Aiesopimus - allekirjoittamisen oikeudelliset seuraukset

Palvelus

Oikeudellisissa ja taloudellisissa toimissa esineuvottelut päättyvät usein osapuolten allekirjoittamiseen aiesopimuksen. Tätä asiakirjaa käyttävät yleisesti työnantajat, jotka haluavat saada potentiaaliset työntekijänsä ymmärtämään, että he ovat kiinnostuneita heistä. Onko tällainen aiesopimus kuitenkin takuu sopimuksen tekemisestä? Onko jommankumman osapuolen vetäytymisellä jatkoneuvotteluista ja sopimuksen tekemisestä toisen tahon kanssa oikeudellisia seurauksia? Vastaamme näihin kysymyksiin tässä artikkelissa.

Vaikuttaa siltä, ​​että heti aiesopimuksen vastaanottamisen jälkeen voimme hengittää helpotuksesta, että olemme onnistuneet ja sopimus on jo taskussamme. Mikään ei voisi olla pielempää, aiesopimus ei ole vielä sopimuksen allekirjoitus, mikä parasta - sitä ei käsitellä edes esisopimuksen tasolla. Voidaan jopa sanoa, että aiesopimuksen, jossa hän ilmaisi tahtonsa tehdä yhteistyösopimus jatkossa, allekirjoittaneelle lupauksestaan ​​luopumalla, ei aiheudu oikeudellisia seurauksia. Miksi aiesopimuksen instituutio siis luotiin ja mitä järkeä on tehdä se?

Mikä aiesopimus oikein on?

Aiesopimus on kirjallinen, alkuperäinen aieilmoitus, joka liittyy aiempaan oikeudelliseen, kaupalliseen tai taloudelliseen toimintaasi. Tämä asiakirja sisältää molempien tai jommankumman osapuolen aieilmoituksen ja pääsääntöisesti ilmaisee vain tahdon tehdä sopimus neuvottelujen jälkeen. Tietyn sopimuksen solmiva henkilö ilmaisee sen toiselle osoitetulla kirjeellä ja pyytää samalla vahvistusta. Se voi tapahtua aiesopimuksen palautetussa kopiossa tai erillisessä kirjeessä. Aiesopimus voi olla myös sähköisenä kirjeenä. Sen päätehtävänä on ilmaista osapuolten tahto tehdä lopullinen sopimus tulevaisuudessa sekä määritellä sopimuksen yksityiskohdat. Kirjeen voi antaa yksi tai useampi osapuoli, sekä luonnollinen henkilö että oikeushenkilö.

Yksinkertaisesti sanottuna aiesopimus määrittelee tulevan sopimuksen laajuuden ja suunnitellut toimet, ja se voi sisältää myös tarkemman kuvauksen suunnitellusta hankkeesta. Yleensä keskusteltu asiakirja valmistuu sen jälkeen, kun on päästy sopimukseen jatkoyhteistyöstä ja halukkuudesta osoittaa urakoitsijan osallistuminen tiettyyn hankkeeseen.

Aiesopimuksen allekirjoittamisen oikeudelliset vaikutukset

Aiesopimuksen rakenteessa tulee sisältää neuvottelujen aikana kehitetyt erityissäännökset osapuolten tulevista oikeuksista ja velvollisuuksista. On kuitenkin muistettava, että aiesopimus ei sido millään tavalla sen allekirjoittaneita osapuolia. Tämä johtuu siitä, että tätä instituutiota ei ole säännelty millään säädöksellä, eivätkä yleiset tuomioistuimet ole vielä kehittäneet yhtenäistä oikeuskäytäntöä. Siten aiesopimuksen allekirjoittamisesta ja sen noudattamisesta tai laiminlyönnistä ei seuraa merkittäviä oikeudellisia seurauksia, joten tästä asiakirjasta johtuvaa velvoitetta ei voida riitauttaa. Vaikuttaa siltä, ​​että korkein oikeus itse vahvistaa tämän 6.10.2011 antamassaan tuomiossa (tiedostoviite: V CSK 425/10), jossa se totesi, että yhteisessä aiesopimuksessa ilmaistaan ​​yleensä vasta tahto tehdä sopimus neuvottelujen jälkeen. . On virhe käsitellä sitä samalla tavalla kuin esisopimus. Korkein oikeus korosti, että aiesopimus mahdollistaa sopimuksen solmimisen tulevaisuudessa ja täsmentää mahdollisen yhteistyön säännöt, mutta se ei luo osapuolille velvollisuussuhdetta.

