Ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehtyjen sijoitusten selvitystila ja verojen selvitys

Verkkosivusto

Yrittäjät käyttävät liiketoiminnassaan usein käyttöomaisuutta, joka ei ole heidän omaisuuttaan. Ennen kuin he alkavat käyttää niitä, he tekevät menoja, joiden tarkoituksena on mukauttaa ne tarpeisiinsa. Ongelma verojen selvittämisessä ilmenee silloin, kun tietyn käyttöomaisuuden, jolle on tehty menoja, käyttö lopetetaan.

Molempien tuloverolakien säännösten mukaan poistettavissa oleva käyttöomaisuus on verovelvollisen omistuksessa tai yhteisessä omistuksessa, hankittu tai valmistettu yksinään täydellisenä ja käyttökelpoisena käyttöönottopäivänä:

  • erikseen omistetut rakenteet, rakennukset ja tilat,

  • koneet, laitteet ja kuljetusvälineet,

  • Muut tavarat

- jonka oletettu käyttöaika on yli vuoden, verovelvollisen käyttämä liiketoimintaansa liittyviin tarkoituksiin tai otettu käyttöön vuokra-, vuokra- tai leasingsopimuksen perusteella.

Käyttöomaisuus on myös niiden odotetusta käyttöajasta riippumatta käyttöön otettuja investointeja ulkomaiseen käyttöomaisuuteen, jäljempänä 'investoinnit ulkomaiseen käyttöomaisuuteen' (HV-lain 22 a §:n 2 momentin 1 kohta).

Ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehdyn sijoituksen käsite

Käsitettä "sijoitukset ulkomaiseen käyttöomaisuuteen" ei ole määritelty tuloverolaissa. Käytännössä oletetaan, että kyseessä ovat vuokra-, vuokra- tai muun sopimuksen perusteella käytettävän käyttöomaisuuden parantamiseen syntyneet menot.

Kuten johdantoselvityksistä ministerineuvoston 3. lokakuuta 2016 antamaan asetukseen käyttöomaisuuden luokittelusta (Lakilehti nro 242, kohta 1622), ulkomaisen käyttöomaisuuden parannukset (näin investoidaan ulkomaiseen kiinteään omaisuuteen) ilmenee omaisuus määritellään myös kirjanpitolaissa) on luokiteltava asianmukaisiin ryhmiin (0-9) sen mukaan, mihin käyttöomaisuuteen ne liittyvät.

Poiston alaskirjauksen määrää määritettäessä voit siis käyttää prosenttiluettelossa tietylle käyttöomaisuustyypille määritettyjä poistoprosentteja.

Ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehdyksi sijoitukseksi luokiteltuja menoja ei voida sisällyttää suoraan verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin, vaan ne voivat sisältää ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehdyn sijoituksen alkuarvosta tehtyjä poistoja.

Investointia ei ole lyhennetty kokonaan

Ongelma syntyy, kun tiettyä sijoitusta ei ole lyhennetty kokonaan. Tällaisessa tilanteessa Art. ALV-lain 23 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaan verokuluja ei katsota kokonaan poistettujen käyttöomaisuushyödykkeiden purkamisesta aiheutuneeksi tappioksi, jos tämä omaisuus on menettänyt taloudellisen käyttökelpoisuutensa toiminnan tyypin muutoksen vuoksi. .

Tämä säännös rajoittaa verovelvollisen oikeutta sisällyttää verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin tappiot, jotka syntyvät kokonaan poistamattomien käyttöomaisuushyödykkeiden purkamisesta vain silloin, kun käyttöomaisuus on menettänyt taloudellisen käyttökelpoisuutensa toiminnan tyypin muutoksen vuoksi. Tämä tarkoittaa, että taloudellisen hyödyn menetys muista syistä johtaa käyttöomaisuuden purkamiseen liittyvän tappion kirjaamiseen verotuksessa vähennyskelpoisina kuluina.

Käsitettä "kiinteän omaisuuden likvidaatio" ei voida samaistaa vain esineen fyysiseen tuhoamiseen. Tämä käsite voi tarkoittaa myös sen lahjoittamista, myyntiä, teknistä tai teknistä kulumista, käyttöomaisuuden poistamista rekisteristä tai käyttöomaisuuden luovuttamista muulla tavalla.

Mielestämme käyttöomaisuushyödykkeen käytön lopettamisen yhteydessä ulkomaiseen käyttöomaisuuteen tehdyn, kokonaan lunastetun sijoituksen realisoinnista aiheutuva tappio voidaan kirjata verotuksessa vähennyskelpoiseksi kuluksi, jos se ei liity liiketoiminnan luonteen muutos. Käyttöomaisuuden selvitystilaan asettamisen käsite tulee ymmärtää laajasti, eli ei pelkästään sen tuhoamisena, vaan myös käytöstä poistamisena tai luovutuksena (esim. käyttöomaisuuden omistajalle tehtyjen kulujen lahjoittaminen).

Tämän kannan vahvistaa myös oikeuskäytäntö, josta esimerkkinä on Rzeszówin osavaltion hallinto-oikeuden tuomio 21. maaliskuuta 2017 (I SA / Rz 103/17). Tuomioistuin katsoi, että hakijan kanta oli oikea, että käyttöomaisuuden selvitystila johtui yrityksestä rajoittaa harjoitetun liiketoiminnan tappiota, eli se johtui verovelvollisen taloudellisesti perustellusta toiminnasta, jolla pyrittiin tulonlähteen säilyttämiseen tai turvaamiseen. artiklassa tarkoitetut 10 sek. Lain 1 momentin 3 kohdan mukaan kokonaan lunastetun käyttöomaisuuden purkamisesta aiheutunut tappio sisältyy verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin.

Lisäksi läänin hallinto-oikeus totesi, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä selvitystilan käsite on tulkittu laajassa merkityksessä käyttöomaisuuden fyysisen tuhoamisen lisäksi myös käyttöomaisuuden luovutukseksi toiselle yhteisölle. lahjoittaminen tai myynti, liiketoimintatavan muuttaminen, käyttöomaisuuden purkaminen sen teknisen, teknisen tai "moraalisen" kulumisen vuoksi ja sen poistaminen käyttöomaisuusrekisteristä.

On syytä korostaa, että valtaosa veroviranomaisista esittää toisenlaisen kannan, josta esimerkkinä on Varsovan verokamarin johtajan kirje 9. toukokuuta 2011, nro IPPB3 / 423-154 / 11-2 / JG, jossa lukee:

(...) Yhtiöllä ei ole oikeutta sisällyttää ulkomaiseen aineelliseen hyödykkeeseen tehdyn sijoituksen poistamatonta osaa verotuksessa vähennyskelpoisiin kuluihin sen vuoksi, että nämä alaskirjaukset eivät täytä säännöstä johtuvaa yleissääntöä. 15 sek. Yhteisöverolain 1 pykälän mukaan syntyneiden kustannusten ja saatujen tulojen välillä on järkevä syy-seuraussuhde, koska näitä tiloja ei enää käytetä sen liiketoiminnassa (...).

Ehkä edellä mainittu tuomio edistää veroviranomaisten kannanmuutosta veronmaksajien eduksi.