoitettu. Tätä taustaa vasten syntyi kiista veronmaksajien ja veroviranomaisten välillä. Yrittäjät omaksuivat kannan, että tällainen ylijäämä on veroneutraalia eikä edellytä verojen maksamista. Toisaalta verovirasto väitti, että varastoylijäämä oli veronalaista tuloa.

Lopulta asia saatettiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen, joka 16.7.2013 antamassaan tuomiossa II FSK 2113/13 vahvisti veroviraston kannan ja antoi verovelvollisille epäedullisen päätöksen. Perustelusta voidaan lukea, että varaston ylijäämän muodostavat materiaalit tulisi luokitella vastikkeetta saaduiksi tuloiksi. Edellä oleva opinnäytetyö johtuu siitä, että tuloverosäännöksissä tuloutetaan myös vastikkeetta tai osittain vastikkeellisesti saatujen asioiden tai oikeuksien arvo sekä muiden vastikkeetta tai osittain maksettujen etuuksien arvo.

Ylijäämävaraston ilmoittaminen on lausunto siitä, että verovelvollisella on enemmän tavaraa kuin mitä hänen pitämänsä varastokirjanpidon perusteella ilmenee. Näin ollen on katsottava, että verovelvollinen on vastaanottanut ylijäämätavarat ilmaiseksi. Maksutta vastaanotettujen tavaroiden arvo määräytyy samantyyppisten ja -lajisten tavaroiden kaupassa käytettyjen markkinahintojen perusteella ottaen huomioon erityisesti niiden kunto ja kulumisaste sekä hankinta-aika ja -paikka. .

Ilmainen palvelu ilman palveluntarjoajaa

Aiemmissa kiistoissa veroviranomaisten kanssa veronmaksajat väittivät, että emme voi käsitellä tässä tapauksessa ilmaista palvelua, koska ylijäämävaraston tapauksessa ei ole yhteisöä, jolta hyöty saadaan. Myös korkein hallinto-oikeus viittasi tuomiossaan tähän asiaan.

Tuomioistuin oletti, että vaikka siviilioikeudessa ei ole etua ilman palveluntarjoajaa, verolainsäädännössä ei ole väliä kuka on tarjonnut tai onko toisen yhteisön toiminnasta saatu taloudellista hyötyä. Tuloverotuksen kohteena on tulo riippumatta siitä, mistä tulolähteestä tämä tulo on saatu. Tuomioistuin teki kiistanalaisen väitteen, jonka mukaan koska tulonlähteellä ei ole merkitystä, vaan tulon saamisen tosiasialla, on sitäkin enemmän merkitystä, onko tulo seurausta toisen henkilön teosta (laiminlyönnistä) vai ei. .

Lisäksi tuomioistuimen näkemyksen mukaan ilmaisia ​​verolain mukaisia ​​etuja ovat sellaiset, joilla on mitattavissa oleva taloudellinen vaikutus veronmaksajaan, mikä lisää hänen omaisuuden tilaa, mutta joiden ei tarvitse johtua kahdenvälisistä oikeudellisista tai taloudellisista suhteista. Tämän seurauksena vastapuolta tai muuta kaupankäynnin osallistujaa ei tarvita ilmaisen edun saamiseksi.

Samanlaisia ​​teesejä esitettiin Poznańin osavaltion hallinto-oikeuden tuomiossa 26. toukokuuta 2011, I SA / Po 312/11, josta luemme:

Se, että lainsäätäjä käyttää tässä säännöksessä sanaa "saanut" vastikkeetta, ei myöskään ole ristiriidassa tämän kanssa. Tämä seikka ei tarkoita, että se olisi välttämätön edun tarjoajalle ja saajalle. Kantelija muistutti sanakirjan merkityksestä, mutta jätti huomiotta, että "Puolan kielen sanakirjassa" (toim. M. Szymczak, osa II, s. 569, PWN 1984) todettiin, että sana "vastaanottaa" tarkoittaa myös "tuottaa". , saada jotain jostakin". Tämä tarkoittaa epäilemättä omaa toimintaa ja yksipuolista toimintaa. Sana "Puolan kielen fraseologinen sanakirja" (toim. S. Skorupka, osa I, s. 628) ymmärtää tämän sanan samalla tavalla. "vaikutuksen saamisena". Siksi ilmaisen etuuden saaminen voi olla myös seurausta omasta toiminnasta eli yksipuolisesta toiminnasta.

Ilmaisun osalta se siis johtaa verovelvollisen kuvaamaan todelliseen tilaan siitä, että varaston ylijäämän sattuessa sekä materiaalin kulutuksen oletetusta poikkeavasta rakenteesta että työntekijöiden virheinä, jotka johtuvat virheistä syötettäessä tietoja varastojärjestelmään, ei ole kysymys kenenkään huomioinnista.

Tämä kanta on seurausta havainnosta, että vaikka siviilioikeudellista hyötyä ei ole ilman palveluntarjoajaa, laissa sillä ei ole merkitystä, kuka oli todistaja tai oliko toisen yhteisön toiminta taloudellisen hyödyn lähde. Art. 7 sek. 1 u.p.d.o.p. tuloverotuksen kohteena ovat tulot riippumatta siitä, minkälaisista tulolähteistä tulo on saatu. Juuri tämä periaate muodostaa perustan siviilioikeudesta poikkeavalle käsitteelle "etuuden" käsite kyseessä olevan verolain yhteydessä. Koska tulonlähde ei ole tärkeä, vaan itse tulon saaminen, on vielä vähemmän tärkeää, onko saatu tulo seurausta toisen henkilön teosta (laiminlyönnistä) vai ei.

Edellä oleva argumentaatio johtaa siihen johtopäätökseen, että tuloa varaston ylijäämästä syntyy riippumatta sen syntymisen syistä. Verotus tapahtuu myös silloin, kun työntekijä on tehnyt virheen inventaarion laadinnassa.

Varastoylijäämä ja ALV

Pääsääntöisesti arvonlisäveron alaisten toimintojen piiriin kuuluvat maksua vastaan ​​tapahtuva tavaroiden luovutus ja maksua vastaan ​​palvelujen suorittaminen maan alueella, tavaroiden vienti, tavaroiden maahantuonti maan alueella, yhteisöhankinta tavaroiden vastiketta vastaan ​​maan alueella ja yhteisön sisäisistä tavaroiden luovutuksista.

Varastoylijäämien tapauksessa on vaikeaa osoittaa tällaista tosiasiallista tilaa millekään tavaroista ja palveluista verotettavalle toiminnalle, joten ylijäämä ei johda arvonlisäverovelvollisuuteen.