Edellä oleva johtuu siitä, että aikomus tehdä sopimus ilmenee vain "osapuolten halukkuudessa". Toisaalta pelkkä aikomus tehdä sopimus ei voi vielä olla päätös sen tekemisestä, sillä tällainen toiminta ei paljasta varmaa päätöstä. Kirjeessä vain kerrotaan tällaisen askeleen todennäköisyydestä, ottamatta kuitenkaan neuvottelujen osapuolten toimivaltaa päättää siitä jatkossa. On syytä muistaa, että pelkkä asiakirjan nimeäminen aiesopimukseksi ei ratkaise kirjeen oikeudellisia seurauksia. Vastaanottajan hyväksymän tarjouksen muodossa olevat tahtoilmoitukset voidaan ilmaista aiesopimuksen muodossa. Näin ollen, jos asiakirjan sisällössä on selvästi sopimuksen piirteitä, sillä on tällaisen sopimuksen oikeudellisia seurauksia. Oikeudellisen merkityksen osalta ei voida sanoa, että aiesopimuksessa ei olisi sellaista. Tämä asiakirja merkitsee neuvottelujen aloittamista, jotka tulee käydä yleisten sääntöjen mukaisesti eli hyvässä uskossa eli luottaen siihen, että osapuolet yrittävät yksimielisesti tehdä tiettyä sopimusta. On kuitenkin korostettava, että osapuolten velvollisuudet tehdä se ei seuraa.

Jos molempien osapuolten allekirjoittama aiesopimus kuitenkin sisältää ehdotuksia esisopimuksiksi, niitä tulee pitää oikeudellisesti sitovina. Aiesopimuksessa esitettyjen lausuntojen lujuuden puute koskee vain tulevaa suunniteltua sopimusta, kun taas sellaisen sopimuksen tekotavan määritteleviä sopimuksia on pidettävä sitovina.

Miten aiesopimus tulisi rakentaa?

Aiesopimus ei ole Puolan laissa yksityiskohtaisesti säännelty instituutio. Sen sisältö, muoto, vaikutukset ja tarkoitus on liiketoimintakäytännön kehittämä, joten sillä ei ole muodollisen kirjeen ominaisuuksia. Käsiteltävä asiakirja voidaan siis tehdä missä tahansa muodossa, kun taas sen sisältö riippuu osapuolten yhteisestä tahdosta.

Huolimatta kirjeen pakollisten osien puuttumisesta, aiesopimuksen oletetaan sisältävän:

  • sitoutuminen neuvottelemaan hyvässä uskossa;

  • sitoumus olla neuvottelematta jo sovituista määräyksistä;

  • lupa aloittaa määrätyt työt;

  • ilmoitus asianmukaisen summan suorittamisesta.

Voiko aiesopimuksen määräysten rikkominen saada osapuolen vastuuseen?

Aiesopimuksen allekirjoittamisen tulos, joka vaikka mahdollistaa sopimuksen solmimisen tulevaisuudessa ja täsmentää mahdollisen yhteistyön säännöt, ei ole osapuolten velvoitteen muodostumista.

Vaikka kirjeellä ei pääsääntöisesti ole oikeusvaikutuksia, osapuoli voidaan tietyissä tilanteissa asettaa vastuuseen. Jos jompikumpi osapuolista jatkaa kirjeen allekirjoittamisen jälkeen neuvotteluja samasta asiasta kilpailevan yrityksen kanssa, se voidaan joutua vastuuseen sopimuksen edun rikkomisesta. Jos siis velvollisuutta neuvotella vilpittömässä mielessä on rikottu, säännöksiä rikkonut osapuoli voidaan asettaa vahingonkorvausvelvolliseksi. Korvauksen laajuus kattaa vahingonkorvauksen toiselle osapuolelle sopimuksen tekemisen perusteella.

Aiesopimuksessa osapuolet voivat myös laajentaa vastuun laajuutta eli määritellä vilpillisten neuvottelujen lisäseurauksia mm. voi sitoutua korvaamaan toiselle osapuolelle neuvotteluista aiheutuneet kulut.

Aiesopimus ja esisopimus

Kuten edellä on todettu, aiesopimusta ei voida pitää esisopimuksen tasolla. Tästä huolimatta neuvottelujen osapuolet tekevät usein tämän virheen.

Ensinnäkin on syytä muistaa, että esisopimus on tiukasti säännelty siviililain säännöksissä ja siten sen allekirjoittaminen johtaa osapuolten velvoitteeseen luvatun sopimuksen tekemisen muodossa. Tämä tarkoittaa, että allekirjoitettuaan esisopimuksen, jossa osapuolet sitoutuvat tekemään esimerkiksi sopimuksen tietyn työn suorittamisesta, osapuolet ovat velvollisia tekemään tämän lopullisen sopimuksen jatkossa. Näin ollen, jos toinen osapuoli yrittää välttää tämän sopimuksen tekemisen, toisella osapuolella on oikeus saada korvausvaatimus vahingosta (korvaus), jonka se on kärsinyt, koska se luotti luvatun sopimuksen tekemiseen. Lisäksi jos esisopimus täyttää ne vaatimukset, joista luvatun sopimuksen voimassaolo riippuu, erityisesti muotovaatimukset, on vahingon kärsineellä oikeus vaatia lopullisen sopimuksen tekemistä.

Esisopimuksen mukaiset vaatimukset vanhenevat vuoden kuluttua siitä päivästä, jona luvattu sopimus oli määrä tehdä. Jos tuomioistuin hylkää lopullisen sopimuksen tekemisvaatimuksen, esisopimuksen mukaiset vaatimukset vanhenevat vuoden kuluttua tuomion lainvoimaisuudesta.

Toisaalta aiesopimusta ei pidetä velvollisuutena, joten sillä ei ole oikeusvaikutuksia. Osapuolet eivät ole velvollisia tekemään mitään. Tämä tarkoittaa, että ei ole takeita siitä, että sopimus todella tehdään tulevaisuudessa.

Aloita ilmainen 30 päivän kokeilujakso ilman ehtoja!

Esityösopimus ja aiesopimus

Käytännössä usein tapahtuu, että työnantajat, jotka haluavat "varata" työntekijän tietyksi ajaksi, päättävät antaa työntekijälle aiesopimuksen. Valitettavasti useimmat työntekijät eivät tiedä mitä tämä kirje on ja sekoittavat sen esisopimukseen.

Aiesopimuksen laatiminen ei kuitenkaan aina johda tällaisen "epäluotettavan" työnantajan saamiseen vastuuseen. Tämä johtuu siitä, että tällaisessa asiakirjassa voi olla kaikki esityösopimuksen muodolliset osat, jolloin tällaisen sopimuksen noudattamatta jättäminen johtaa siihen, että työnantaja, joka välttelee velvollisuutta palkata työntekijä, joutuu maksun piiriin. asianmukaisesta korvauksesta.

Art. Työlain 29 §:n mukaan asiakirja on esisopimus, jos siinä määritellään muun muassa:

  • työn tyyppi;

  • työpaikka;

  • työn tyyppiä vastaava työpalkkio, jossa mainitaan palkkion osatekijät;

  • työtunnit;

  • työn alkamispäivä.

Aiesopimus - yhteenveto

Jos aiesopimuksella ei ole oikeudellista vaikutusta, kannattaako se ylipäätään sisällyttää? Talouskäytäntö osoittaa, että se kannattaa, ja asianomaiset tekevät niin usein.

Ensinnäkin se vahvistaa osapuolten aikeet kirjallisesti. Toiseksi se osoittaa, mihin suuntaan tulevien urakoitsijoiden neuvottelut ovat menossa. Lisäksi se määrittelee suunnitellun yhteistyön yksityiskohdat, mikä antaa osapuolille turvallisuuden tunteen ja selkeän kuvan tulevista velvoitteista. Liiketoiminnassa on myös erittäin tärkeää, että se osoittaa neuvottelujen osapuolille, että he luottavat urakoitsijaan ja ovat itse luottamuksen arvoisia.